Vuosi Sussexien uutispommista – mitä Harry ja Meghan tekevät nyt?

Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin yllätyspäätös vetäytyä kuninkaallisesta edustusroolista oli viime vuoden suurimpia ja kiistellyimpiä kuninkaallisia uutisaiheita, jonka puiminen jatkuu edelleen. Nyt kun uutispommin putoamisesta on lähes päivälleen vuosi, katsaus herttuaparin kuulumisiin lienee paikallaan.

Pölyn laskeuduttua on saatu makustella asiaa rauhassa ja myös tottua siihen, että prinssi Harry ja herttuatar Meghan eivät enää kuulu Britannian kuninkaallisen perheen ytimeen. Aika on tuonut perspektiiviä ja maailma on muutenkin muuttunut valtavasti kohuilmoituksen jälkeen.

Prinssi Harry ja herttuatar Meghan Lontoossa vain päiviä ennen ilmoitustaan. Kuva: Getty Images

Miltä Sussexien lähtö tuntuu nyt?

Näkemykseni ovat saattaneet muovautua kuluneen vuoden aikana, mutta olen pitkälti edelleen samaa mieltä kuin aiemmin. Sympatiani menevät edelleen herttuaparin puolelle, enkä kritisoi päätöstä vetäytyä kuninkaallisuudesta. Joissain tilanteissa kuitenkin (sekä ennen että jälkeen uutispommin) koen heidän arvostelukykynsä pettäneen.

Tiivistetysti ajattelen, että Harryn ja Meghanin hyvistä aikeista huolimatta kuninkaallisen elämän realiteetit pääsivät hiukan unohtumaan. He eivät ole ensimmäisiä eivätkä viimeisiä asian kanssa kipuilevia kuninkaallisia. Herttuapari yritti kuitenkin haukata liian ison palan ja liian nopeasti.

Kuninkaallinen perhe nimittäin pyörii hallitsijan ympärillä, vaikka yksittäiset kuninkaalliset olisivatkin kuinka suosittuja. Laaja itsenäisyys hovin keskellä oli liiallinen odotus. Oli varmasti käytännöllistä erottaa Cambridgejen ja Sussexien taloudet toisistaan, sillä pariskuntien tiet veivät joka tapauksessa eri suuntiin, mutta olisiko ollut sittenkin parempi odottaa muutama vuosi prinssi Charlesin valtakautta?

Oli myös väärin julkaista ilmoitus ja nettisivu ilman muun perheen tietoisuutta. ”Firma” on erityinen yhteisö ja työpaikka, jossa tällainen sooloilu ei toimi. Voimme arvailla, kuinka paljon kulissien takana esimerkiksi kuningatar Elisabet tai prinssi William suunnitelmasta oikeasti tiesivät, mutta oli väärin laittaa muu perhe ja hovi hankalaan asemaan julkisesti. Yleinen mielikuva, että Sussexit eivät kertoneet kuningattarelle ennakkoon, kääntyi myös isosti heitä vastaan. Vastaanotto olisi taatusti ollut toisenlainen, jos herttuapari olisi julkaissut yhteisen ilmoituksen kuningattaren ja prinssi Charlesin kanssa.

Embed from Getty Images

Ajattelen myös, että heidän suhteensa nopea eteneminen teki tilanteesta erityisen riskialttiin. On ymmärrettävää, että heidän ikäisen ja eri mantereilla asuvan pariskunnan on pakkokin tehdä nopeita ratkaisuja, tai muuten seurustelu on molemmille ajanhukkaa. Varsinkin jos toinen osapuoli on kuninkaallinen ja toinen näyttelijä.

Sussexit kuitenkin alkoivat seurustella vuoden 2016 puolivälissä, ja eroilmoitus tuli tammikuussa 2020. Kihlat, muutto toiselle mantereelle, kuninkaalliset häät, lapsi ja uusi työ kiertueineen ynnä muineen – kaikki vielä valtavassa mediahumussa – on paljon kenelle tahansa noin lyhyessä ajassa.

Ei ole minun asiani tuomita herttuaparin päätöksiä parisuhteestaan, mutta mietin, että Meghanin valmistamiseen ja tukemiseen olisi pitänyt satsata sitäkin kovempaa. Esimerkiksi mediahuomio on selvästi kova paikka syntyperäisillekin kuninkaallisille. Herttuattaren tausta aiheutti kohun jo suhteen alkumetreillä, ja Harryhan joutui julkaisemaan lausunnon Meghanin kohtaaman häirinnän vuoksi.

Hovissa olisi minusta pitänyt ennakoida paremmin, että hyppy kuninkaallisuuteen toiselta mantereelta tulee vaatimaan erityistä tukea, vaikka Meghanilla oli kokemusta julkisuudesta ja erinomaiset edellytykset itse työhön.

Olisiko heidän pitänyt jäädä?

Harry ja Meghan eivät ehtineet siis olla naimisissa edes kahta vuotta ennen vetäytymispäätöstä. Tämän asian kanssa kipuilen itse hiukan. Maalaisjärkeni sanoo, että heidän olisi kannattanut antaa asioille hiukan enemmän aikaa. Nopea tahti myös ruokki sitä ilkeämielistä kuvaa, että Meghan haki avioliitosta jonkinlaista pikavoittoa itselleen.

Toisaalta tilanne ei näyttänyt millään tavalla paranevan (pikemminkin päinvastoin), niin odottaminen ei ehkä sitten vain ollut vaihtoehto. En koe voivani vetää jotain rajaa sille, kuinka paljon henkistä pahoinpitelyä toisten ihmisten täytyy kestää ennen kuin saa ”luvan” luovuttaa. Heillä oli pieni poika, ja perhettä höykytettiin niin omien sukulaisten, lehdistön kuin somen vihaajaporukan taholta päivittäisellä tasolla. En osaa edes kuvitella, miten repivää sen on täytynyt olla.

Kirjoittelun rasistisuutta ja vihamielistä asennetta on yritetty kovasti kiistää, mutta valitettavasti se jatkuu edelleen selvästi (palaamme tähän postauksen lopussa). Meghan-räyhääjät harvoin puhuvat oikeista asioista, vaan kommentointi on hyvin henkilöön menevää ja syyttävää – olipa kyseessä ulkonäkö, pukeutuminen, kannanotot, hänen olemassaolonsa. Kommenttiketjuissa puhuttiin ”jotenkin epämiellyttävästä tunteesta”.

Embed from Getty Images

Hyvin usein se sanomaton epämiellyttävä tunne johtuu siitä, että tässä on etnistä vähemmistöä edustava itsevarma ja omilla jaloillaan seisova nainen, jolla on oma ääni. Meghanin kritisoimisessa on jatkuvasti sellainen pohjavire, että hänen koetaan unohtaneen paikkansa. Ja siten hänet leimataan röyhkeäksi ja vaateliaaksi, kun ilmeisesti pitäisi vain olla hiljaa ja kiitollinen, että saa sentään hengittää samaa ilmaa?

Listasin vuosi sitten konkreettisia esimerkkejä siitä, Meghania syytettiin jatkuvasti asioista, joita myös muut kuninkaalliset ovat tehneet. Sama meno on jatkunut edelleen. Asiallinen kritiikki on asia erikseen, mutta on vaikea ymmärtää, miten ihmiset voivat vihata niin kiihkeästi ihmistä, jota eivät ole edes koskaan tavanneet.

Eikö hovin olisi kannattanut vähän uudistaa työtapoja ja antaa Sussexeille julkista tukea tavallista enemmän, kuin olla hiljaa perinteeseen vedoten? Tilanne pääsi ajautumaan kaaokseen, ja se on oli karvas häviö kaikille osapuolille.

Sussexien uusi elämä Yhdysvalloissa

Vapaus ei alkanut ihan ongelmitta, sillä koronavirus sotki epäilemättä myös heidän suunnitelmiaan. Herttuapari on elänyt suhteellisen hiljaista elämää, mutta kiistely heidän asioistaan on luonnollisesti jatkunut läpi vuoden. Alkuvuoden Sussexit viettivät Kanadassa, mutta he muuttivat pysyvästi Kaliforniaan keväällä palattuaan Britanniasta viimeisistä edustustehtävistään.

Vetäytymisen jälkeen tärkeimpiä Sussex-aiheita ovat olleet herttuatar Meghanin oikeusjuttu lehdistöä vastaan, sekä elokuussa ilmestynyt Finding Freedom -elämäkerta. Kirja sai myöhemmin myös roolin tässä samaisessa oikeusjutussa.

Oikeudenkäynti koskee herttuattaren isälleen kirjoittamaa kirjettä, jonka sisältöä brittilehdistö levitti helmikuussa 2019. Meghanilla on tekstinsä tekijänoikeus, ja julkaisu tapahtui ilman herttuattaren suostumusta. Vastapuoli väittää, että herttuatar ei kuninkaallisena voinut odottaa yksityisyyttä, ja että tämän on täytynyt ennakoida kirjeen julkistaminen. Meghan on kokenut tähän mennessä sekä voittoja että tappioita käsittelyn eri vaiheissa. Kiista jatkuu näillä näkymin elokuussa.

Embed from Getty Images

Finding Freedom puolestaan on kahden kuninkaallistoimittajan Omid Scobien ja Carolyn Durandin kirjoittama elämäkerta, joka valottaa Sussexien päätöstä ja siihen johtaneita tapahtumia. Kirja julkaistiin elokuussa 2020. En ole itse lukenut sitä ainakaan vielä, ja kirjan julkaisu on itse asiassa myös yksi niistä asioista, joissa herttuaparin arvostelukyky mielestäni petti.

Parin edustajat kiistivät alkuun Harryn ja Meghanin osallistumisen kirjan kirjoittamiseen, mutta myöhemmin he myönsivät edellä mainitun oikeusjuttuun liittyen, että Meghan oli valtuuttanut läheisen ystävänsä työskentelemään Scobien ja Durandin kanssa ja näin ollen välillisesti vaikuttanut kirjaan.

Teos on selvästi herttuaparin tapa puolustautua ja korjata julkisuudessa pyörineitä väitteitä ja väärinkäsityksiä. Sussexit ovat hyvin tarkkoja asioistaan ja haluavat selvästi olla puikoissa omasta julkikuvastaan. Kuninkaallisena ikävä kyllä ei voi täysin kontrolloida sitä, millaisia juttuja itsestä kirjoitetaan. Sussexien kohdalla tilanne meni toki aivan yli, mutta tavallisesti kritiikkiä ja juoruja yms. pitää kohtuudella kestää. Lehdistön kanssakin pitäisi yrittää tulla toimeen.

Kuninkaallisilta myös odotetaan hiljaisuutta. Likapyykki pidetään yksityisenä. Harry ja Meghan eivät kuitenkaan ole sen tyyppisiä, että antaisivat muiden kirjoittaa oman tarinansa. Vaikka kirja varmasti auttaa ymmärtämään paria paremmin, niin minusta en ylipäätänsä lämpene ajatukselle paljastuskirjasta, varsinkin jos sisältö kerran on niin ilmeisen tarkasti herttuaparin kontrolloima. Lisäksi ajoitus niin pian kohun jälkeen ja keskellä pandemiaa oli huono.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä mainita, että heinäkuussa 2020 The Sunday Timesin entinen toimittaja Martin Ivens myösi prinssi Williamin olleen suora lähde eräälle vuosi sitten julkaistulle artikkelille, joka käsitteli Williamin ja Harryn välirikkoa. Se vähän sekoittaa soppaa – kuinka paljon Sussexeja voi arvostella kirjasta, jos prinssi Williamkin puhuu yksityisasioita suoraan toimittajille?

Entäs ne työt?

Herttuapari on pitkin vuotta tehnyt esiintymisiä silloin tällöin, muiden tapaan lähinnä videon välityksellä. Sitäkin on kritisoitu, että miksi he ovat tehneet julkisia esiintymisiä toivottuaan ensin yksityisempää elämää. Tämä on minusta turhaa arvostelua, sillä eihän parin tarkoitus ole missään vaiheessa ollut lopettaa työtään ja vaikuttamista.

Nyt itsenäisinä toimijoina heillä vain on valta valita täysin itse, milloin ja missä he haluavat olla esillä. Heille tärkeämpää taitaa kuitenkin olla valta valita kenelle he antavat pääsyn työhönsä tai yksityiselämäänsä.

Embed from Getty Images

Suurimpia työuutisia ovat olleet heidän uusi hyväntekeväisyysjärjestönsä Archewell, joka tulee käsittääkseni olemaan heidän lippulaivahankkeensa. Lisäksi he ovat tehneet monivuotisen sopimuksen Netflixin kanssa mm. dokumenttien tuottamisesta. Joulukuussa he ilmoittivat tehneensä diilin myös Spotifyn kanssa podcastien tuottamisesta. Heillä on myös sopimus puhujatilaisuuksia välittämän Harry Walker Agencyn kanssa. Sama firma edustaa Obamia ja Clintoneita.

Mitä näistä pitäisi ajatella? Tähän mennessä en näe vielä suurta ongelmaa. Henkilökohtaisesti pidän dokumenttien tuottamista kuninkaalliselle ”sopivampana” puuhana kuin vaikkapa Norjan prinsessa Märtha Louisen bisneksiä. Vaikuttaminen on Sussexeille selvästi vilpittömästi sydämen asia, ja tällaiset hankkeet ovat epäilemättä heidän ominta tonttiaan.

Sopimusten rahamääristä ei ole tietoa julkisuudessa, mutta jättisumissa tietysti liikutaan. Jollain se elämä Kaliforniassa pitää kustantaa. Olen vähän sitä mieltä, että dollareita ei kannata miettiä liikaa, eipä heidän elämänsä nimittäin kovin köyhää olisi Lontoossakaan ollut. Kuningatar Elisabetin ja prinssi Charlesin herttuakunnat tuottavat molemmat vuosittain reilut 20 miljoonaa puntaa. Kuninkaallisten kohdalla yltäkylläisyys ja peritty omaisuus kuuluvat asiaan, joten ei kai se mikään ongelma ole, jos joku saa rahaa tekemästään työstä. 😀

Muuta

Syyskuussa Harry ja Meghan vahvistivat maksaneensa Britannian-kotinsa eli Frogmore Cottagen remonttiin käytetyt 2,4 miljoonaa puntaa takaisin. Remontti maksettiin julkisista varoista, eikä pari ehtinyt asua talossa kauaa. Julkisen protestin myötä he lupasivat maksaa remonttirahat takaisin.

Marraskuussa herttuatar Meghan kirjoitti koskettavan kolumnin New York Timesiin. Herttuatar kertoi parin menettäneen heinäkuussa toisen lapsensa, kun raskaus päättyi yllättäen keskenmenoon. Keskenmeno on yllättävän yleinen mutta vaiettu aihe yhteiskunnassa, ja kolumni sai paljon positiivista huomiota ja herttuatarta kiitettiin aiheen nostamisesta.

Embed from Getty Images

Samalla kolumni sai myös järkyttävän määrän todella rumia, suorastaan kuvottavia reaktioita. Oli hirveää huomata, miten tunteikkaasta ja surullisesta aiheesta kirjoitettu teksti käännettiin jälleen lyömäaseeksi Meghania vastaan. Kertomuksen aitoutta epäiltiin, kolumni leimattiin mediatempuksi ja säälin hakemiseksi ja asiasta julkisesti kertomista sanottiin mm. nöyryyttäväksi ja teennäiseksi.

Kun prinsessa Annen tytär Zara Tindall puhui julkisesti keskenmenoistaan, tsemppiä ja ylistystä tulvi joka suunnasta. Tässä kävi taas niin, että Meghanin tekemänä sama asia oli vulgaaria ja röyhkeää, ja hänen oikeuttaan puhua kokemuksesta kyseenalaistettiin. Royal Central on kirjoittanut aiheesta osuvan artikkelin.

Kaikki eivät sure samalla tavalla. Joku keskenmenon kokenut ei halua tai pysty puhua aiheesta, joku toinen taas haluaa ja kokee tarvetta puhua. Lisäksi Meghanin oikeus yksityisempään elämään tarkoittaa sitä, että hän saa itse päättää, kertooko asioistaan vai ei. Tässä tilanteessa Meghan valitsi käyttää asemaansa nostaakseen esiin tärkeän, miljoonia naisia koskettavan kipeän asian – vaikka se ei varmasti ollut helppoa. Zara ja Meghan olivat molemmat rohkeita puhuessaan asiasta.

Tämä on se ydinsyy, miksi tunnen voimakasta sympatiaa Sussexeja kohtaan. Se kokemus, mitä kaltaisellani tavallisella ihmisellä on ikävästä ja vähättelevästä kohtelusta, konflikteista ja silmätikkuna olemisesta, riittää symppaamaan Harrya ja Meghania. He ovat myös tehneet virheitä, mutta mikään julkisuudessa esiin tullut asia tai teko ei oikeuta sitä vihan ja raivon määrää, jota he ovat saaneet osakseen useamman vuoden putkeen jatkuvalla syötöllä.

Toivoisin näkeväni enemmän myötätuntoa ja hyväntahtoisuutta maailmassa. Yhdysvalloissa nähtiin juuri huolestuttava esimerkki siitä, mitä käy kun tarpeeksi kauan ja tarpeeksi kovalla äänellä toistetaan valheita ja ilkeämielistä sanomaa isolle ihmisjoukolle.

12 kommenttia artikkeliin ”Vuosi Sussexien uutispommista – mitä Harry ja Meghan tekevät nyt?

  1. Hyvä kirjoitus ja olen samoilla linjoilla kanssasi. Varmasti oli oikea päätös perheen hyvinvoinnin kannalta että irtaantuivat roolistaan. Itsekin ajattelin, että ehkä Sussexien olisi pitänyt antaa vielä aikaa, kun lähtö tapahtui niin pian, mutta toisaalta kuinka kauan tuollaista ryöpytystä pitäisi vaan kestää? The Crownin 4 kautta katsellessa tuli monessa kohtaa Meghan mieleen kun kuvattiin Dianan ahdistusta, eikä sitäkään kukaan kuningasperheessä ottanut kuuleviin korviinsa.

    Kuningasperheen kannalta heidän lähtönsä oli suuri menetys, kun Elisabetista aika jättää ja Charles nousee valtaan, niin Cambridget jää aika yksin, kun apuna ei ole kuin Wessexit ja kenties Anne. Tulevaisuuden kannalta toivon, että Sussexien julkisuuskuva paranisi, missä kyllä huomattavasti auttaisi hovinkin puolelta kädenojennus. Kunhan pandemia on ohi, niin Cambridget visiitille Amerikkaan? Toivottavasti myös Harryn ja Meghanin haave toisesta lapsesta toteutuu. Mielenkiinnolla seuraan myös Archewell-projektia, podcastia ainakin aion kuunnella.

    • Harryssa ja Meghanissa vaikuttaa olevan tietynlaista ehdottomuutta, molemmat ovat selvästi vahvatahtoisia. Se ei ole missään nimessä huono asia, mutta toivottavasti se ei kostaudu liiallisena siltojen polttamisena. Mitä tahansa tapahtuukin, niin Harry kuuluu seuraavien hallitsijoiden lähisukuun ja on aina osa kuninkaallista perhettä. Toivottavasti se pysyy mielessä.

      Nyt olisi kyllä todellakin hyvä haudata sotakirves ainakin julkisuudessa ja panostaa eteenpäin menemiseen. Näillä julkisuudessa olevien ”varmojen” tietojen pohjalta voi jo sanoa ihan reilusti, että kaikilla osapuolilla voisi olla peiliinkatsomisen paikka. 😃

      Toivottavasti Sussexit saavat vielä perheenlisäystä! Mäkin ajattelin kyllä seurata podcastia ja mielenkiinnolla odotan, millaisia dokkareita Netflixiin tulee!

  2. Harmittaa että Meghanin ja Harryn kohdalla meni näin.
    Olisi ollut ihana katella kuninkaallista loistoa myös heidän taholtaan.
    Meghan on hyvin kaunis ihminen ja häntä on kiva katsoa.
    Ja siihen päälle upeat asut ja korut.
    Aijai, sen mahdottomuudesta olen surullinen.

    • Toivottavasti näemme Meghanin tiarassa edes Charlesin ja Williamin kruunajaisissa. Ehkä Sussexit voisivat osallistua myös Yhdysvaltoihin suuntaaville valtiovierailuille.

      Harrya ja Meghania on ollut niin mukava seurata. Kiinnostavia, valovoimaisia ihmisiä, jotka tekevät asioita vähän eri tavalla. Kyllä se brittihovi tuntuu vähän harmaammalta nyt, kun kuningattaren lisäksi vain William ja Kate ovat todellisia yleisömagneetteja.

  3. Mielestäni Harry ja Meghan olivat tosi hätäisiä ja halusivat liian paljon liian nopeasti. Ja kun asiat eivät menneet juuri niin kuin halusivat, niin vastareaktio oli sitten raju.

    Tuntuu myös, että kuninkaalliset odottavat perheeseen tulevan sietävän aivan kaiken. Ehkä he ovat tottuneet siihen, mutta ulkopuoliselle se on haastavaa. Tosin Camilla on varmasti tuosta porukasta saanut eniten rapaa niskaansa. Ikävää, että Meghanin kohdalla on myös rasismikortti otettu käyttöön, mutta olen varma, että myös valkoihoinen amerikkalainen näyttelijä olisi saanut lukea itsestään kaikenlaista.

    Toivon kuitenkin, että veljesten välille syntyy sopu. Ja että Harry ja Meghan palaavat jossain määrin firman palvelukseen. Muuten taakka on Williamin perheelle aivan liian iso siinä vaiheessa kun muut perheestä ovat niin iäkkäitä etteivät enää voi edustaa niin paljon kuin nyt.

    • On kyllä hirveä menetys kaikille, että Sussexit lähtivät. Olisiko ajan kuluminen todella auttanut on vaikea kysymys. Meghanin vastaanotto julkisuudessa oli ensi hetkestä lähtien negatiivisen huomion sävyttämä, ja mun mielestä on ihan selvää, että lehdistö valitsi luoda Meghanille heti roolin, jota hän ei pyytänyt.

      Brittihovi on kyllä epäilemättä vaativa paikka. Olen sivunnut aiemminkin kirjoituksissa, että voisiko 90-vuotiaan hallitsijan kanssa olla niin, että tuntuma nykymaailmaan on vähän hukassa? H&M:n tilanteeseen olisi pitänyt tosissaan reagoida eikä antaa mennä näin pitkälle. Toivottavasti sopu vielä syntyy. Sussexeilla olisi paljon annettavaa monarkialle.

  4. Samoilla linjoilla minäkin, Sussexeja on ikävä! Heillä oli mielenkiintoisia teemoja ja jotenkin reipas tekemisen meininki työssään. Eikä yhtään haittaa, että he ovat karismaattisia ja hyviä esiintymään.

    En väitä että Sussexit ovat mitään pyhimyksiä ja heidän lähtönsä oli minustakin aika hätiköity, mutta mielestäni brittihovi mokasi isosti heidän tapauksessaan. Meghanin lehdistössä saama kohtelu oli (ja on yhä) täysin ala-arvoista ja reilusti ohi sen mitä kuninkaallisen voi olettaa sietävän. Hovin olisi mielestäni pitänyt antaa enemmän julkista tukea, tai ainakin varmistaa että hovin sisältä ei vuoda tietoja, jotka pahentavat tilannetta. William ja Kate esimerkiksi ovat paljon suojatummassa asemassa tulevana hallitsijaparina, että he olisivat ihan hyvin voineet jakaa suojaansa myös Harrylle ja Meghanille. Hovin toiminta vaikuttaa sekasortoiselta ja lyhytnäköiseltä, Charlesin valtakausi ei ole enää kaukana ja silloin Sussexeille olisi todellakin tilausta.

    • Juuri tuo hovin sisäinen sekasortoisuus on tullut erittäin hyvin näkyviin sen jälkeen, kun Meghan liittyi perheeseen. Toki toimittajilla on aina lähteensä ja uskon myös, että henkilökunta vuotaa varmasti tiettyjä asioita lehdistölle harkitusta mediastrategian osana. Mutta ihan älytöntä, että eri toimistot puhuvat pahaa toisista kuninkaallisista ja lietsovat eripuraa. Yhteinen päämäärä heillä kaikilla pitäisi olla. Sussexeille olisi todella tilausta, Williamille ja Katelle jää jatkossa hirveät paineet kannatella koko perheen kiinnostavuutta.

  5. Olen itse nopeiden päätösten tekijä ja impulsiivinenkin. Voin kuvitella, että Harry sai tarpeekseen asiattomasta kirjoittelusta ja lähipiirinsä passiivisuudesta ja siitä, että olisi pitänyt jämähtää satavuotiaiden tahtomisiin ja iankaikkisen vanhaan etikettiin, kun mieli teki uutta ja raikasta ja modernia. Että me poistumme, polkekaa te muut tätä samaa pyörää.
    Katsoin Diana-dokumenttia, kuinka lehdistö jahtasi häntä ja oli aina kintereillä, ehkä Harry ei sitä halunnut, koska tiesi vaimonsa ja poikansa kiinnostavan ja saavansa kaikesta joko positiivista tai negatiivista kritiikkiä.
    Saisivatpa sopua ja suhteita sen verran kuntoon, että voisivat harmonisesti toimia yhdessä, etenkin sitten, kun vanhuksista aika jättää ja ikkunat avataan raikkaan tuulen päästä pölyisiin palatseihin.

    • Joo, ei voi kyllä syyttää ketään siitä, että haluaa suojella perhettään. Varsinkin kun taustalla on juurikin äidin traaginen kuolema ja toisaalta nykyhetkessä veli ja veljen ”täydellinen” vaimo, johon kaikki oman perheen toiminta heijastetaan.

      Sopua odotellessa. Toivottavasti olisivat hovissa sen verran fiksuja ja ymmärtäisivät, että yhtenäinen rintama julkisuudessa olisi koko perheen etujen mukaista.

  6. Mielenkiintoinen kirjoitus – kiitos tästä Micaela.
    On todellakin sääli, että Sussexit antoivat periksi näin pian ja sopu tosiaan olisi varmasti kaikkien yhteinen etu. Pandemia tilanne teki kaikesta vielä vaikeampaa.

    Minä kuuntelin Finding Freedom -kirjan syksyllä Bookbeatista. Kun lukijana on Omid Scopie, jo pelkän kauniin brittiaksentin vuoksi en meinannut malttaa lopettaa kuuntelemista lenkeilläni kesken. Minusta kirjassakin kerrottiin, että kuningasperheen ytimestä irrottautuminen ei mennyt Sussexien haluamalla tavalla ja selityksiä olivat ettei Harry saanut tapaamisaikaa kuningattarelta haluamassaan aikataulussa (olisi pitänyt odottaa tyyliin kuukausi, jos oikein muistan) ja koska pari pelkästi, että joku vuotaa tiedon heidän aikeista lehdistölle, kokivat että uutinen on heidän julkaistava pikaisesti vaikkei perheen kanssa asiasta vielä oltu keskusteltu. Jälkiviisas on helppo olla, että ratkaisu ei johtanut parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

    • Kiva, että pidit kirjoituksesta!

      Pandemia on tahattomasti kyllä alleviivannut sitä, että Sussexit elävät nyt erillään ihan omaa elämäänsä. Nyt tulee todella pitkä väli siihen, että heidät nähdään livenä yhdessä muiden kuninkaallisten kanssa.

      Tiedon vuotaminen lehdistölle oli Sussexeilta ihan aiheellinen pelko, mutta jälkiviisaus todella osoitti, että maltti olisi ollut siinä paikassa valttia.

Jätä kommentti