Tanskan kuningas Frederik on ehtinyt olla hallitsija jo muutaman viikon, mutta haluan vielä kommentoida vallanvaihtoon liittyviä huhuja ja pohtia tulevaisuutta, kun hovi siirtyy uuteen aikakauteen.
Parina viime vuonna kuningasperheessä on ollut sisäisiä jännitteitä. Ei siis ihme, että kuningatar Margareetan yllättävä päätös luopua kruunusta vieläpä hyvin nopealla aikataululla synnytti huhuja ja tulkintoja, joissa mutkia vedettiin suoriksi aika reippaasti. Myös vallanvaihdon tyylistä nousi keskustelua.
En luonnollisestikaan ole mikään oraakkeli, mutta haluan kommentoida muutamia aiheita ja esittää valistuneet arvaukseni. Näistä on kuitenkin kiinnostavaa keskustella, sillä Tanskan hovia tullaan ainakin kuninkaallisharrastajien keskuudessa seuraamaan tarkasti lähitulevaisuudessa .
Jokainen monarkia on omanlaisensa
Tämän kyseisen uutisaiheen myötä on ollut jälleen helppo huomata, miten herkästi monarkiat niputetaan yhdeksi paketiksi. Yhteistä on tietenkin paljon, mutta kaikki hovit ovat kuitenkin erilaisia ja toimivat omista lähtökohdistaan. Jopa toisilleen läheisten Pohjoismaiden välillä on valtavasti eroja.
Kruunusta luopuminen on monissa monarkioissa – varsinkin Pohjoismaissa – vielä melko uusi asia. Hallitsijan henkilökohtaisen mielipiteen lisäksi tilannetta arvioidaan joka hovissa/perheessä esimerkiksi oman yhteiskunnan, kansansuosion, monarkin terveyden (josta yleisö ei tiedä yksityiskohtia) ja perhetilanteen kannalta.
Margareetan ilmoituksen jälkeen lehtijutuista sai sellaisen kuvan, että nyt myös vielä täysin toimintakykyiseltä kuningas Kaarle Kustaalta tai valtakautensa vasta aloittaneelta kuningas Charlesilta odotetaan yhtäkkiä samaa ratkaisua. Ilmiön yleistyminen varmasti madaltaa kynnystä jatkossa, mutta esimerkiksi Margareetan ja Kaarle Kustaan tilanteissa on paljon eroja. Monarkiaan ei myöskään lähtökohtaisesti kuulu sellainen mahdollisuus, että kansa saa valita hallitsijansa vapaasti tai haluamanaan ajankohtana.
Kuningashuoneiden niputtaminen samaan muottiin näkyy myös siinä, että vallanvaihdosta puhuttiin virheellisesti kruunajaisina aika monessa yhteydessä mediassa (suomalaisessa ja kansainvälisessä).
Oliko koruton vallanvaihto hitti vai huti?
Enemmistö tuntuu olleen tyytyväinen vallanvaihdon tyyliin ja tapahtumiin, mutta esimerkiksi ulkomaisten kuninkaallisharrastajien joukossa oli myös pettymystä verrattain koruttomista juhlallisuuksista.
Monarkioilla on erilaisia tapoja merkkihetkien viettämiseen. Tanskassa oli nyt poikkeustilanne, että vallanvaihtoon ei liittynyt kuolemantapausta. Vuonna 1972 Margareeta itse astui Christiansborgin parvekkeelle kokonaan mustissa ja huntu päässä. Näen kuitenkin monta syytä siihen, miksi tämän isompia juhlallisuuksia ei nyt järjestetty.
Ensinnäkin ilmoitus tuli lyhyellä varoitusajalla. Vaikka päätös on kypsynyt pitkän ajan sisällä, perhekin kuuli siitä vasta muutama päivä ennen julkistamista. Toisekseen emme voi tietää, miten valta vaihtuu ensi kerralla. Ymmärrän siis hyvin, ettei perinteistä lähdetty poikkeamaan hirveästi, vaikka tunnelma oli iloisempi.
Tanskalaiset tuntuivat olevan tyytyväisiä, ja sehän on tärkeintä. Nyt huomio pysyi kotimaassa kuningasperheen ja kansan suhteessa.
Lisäksi Tanskassa on juhlittu kuninkaallisia runsaasti viime vuosina. Margareetan kultajuhlaviikonloppu oli syksyllä 2022, mutta juhlaa vietettiin pitkin vuotta. Hänen 80-vuotispäivänsä olivat niinkin äskettäin kuin keväällä 2020. Eiköhän kansa ole saanut sanoa sanottavansa. Vuonna 2022 juhlittiin myös kuningatar Maryn 50-vuotisjuhlaa, ja vasta muutama kuukausi sitten kruununprinssi Christianin 18-vuotispäivät keräsivät ison joukon kuninkaallisia Kööpenhaminaan.
Miksi Margareeta poistui salista yksin?
Juhlallisuuksien kokonaisuutta enemmän monia mietitytti itse vallanvaihtohetken ”kylmyys”. Teiltä saaduissa kommenteissakin näkyi sekä liikutusta että ihmetystä tavasta, jolla Margareeta vain poistui salista paperit allekirjoitettuaan.
Alla vielä video tilanteesta. Kuningatar siis allekirjoitti paperit, nousi pöydästä, antoi paikkansa Frederikille ja katsoi tämän istuutuvan. Sitten hän lausui ”Jumala suojele kuningasta” ja poistui huoneesta yksin. Hän ei jäänyt Christiansborgiin kokouksen jälkeiselle vastaanotolle tai parvekenäyttäytymiselle, vaan lähti heti takaisin Amalienborgiin.
Emme tietenkään tiedä tarkasti, mitä Margareeta tuolla hetkellä ajatteli. Kasvoilla näkyi sen lyhyen kokouksen aikana monenlaisia tunteita. Ylpeyttä pojasta ja pojanpojasta, haikeutta suuren elämänmuutoksen edessä, varmasti myös helpotusta.
Margareeta päätti luopua kruunusta vapaaehtoisesti, ei siis skandaalin tai julkisen paineen pakottamana. Vaikka perinteet määrittivät seremonioita, niin uskon päivän ohjelman sujuneen myös hänen ehdoillaan. Ei häntä olisi tieten tahtoen kohdeltu huonosti tai nöyryytetty.
Osa kaipasi Margareetaa parvekkeelle. Koko vallanvaihdon nopeuden perusteella veikkaan itse, että hän ei halunnut pitkittää tilannetta tai tehdä mitään ”pehmeää siirtymistä”. Vapaaehtoisuudestaan huolimatta ratkaisu on voinut olla vaikea paikka.
Voisiko ajatella niin, että kun hän nyt kruunusta luopui, niin oli reilua antaa seuraajalle tilaa ja hetkensä? Yksityisesti Margareeta lienee edelleen perheen matriarkka ja neuvonantaja äidin, isoäidin ja ex-hallitsijan roolissa, kuten monet leskikuningattaret ympäri Eurooppaa. Ei kuitenkaan ollut tarkoitus, että Frederik nyt jotenkin leikisti nousee valtaan. Tämä saattaa kuulostaa karulta, mutta jos valta olisi vaihtunut perinteisesti kuolintapauksen myötä, niin ei se edellinen hallitsija silloinkaan olisi ollut näissä menoissa mukana.
Miksi Margareeta luopui kruunusta?
Jokainen on varmasti nähnyt otsikoita, että Margareeta olisi luopunut kruunusta pelastaakseen Frederikin ja Maryn liiton. Minun on vaikea yhtyä näihin ajatuksiin, sillä kruunusta luopuminen liittyy nimenomaan valtionpään rooliin. Se ei ole perheasia samalla tavalla kuin vaikkapa sukulaisten arvonimistä päättäminen.
Jos Frederikin ja Maryn avioliitto olisikin ihan palasina, niin miten se paranisi tällä muutoksella? Uusi kuningaspari joutunee tekemään nyt entistä tiiviimmin yhteisiä työtehtäviä entistä voimakkaammassa valokeilassa. Eikö Margareetan olisi ollut parempi sinnitellä vuosi tai pari ja antaa Frederikin ja Maryn korjata välejään ja julkikuvaansa rauhassa?
Lisäksi hovin viime vuosien tapahtumia ja ilmoituksia on jälkikäteen spekuloitu selvinä merkkeinä vallanvaihdosta.
Mary sai vuonna 2019 poikkeuksellisen kunnian toimia sijaishallitsijana. Syy oli selvä: prinssi Joachimin perhe oli muuttanut ulkomaille, ja Frederikiä tarvittiin välillä ulkomaanmatkoille äitinsä seuraksi. Oli järkevää lisätä listaan yksi nimi.
Prinssi Joachimin lasten tittelimuutoksen tulkitsen koskeneen yleisellä tasolla valmistautumista Margareetan jälkeiseen aikaan. Päätös oli luonteeltaan sellainen, että oli kaikkien osapuolten kannalta parempi, että se tuli Margareetalta. Näin Frederikin ei tarvitse ensi töikseen olla ilkeä veli ja setä.
Sen sijaan viime kesänä julkaistu tiedote Christianin lähestyvästä täysi-ikäisyydestä ja määrärahasta oli muotoiltu niin, että siihen jäi joustovaraa mahdolliselle vallanvaihdolle. Me ajattelimme silloin enemmän Margareetan ikää, mutta on hyvin mahdollista, että ajatus on ollut jollain tasolla Margareetan ja hovin korkeimpien työntekijöiden mielessä jo silloin.
Muuttuneet painopisteet kuningasperheessä
Viimeisenä haluan vielä kommentoida kuningasperheen muuttuneita painopisteitä.
Kuningas Frederik ja kuningatar Mary lapsineen ovat tietenkin entistä enemmän valokeilassa. Toistaiseksi kuningasperhe on vielä yksi kokonaisuus, sillä kruununprinssi Christian on naimaton ja muut lapset alaikäisiä.
Lasten kasvaessa tilanne tulee muuttumaan. Tiedossahan on, että vain Christianista tulee kokopäiväinen edustuskuninkaallinen. Prinsessa Isabella, prinssi Vincent ja prinsessa Josephine voivat varmasti olla tukena, mutta aikuisina heille ei ole luvassa julkisista varoista maksettua ylläpitoa.
Christian on uudesta asemastaan huolimatta tällä hetkellä vielä lukiolainen, minkä jälkeen edessä on armeija ja opinnot. En odota hänen osallistuvan edustustyöhön merkittävästi, mutta lähivuodet tulevat muovaamaan hänen julkikuvaansa ja kansansuhdettaan merkittävästi. Jos voisin neuvoa, sanoisin varmaankin, että yleisö ei odota täydellisyyttä, mutta ei ole haitaksi toisinaan ylittää rima oma-aloitteisesti vaikkapa työtehtävien suhteen.
Koska Tanskassa ei ole modernia esimerkkiä ex-hallitsijasta, kuningatar Margareeta puolestaan voinee muovata itselleen sellaisen roolin kuin haluaa. En odota hänen katoavan kartalta täysin, mutta terveydentila varmaan määrittelee uuden arjen rytmiä aika vahvasti.
Prinsessa Benedikte varmasti voi halutessaan osallistua kuningasperheen työhön niin kuin ennenkin. Näiden vanhemman polven kuninkaallisten on vaikea uskoa jäävän täysin eläkkeelle, mutta Benediktekin täyttää pian jo 80 vuotta, ja hänellä on nuoria lapsenlapsia. En osaa sanoa, paljonko hän viettää aikaa Saksassa ja paljonko Tanskassa. Myös hänen kohdallaan paljon riippuu varmasti jaksamisesta.
Prinssi Joachimin ja prinsessa Marien perhe sen sijaan onkin toinen juttu. He asuvat Yhdysvalloissa, ja sieltä ei ihan joka välissä matkusteta Tanskaan. Joachimilla on kuitenkin työ siellä ja lapsilla koulua. Uskon, että he osallistuvat jatkossa perhejuhliin ja tukevat kuningasparia sen mitä pystyvät. He ovat jatkossakin osa kuninkaallista perhettä, fokus on jatkossa enemmän Frederikissä ja Maryssa lapsineen.
Toivon kovasti, että Joachim, Marie ja heidän lapsensa pystyvät hyväksymään tilanteen, ja että lapset tulevat sinuiksi tittelimuutoksen kanssa. Täytyy silti sanoa, että multa meni vähän maku heistä draamailujen myötä.
Ruotsissa ei kyllä vallanvaihdosta luultavasti tule tai edes pitäisi tulla vielä vuosiin kunhan Kaarlen terveys pysyy hyvänä. Tätä ainakin pitäisi toivoa ihan Estellen puolesta. Tyttö on alakoululainen ja ei vielä tarvitse kruununperijän julkisuutta itselleen. Cristian on kuitenkin 18 ja pystyy toimimaan sijaishallitsijana.
Norjassa on sitten toinen juttu, koska Haraldilla näyttää ika jo painavan ja Ingrid on jo 20 ja paremmissa valmuuksissa ottaa tehtäviä kontolleen.
Haraldhan nyt tiukasti sanoi, että ei aio luopua kruunusta – ja sairastui sitten heti perään. Ehkä Norjassa on mietitty, että kruunusta luopuminen ei ole tarpeen, jos elinajaksi on odotettavissa enää vuosi tai pari?
Tuntuu tavallaan kamalalta spekuloida tällaisia, mutta kaikista Euroopan monarkeista juuri Harald on se, kenellä olisi eniten syytä seurata Margareetan esimerkkiä.
Ingrid ei onneksi ole enää lapsi, mutta hänelläkin vielä opinnot tekemättä. Mette-Maritin tilasta ei voi sanoa, miltä näyttää kuukauden päästä. Märtha Louisella ei minusta ole asiaa virallisiin tehtäviin enää. Jos Haakon nousisi valtaan nyt, niin hän olisi varmaan aika paljon Sonjan tuen varassa.
Jo ajatuskin siitä, että Margareeta olisi luopunut kruunusta ”pelastaakseen” poikansa ja miniänsä avioliiton on mielestäni hyvin kaukaa haettu. Tuskin kuningatar, oltuaan vuosikymmenet vallassaan, muutamassa päivässä päättäisi, ettei viitsikään enää hoitaa virkaansa, vaan luopuu siitä. Totta kai tätä on valmisteltu kauan.
Jollain tavoin allekirjoitus, pojalle tuolin antaminen ja koruton poistuminen salista oli erittäin henkilökohtainen ja kaunis tapahtuma. ”Äiti lähtee nyt, hoida sinä ja perheesi tästä edes asiat, kysy, jos tarvitset neuvoja, olen lähellä.”
Joskus tällainen yksinkertainen on tehokkaampi, kuin valtavat vierasjoukot, paraatit, kulkueet ym.
Pikkuveli perheineen antoi itsestään hyvin typerän kuvan kiukuttelullaan nimityksistä, eihän kakkosmiehen osa koskaan ole helppo.
Minulle näin hupailumielllä tulee aina välillä mielee, että katsoiko Margareeta Crownin viimeisen jakson ja ajatteli: tuossapahan on manio idea
Ei sitä koskaan tiedä! 😀 Ainakin Netflix on Margareetalle tuttu varmasti.
Kauniisti muotoiltu tuosta Margareetan poistumisesta!
Margareeta ja Frederik tuntuvat tulevan hyvin toimeen verrattuna Elisabetiin ja Charlesiin tai kauempana historiassa Viktoriaan ja Edvard VII:nteen. Nyt ei ollut yhtään sellaista fiilistä, että Margareeta pitkin hampain luopuu kruunusta vaikka ei oikein usko pojan pärjäävän hommassa.
Margaretha myönsi itsekin jossakin haastattelussa että hänen tapansa on vetää mutkia suoraksi.
Viittasin siinä kohtaa tekstiä sillä mutkat suoriksi -lauseella näihin huhuihin ja tulkintoihin. 😊
En minäkään usko vallanvaihdokseen Ruotsissa lähiaikoina. Kaarle Kustaa on aika selkeästi ilmaissut, että kuninkuus on hänestä elinikäinen tehtävä ja Victoriakin on mielestäni sanonut, että ei odota kuningattareksi tulemista, koska se silloin tarkoittaa että isä on kuollut. Toki jos tulisi joku vakavampi sairastuminen niin se varmaan muuttaisi tilannetta. Norjan tilanne kyllä vähän mietityttää, kovasti on Harald viime vuosina sairastellut… Yleisesti ottaen uskon kyllä, että tämän seuraavan sukupolven keskuudessa vallasta luopuminen voi tulla tavaksi, ehkä he eivät samalla tavalla koe velvollisuutenaan pysyä vallassa kuolemaan saakka kuten vanhempansa.
Mulla on Silvian ja Kaarle Kustaan puheista sellainen tunne, että ajatus ei olisi ihan mahdoton JOS tilanne sitä vaatii. Tai sitten sijaishallitsijajärjestely. Mutta heidän iässään viisikin vuotta voi tehdä suuren eron jaksamiseen.
Mä uskon myös, että tästä tulee tapa monessa maassa. Hyödyt ovat aika kiistattomat, ja ”virkakausi” silti huomattavasti poliittisia päättäjiä pidempi. En kuitenkaan välttämättä lähtisi tekemään mitä lakimuutosta, vaan että jokainen monarkki saa itse päättää koska on aika. Riippuu varmasti myös perhetilanteesta ja siitä miten paljon on perhettä ympärillä tukemassa työssä.
Ihan fiksu peliliike oli tuo Margareetan vallastaluopuminen. Kun ihminen täyttää 84 ja on vielä täysissä järjissään, on ihan luonnollista antaa nuoremman polven jatkaa. Margareeta oli vasta isossa leikkauksessa, joten siltäkin osin ymmärrän täysin hänen päätöksensä. Frederik ja Mary on jo harjoitelleet hallitsemista, niin kaikki sujuu hyvin. Kruununprinssi Christian opettelee siinä sivussa. Hänellä on aikaa, on armeijat ja opiskelut vielä edessä.
Nykyään monet kuningashuoneet on alkaneet miettiä kustannuksia. Veronmaksajiltahan tulee kruunut, eurot ja punnat toiminnan pyörittämiseen. Mietitään tarkasti, ketkä ovat ns. työtätekeviä kuninkaallisia. Siksihän Tanskassakin nykyisen kuningasparin lapsista vain kruununprinssi saa määrärahoja ja nuoremmat saa aikuisina hoitaa itse omat menonsa.
Niin Norja. Käy kohta sääliksi Haraldia, koska hän on kovin raihnainen. Ehkä hänkin kohta siirtyy syrjään. Paljonhan Haakon on ottanutkin vastuuta. Ruotsissa tuskin nähdään vallanvaihdosta. Kuningas saa aina suorastaan raivokohtauksen, jos edes vihjaillaan asiasta. En tiedä, onko hän vieläkin käärmeissään siitä, ettei Carl Philip ole kruununperillinen.
Tämä muutos kuninkaallisista työkuninkaallisiin ja arvonimen suhde edustustehtäviin on ollut hoveille varmasti iso muutos. Aiemmin titteli on kertonut sukulaisuussuhteesta hallitsijaan. Prinssit ja prinsessat olivat avioliitoillaan osa politiikkaa, mutta siirtyminen nykymaailmaan on muuttanut asiaa kovasti, kun kansa ei halua maksaa sirkusta koko suvulle.
Britanniassa Beatrice ja Eugenie (syntyneet 1988 ja 1990) saivat tittelit, kun ovat hallitsijan mieslinjaisia lapsenlapsia. Mutta jo vuonna 1999 Edwardin ja Sophien häiden yhteydessä käytäntöä muutettiin heidän lastensa osalta.
Tanskassa ymmärrän, miksi Nikolai ja Felix (syntyneet 1999 ja 2002) alkujaan saivat arvonimet. Frederik ei ollut Nikolain syntyessä vielä lähelläkään avioliittoa. Mutta eipä silloin voinut tietää, että Frederik ja Joachim saavat kumpikin neljä lasta. Ilman tätä Margareetan päättämää muutosta siinä olisi ollut paljon prinssejä ja prinsessoja pienelle maalle.