Eilen, 6. helmikuuta 2017, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elizabeth juhli valtakautensa 65-vuotisjuhlaa eli ”safiirivuosipäivää”. Päivä on historiallinen, sillä kukaan toinen brittimonarkki ei ole aiemmin päässyt safiiripäivään asti. Elizabeth tosin ohitti edellisen, kuningatar Victorian asettaman valtakausiennätyksen jo muutama vuosi sitten. Viime vuonna 90-vuotissyntymäpäiväänsä näyttävästi juhlinut Elizabeth on varsin merkittävä hahmo maansa historiassa ja kansainvälisesti yksi maailman tunnetuimpia henkilöitä.
Safiirijuhlaan sopii hyvin isältä häälahjaksi saatu safiirikorusetti. Kuva: David Bailey / The Royal Family
21. huhtikuuta 1926 silloinen Yorkin herttuapari, Albert ja Elizabeth, toivottivat esikoisensa tervetulleeksi maailmaan. Pieni prinsessa sai saman vuoden toukokuussa nimekseen Elizabeth Alexandra Mary: äitinsä, isänsä isoäidin ja isänsä äidin mukaan. Perhe kasvoi neljä vuotta myöhemmin nelihenkiseksi, kun herttuaparin toinen tytär prinsessa Margaret syntyi 21. elokuuta 1930. Perheen elämä oli suhteellisen rauhallista ja matalan profiilin pitäminen sopi heille paremmin kuin hyvin. Herttuatar oli itse atsiassa torjunut miehensä kosinnan ensin kaksi kertaa juuri siitä syystä, että kuninkaallisen elämän rajoitteet eivät kiinnostaneet. Pikkuprinsessojen odotettiin saavan melko normaalin (joskin tietysti hyvin etuoikeutetun) elämän, kun kuninkaallinen valokeila keskittyisi Albertin isoveljeen ja hänen tulevaan perheeseensä.
Yorkin prinsessa Elizabeth vuonna 1932.
Tämä tarina on monille tuttu: vuonna 1936 Elizabethin setä, kuningas Edward VIII, päätti luopua kruunusta ja Yorkin herttuaperheen rauhallinen elämä päättyi siihen. Albertista tuli kuningas Yrjö VI ja herttuattaresta kuningatarpuoliso. 10-vuotias prinsessa Elizabeth nousi näin ollen kruununperijäksi.
Marraskuussa 1947 21-vuotias Elizabeth avioitui Philip Mountbattenin (syntyjään Kreikan ja Tanskan prinssi Philip) kanssa. Elizabeth oli tavannut itseään viisi vuotta vanhemman miehensä jo 13-vuotiaana. Philipistä tuli liiton myötä Edinburghin herttua ja myöhemmin kuningattarena Elizabeth palautti miehelleen myös prinssin tittelin. Philip on tunnettu voimakkaasta persoonastaan ja satunnaisista sammakoista, mutta hänen sanotaan olevan kuningattaren tärkein tukipylväs. Pariskunta juhlii marraskuussa 70-vuotishääpäiväänsä, mikä olisi huikea saavutus, joten toivokaamme, että kummankin terveydentila pysyy hyvänä! Elizabethilla ja Philipillä on neljä lasta, kahdeksan lastenlasta sekä viisi lastenlastenlasta.
Elizabeth ja Philip lapsineen vuonna 1972.
Ura hallitsijana alkoi siis 65 vuotta sitten vuonna 1952. Prinsessa Elizabethista tuli kuningatar Elizabeth II. Kuninkaallisille valtaannousu on varmasti melko ristiriitainen tilanne: samaan aikaan on totuttava uuteen asemaansa, mutta myös surtava poismennyttä läheistä, sillä vallan vaihtuminen tarkoittaa yleensä sitä, että edellinen hallitsija kuolee. Elizabethin isä kuoli vain 56-vuotiaana pitkittyneen sairastelun jälkeen, ja 25-vuotias kahden pienen lapsen äiti nousi maansa hallitsijaksi.
Kuningataräiti Elizabeth, kuningatar Elizabeth II ja prinsessa Margaret matkalla kuningas Yrjö VI:n hautajaisiin.
Elizabethin kruunajaispäivä 2. kesäkuuta 1953.
Kuningatar on nähnyt vuosien varrella monenlaisia yhteiskunnallisia muutoksia, poliittisia suuntauksia ja aatteita. Elizabethin ensimmäinen pääministeri oli legendaarinen Sir Winston Churchill ja nykyinen Theresa May on jo 13. kyseisen viran haltija kuningattaren aikana. Kuningatar tapaa pääministerinsä joka viikko ja käyttää muutenkin päivittäin paljon aikaa valtion asioihin perehtyen.
Theresa Maystä tuli kesällä pääministeri Brexit-mullistuksen seurauksena.
Brittimonarkin velvollisuuksiin kuuluu monia muita kuningaskuntia enemmän pitkiä ulkomaankiertueita, sillä Kansainyhteisön maihin on vaalittava hyviä suhteita. Kun Elizabethista tuli kuningatar, hän oli Afrikassa Keniassa ja palasi tietysti samantien takaisin kotiin, sillä edessä oli isän hautajaiset, omat kruunajaiset ja kokonaan uudet velvollisuudet. Merentakainenkin valtakunta haluaa nähdä uuden hallitsijansa, ja kruunajaisten jälkeen Elizabeth ja Philip tekivätkin seitsemän kuukauden mittaisen kiertueen, joka alkoi Karibialta ja jatkui Australian ja Uuden-Seelannin kautta lopulta takaisin Eurooppaan Gibraltarille. Tahti vaan yltyi seuraavina vuosikymmeninä. 2000-luvulla ikä on alkanut jo painaa, ja esimerkiksi tämän vuosikymmenen aikana kuningatar on tehnyt vain kolme vierailua Kansainyhteisön maihin. Niistä on tullut nuoremman sukupolven tehtäviä: esimerkiksi syksyllä Cambridgen herttuaperhe kävi Kanadassa ja loppuvuodesta prinssi Harry kiersi Karibialla. Aikaisemmin kuningatar on tehnyt myös valtiovierailuja ympäri maailmaa. Nykyisin hän ottaa vieraita vastaan Britanniassa, mutta ei itse matkusta enää ulkomaille.
Elizabeth ja Philip saapumassa Papua-Uusi-Guineaan.
Erityisesti vuodenvaihteen sairastelun jälkeen moni on miettinyt entistä kovempaa, että mitä tapahtuu, kun Elizabethista aika jättää. Tällä hetkellä tuntuu, että maailmassa voi käydä lähes mitä tahansa, mutta monarkia on niin olennainen osa brittiläistä identiteettiä, että toivon sen kestävän vallanvaihdon prinssi Charlesille. Brittihovia ovat vavisuttaneet Elizabethin aikana monenlaiset skandaalit koskien kuninkaallisen perheen henkilökohtaista elämää ja välillä on myös arvosteltu hovin ja monarkian toimintatapoja, mutta hänen henkilökohtainen suosionsa on aina ollut korkea. Mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Prinssi William ja herttuatar Catherine lapsineen ovat olleet viime vuosina positiivisen huomion tuojia, mutta herttuaparin selvästi havaittava vastustus kuninkaalliselle elämällä on hieman huolestuttavaa. Tälle syksylle on kuitenkin virallisesti luvattu heidän muuttavan Lontooseen, joten toivokaamme, että nuori sukupolvi on viimein täyttämässä roolinsa. Elizabeth on tehnyt mainiota työtä kuningattarena, ja olisi todella harmillista, jos monarkia kuihtuisi hänen jälkeensä siihen että kruununperijällä ei ole kansansuosiota tai että sitä seuraavalla perillisellä ei ole halua kuninkaalliseen rooliin. Ei kuitenkaan maalata piruja seinille, vaan seurataan tilanteen kehittymistä.