Kuninkaalliset ovat kautta aikojen olleet myös muodin suunnannäyttäjiä. Tyylikkyys ja eleganssi kuuluvat erottamattomasti hovielämään, ja kuninkaalliset naiset iltapuvuissa ja tiaroissa ovat monarkian parhaita aseita vielä 2000-luvullakin. Nykyään vaatevalintoja seurataan reaaliaikaisesti ympäri maailman, ja tunnetuimmat kuninkaalliset saavat aikaan verkkosivut kaatavia ostoryntäyksiä. Vaatteet ovat iso osa edustustyötä, ja niillä myös lähetetään viestejä ja edistetään tärkeitä arvoja. Timanttisalongin postaussarja kuninkaalliset tyyli-ikonit esittelee hovien muotimaailmaa ja kommentoi samalla kuninkaallisten suhdetta tyyliin ja pukeutumiseen.
Tämänkertainen tyyli-ikonimme on kuningatar Elisabet! Huhtikuussa 95 vuotta täyttävän kuningattaren aikuiselämä alkoi jo 1940-luvulla, ja nyt vielä yhdeksänkymppisenäkin hän edustaa säännöllisesti iltapuvussa ja tiarassa. Elisabetin tyyli on hyvin tunnistettava ja elegantti. Tässä postauksessa on hiukan erilainen painopiste kuin sarjan aiemmissa osissa, sillä halusin tuoda esiin sen ainutlaatuisen prosessin, jolla kuningattaren vaatevarastoa ja pukeutumista pyöritetään.
Pitkän valtakauden kuningatar
Yorkin prinsessa Elisabetin elämä muuttui täysin vuonna 1936, kun hänen setänsä luopui kruunusta, ja silloin vain 10-vuotiaasta prinsessasta tuli britti-imperiumin kruununperijä. Elisabetista tuli kuningatar jo 25-vuotiaana, kun hänen isänsä Yrjö VI kuoli keuhkosyöpään harmillisen aikaisin.
Elisabetin pitkä valtakausi (juuri äskettäin 6. helmikuuta tuli täyteen 69 vuotta!) on rikkonut kaikki ennätykset, ja kuningatar onkin nauttinut lähes horjumatonta kansansuosiota koko valtakautensa läpi. Nykypäivänä kuningatar Elisabet ja prinssi Philip ovat sukupolvensa viimeisiä kuninkaallisia, eikä ole yhtään liioiteltua sanoa, että heidän kuolemansa tulee tarkoittamaan myös yhden aikakauden loppua.
Valtaannousu niin nuorena oli tietysti monella tapaa traagista, mutta tavallaan voimme silti olla hiukan iloisia siitä, että Elisabet pääsi uransa huipulle jo siinä iässä. Ajatelkaa, mitä kaikkia ikonisia hetkiä ja tyylisuorituksia olisimme menettäneet, jos Elisabetista olisi tullut kuningatar vasta viisikymppisenä!
Alla kuvissa kaksi suosikkiani kuningattaren nuoruusvuosilta; kruunajaispuku vuodelta 1953 sekä prinsessa Margaretin häissä vuonna 1960 nähty sininen ja pitsinen silkkipuku. Molemmat puvut suunnitteli kuningasperheen pitkäaikainen luottosuunnittelija Norman Hartnell.
Tyyli-ikoni
Kuningatar Elisabet on ollut vanha jo pitkään, ja suuri muotihuomio on siirtynyt hänen nuoruudestaan vuorollaan muihin perheenjäseniin. Mietin myös, että vaatetus ei ole ehkä koskaan (tai ainakaan pitkiin aikoihin) ollutkaan yhtä suuri osa kuningatarta käsittelevästä julkisuudesta kuin yleensä kuninkaallisten puolisoiden kohdalla? Elisabetissa on hallitsijana nimittäin paljon muutakin antia ja uutisoitavaa.
Eli kaikesta tyylikkyydestään huolimatta kuningatar Elisabetilla ei minusta ole sitä suuren tyyli-ikonin leimaa, joka vaikkapa kuningatar Silviaan tai herttuatar Catherineen on liitetty. Osittain näkemykseni johtuu varmasti nuoresta iästäni, sillä koko minun elämäni ajan huomio on jo ollut nuoremmissa perheenjäsenissä.
Kaiken kaikkiaan olen muodostanut sellaisen kuvan, että kuningattarelle pukeutuminen on osa työtä, mutta hän ei silti ole varsinainen muotiniekka. Hänen täytyy näyttää kuningattarelta, mutta pukeutuminen noudattelee perinteistä linjaa ja on usein käytännön sanelemaa. Edustuspuvusto ei myöskään ole kansainvälisten huippumerkkien käsialaa.
Miten kuningatar Elisabetin vaatekaappi toimii?
Kuningattaren vaatekaapin pyörittämisestä on saatavilla kahden kokonaisen kirjan verran ensikäden tietoa, joten halusin ottaa aiheen esiin tässä postauksessa. Kuningatar Elisabetin tyylin takanahan on hänen henkilökohtainen avustaja-neuvonantajansa Angela Kelly (alla kuvassa), joka on kuningattaren Senior Dresser sekä vaate-, jalokivi- ja kunniamerkkikokoelman kuraattori.
Kelly suunnittelee kuningattaren asut hattuineen ja toteuttaa ne yhdessä tiiminsä kanssa. Kelly ja kuningatar valitsevat yhdessä asukokonaisuudet kuhunkin tilaisuuteen. Kelly myös vastaa vaatteiden, jalokivien ja kunniamerkkien huoltamisesta. Hänen ensimmäinen kirjansa Dressing the Queen – The Jubilee Wardrobe (2012) kertoo kuningattaren valtakauden 60-vuotisjuhlavuoden puvustosta, kun taas The Other Side of the Coin – The Queen, the Dresser and the Wardrobe (2019) keskittyy yleisemmin hänen työhönsä ja kokemuksiinsa.
Angela Kelly on kuningattaren ensimmäinen “hovin oma” suunnittelija. Aikaisemmin hovi käytti palatsin ulkopuolisia suunnittelijoita. Kellyn toimenkuva on hyvin monipuolinen. Hän on esimerkiksi kuningattaren ulkomaanvierailuja suunnitellessa saattanut matkustaa kohteeseen ja käydä vierailun ohjelman ja paikat läpi tutustuakseen kohteen olosuhteisiin ja näin ollen puvustolle asetettaviin vaatimuksiin.
Hallitsijan elämä on aikataulutettua, ja kaiken täytyy koko ajan sujua kuin rasvattu. Huolimattomuuteen tai epäkäytännöllisiin ratkaisuihin ei ole varaa. Kuningatar ei saa koskaan näyttää väärin pukeutuneelta. Vaatteiden tulee olla toimivia ja mukavia, sillä kuningatar ei voi myöskään korjailla kauluksen tai helmojen asentoa jatkuvasti eikä hikoilla tai palella vääränlaisen asun seurauksena.
Pukeutuu kuin kuningatar
Jos kuningatar Elisabetin tyyliä pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, sanoisin luultavasti värikäs. Niin tunnettu Elisabet on kirkkaista asukokonaisuuksistaan. Usein edustustilaisuuksissa nähdään yksivärisiä takkeja ja jakkupukuja, kuosillisia mekkoja ja päiväsaikaan asuun sointuva hattu. Iltatilaisuuksiin kuuluu tietysti juhlavampia asuja.
Elisabetin pukeutuminen noudattaa perinteikästä linjaa. Housuja on nähty vain harvoin, eli nykyaikainen “power dressing” ei kuulu Elisabetin tyyliin. Kotiarjessa ja maalla kuningatar pukeutuu rennommin, mutta kollareita kuninkaallisesta vaatekaapista tuskin löytyy. Elisabetin rento pukeutuminen taitaa olla enemmänkin arkisempi hame puseron tai neuleen kanssa.
Elisabetin edustustyyli on tavallaan jopa hiukan vaatimatonta, vaikka oman henkilökunnan valmistamat mittatilausvaatteet eivät tietenkään vastaa tavallisen kansalaisen käsitystä vaatimattomuudesta. Vaatetus on kyllä laadultaan ensiluokkaista ja Angela Kellyn designit ovat loppuun hiottuja kokonaisuuksia. Asut myös poikkeavat siitä, mitä keskivertobritti laittaa päällensä aamulla. Olisiko se sitten tyylin kaavamaisuus ja näennäinen yksinkertaisuus, mikä tuo sitä vaatimattomuutta?
Kuningatar Elisabetin asuthan ovat nimittäin pääpiirteissään aika samanlaisia tilaisuudesta toiseen. Kellyn luomat vaatteet pysyvät turvallisella, klassisella linjalla. Yksityiskohtiin ja koristeluun on kyllä kiinnitetty huomiota (varsinkin hatut ovat minusta upeita), mutta ei niissä minusta ihan ole samanlaista näyttävyyttä kuin esimerkiksi kuningatar Silvialla tai kuningatar Máximalla. Elisabet on esimerkiksi jo vuosia pukeutunut aina valkoisiin iltapukuihin. Asut ovat kauniita ja laadukkaita, mutta eivät oikein erotu toisistaan.
Alla muutamia kuningatar Elisabetin vaaleanpunaisia ja pinkkejä asuja lähivuosilta. Kyllähän näin kuvia katsellessa näkee, että kyse on eri takista ja hatusta joka kerta, mutta samantyyppiset asut eivät jää erityisesti mieleen.
Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole kritiikkiä Angela Kellylle tai kuningattarelle. Eihän 94-vuotiasta naista voi millään kritisoida siitä, että tyyli ei ole tarpeeksi kokeilunhaluinen! 😀 Kuningattaren tyyli täyttää roolin vaatimukset erinomaisesti, ja se riittää. Hallitsija on julkisuudessa asemansa eikä malliuran vuoksi. Ja onhan Elisabetin asujen väriloistoa kuitenkin aina ilo katsoa!
Miten kuningatar Elisabetin asut syntyvät?
Kelly kertoo kirjassaan, että hänellä on oma kaavansa kunkin vuodenajan materiaaleille, väreille ja kuoseille. Asut suunnitellaan luonnollisesti hyvissä ajoin ennakkoon, ja esimerkiksi valmistelut Royal Ascotin kesäkuisia laukkakisoja varten alkaa jo maaliskuussa. Ajankulua rytmittävät vuosittaiset tapahtumat, mutta kalenterissa on myös paljon vaihtelevia ja ainutkertaisia tapahtumia.
Alla kuvissa parlamentin avajaiset, Sukkanauharitarikunnan päivä, valtiovierailun illallinen, kaatuneitten muistopäivä sekä puutarhajuhlat. Nämä tapahtumat ovat kalenterissa joka vuosi.
Kuningattarelle on vuosien varrella kertynyt paljon asuja, joten jokaiseen tilanteeseen ei tarvitse tehdä kokonaan uusia vaatteita. Asut käyvät tutuiksi yleisölle ja lehdistölle muutaman käyttökerran myötä, minkä jälkeen niitä saatetaan muokata jotenkin myöhempää käyttöä varten. Asu voi myös päätyä kuningattaren yksityisiin hetkiin Balmoralissa tai Sandringhamissa käytettäväksi. Angela Kellyn mukaan yhden asun elinikä voi olla jopa 25 vuotta.
Käytännöllisyys on hyvin merkittävä tekijä minkä tahansa kuningatar Elisabetin asun kanssa. Kelly vahvistaa kirjassaan esimerkiksi sen, että värikäs pukeutuminen on osa yleisöystävällisyyttä. Kuningatarta katsomaan saapuneen väkijoukon täytyy tunnistaa hahmo helposti muun seurueen joukosta.
Kelly kertoo valitsevansa kirkkaita värejä ja hauskasti koristeltuja hattuja esimerkiksi kouluvierailulle, kun taas vanhainkotiin valitaan vahva väri, jonka myös heikosti näkevät tunnistavat helpommin. Yleisö huomioidaan myös hatun lierin leveydessä – hattu ei saa peittää kuningattaren kasvoja liikaa.
Käytännöllisyys on luonnollisesti myös kuningattaren eduksi, ja Kelly miettii sitä mitä erilaisimpien yksityiskohtien kautta. Jos päivään kuuluu useita erilaisia asukokonaisuuksia, on vaatteet kyettävä vaihtamaan sujuvasti ja nopeasti, mahdollisesti kampauksen ja meikin kärsimättä. Tällöin Kelly valitsee vetoketjullisen vaatteen, jota ei tarvitse vetää pään yli. Kelly muuten kertoo kuningattaren huolehtivan tavallisesti itse omasta meikistään, mutta joulupuheen televisiointia varten hän saa ammattilaisen tekemän ehostuksen.
Esimerkiksi isot helmikirjailut tuntuvat epämukavilta, jos päivään sisältyy paljon istumista. Kankaiden ominaisuuksien täytyy sopeutua vierailukohteen olosuhteisiin, ja lentävien helmojen varalta vaatteisiin ommellaan pienet helmapainot. Hihojen pituutta ja leveyttä miettiessä ei voi miettiä trendejä, vaan sitä, ettei kuningatar vahingossakaan uita hihojaan ruokalautasella juhlaillallisen aikana. Hameenhelmat eivät taas saa häiritä liikkumista.
Yllä oleviin iltapukuihin on piilotettu kunnianosoituksia vierailukohteille: Kanadassa pukua koristivat kauniit hopeiset vaahteranlehdet, kun taas Irlannissa iltapuvun rintapielessä oli irlantilainen harppu. Puvun röyhelöinen tekstuuri koostuu apilanlehdistä.
Iso osa näistä yksityiskohdista on tärkeitä vaatteiden käyttömukavuuden ja kuningattaren huolitellun olemuksen kannalta. Lisäksi pitää tietysti miettiä värien, kankaiden ja yksityiskohtien sopivuutta vuodenaikaan ja tilaisuuden luonteeseen. Sitten pitää vielä huomioida asusteet ja korut – pääntien ja korujen tulee sopia yhteen, samoin takin ja huivin.
Kuningatar Elisabetin jalokivet
Kuningatar Elisabetin jalokivikokoelma on aivan omaa luokkaansa. Britannian historia maailmanvaltana on vaikuttanut siihen merkittävästi, sillä korumateriaalia on ollut runsaasti saatavilla merentakaisista alusmaista. Jokainen sukupolvi on kasvattanut kokoelmaa, joten onhan niitä helyjä kertynyt.
Kuningattaren korukokoelma on muodostunut monista eri lähteistä. Osa jalokivistä periytyy hallitsijalta hallitsijalle. Kuningatar Elisabet myös sai lahjaksi ja peri merkittäviä kappaleita isoäidiltään kuningatar Marylta. Myöhemmin hän peri jalokiviä myös äidiltään kuningataräiti Elisabetilta. Lisäksi kuningatar sai ison kasan kimaltelevia lahjoja esimerkiksi 21-vuotissyntymäpäivänsä, häidensä ja kruunajaistensa kunniaksi.
Pelkästään Elisabetin itsensä käytössä olevat tiarat ja muut korut muodostavat helposti oman kokoelmansa, joka kilpailisi ongelmitta muiden hovien kanssa. Siihen päälle tulee vielä kaikki korut, joita hän lainaa perheenjäsenilleen tai makuuttaa holvissa. Kokoelman todellista laajuutta voidaan julkisuudessa vain arvailla.
Arjessa kuningatar suosii helmiä, ja edustustilaisuuksissa rintapieltä koristaa yleensä rintaneula. Iltatilaisuuksissa Elisabetilla on omat suosikkitiaransa, jotka kuuluvat luonnollisesti kokoelman näyttävämpään päähän; mm. Girls of Great Britain and Ireland, kuningatar Aleksandran kokoshnik, Vladimir-tiara sekä brasilialainen akvamariinitiara (alla oleva galleria).
Elisabetista tuli kuningatar niin nuorena, ettei hänen tarvinnut kuluttaa paljoa aikaa pienten, usein nuorilla prinsessoilla nähtävien tiarojen kanssa. Hän on hyväksyi muitta mutkitta sen, että loistokkaat jalokivet kuuluvat kuningattaren rooliin. Elisabet on myös itse teettänyt muutoksia ja uusia tiaroja kokoelmaansa, joten uskon, että hänenkin sisällään asuu jalokiviharakka! 😉
Parhaita paloja
Pitkä elämän myötä kuningatar Elisabet on luonnollisesti nähnyt monenlaisia trendejä, ja hänen pukeutumisensa on kyllä muuttunut ajan, muodin ja iän myötä.
Angela Kelly kertoo, että hänen aloittaessaan hovissa kuningattaren asut olivat hänestä vanhanaikaisen ja vanhentavan tuntuisia; tummia värejä, outoja kuvioita ja ylipitkiä helmoja. Kelly alkoi ehdottaa kirkkaita värejä ja istuvampia leikkauksia, ja vei tyyliä hiljalleen nykyiseen suuntaan. Mutta varsinkin nuoremmalla Elisabetilla oli kyllä useita nappisuorituksiakin! Seuraavaksi siis muutamia omia suosikkejani vuosien varrelta!
1940- ja 50-luvulla naisten pukeutumisnormit olivat vielä erilaiset kuin nykyisin. Alla olevan gallerian toisessa kuvassa näkyvä valkoinen pitsiasu on minusta erityisen kaunis!
1960- ja 70-luvut näyttävät minun silmääni vielä ihanan retroilta, mutta varsinkin gallerian kolme ensimmäistä asua sopisivat helposti nykypäiväänkin.
1980- ja 90-luvut ovat trendanneet viime vuosina, mutta henkilökohtaisesti en kyllä oikein sulata niitä. Myös kuningatar Elisabetilla on ollut vähemmän tyylikkäitä hetkiä silloin.
Angela Kelly otti ohjat käsiinsä 2000-luvun alussa. Kellyn jälki on kyllä tasaisen tyylikästä, mikä hyvittää kivasti tyylin tasapaksuisuutta. Mainitsin jo, että erityisesti Kellyn tiimin luomat hatut ovat minusta aina upeasti koristeltuja!
Kaiken kaikkiaan kuningatar Elisabet on todella ansainnut paikkansa kuninkaallisten tyyli-ikonien joukossa! Postaus on hyvä päättää tähän potrettiin, joka on suosikkikuviani nuoresta Elisabetista. Kuva on otettu 1950-luvun alussa. Onkohan tämä mekko vielä olemassa jossain?
Kiva nähdä Brittien rautarouvakin tässä postaussarjassa!
Onkohan viimeisessä kuvassa Elisabetilla tuo Girls-tiara “pienemmässä” muodossaan (ilman runkoa/alaosaa)?
Näyttää juu kovasti Girls-tiaralta! Kuva on otettu ilmeisesti vuonna 1950, eli Elisabet oli saanut tiaran häälahjaksi kuningatar Marylta kolme vuotta aiemmin. Muistaakseni Elisabet palautti tiaran alaosan alkuperäiselle paikalleen vasta vuosia myöhemmin.
Kiitos taas hyvästä postauksesta, etenkin oli tosi mielenkiintoista kuulla taustaa siitä, miten Elisabetin puvusto syntyy! Pitäisikin hankkia käsiin tuo Angela Kellyn kirja. Aika erikoista, että yksi ja sama ihminen suunnittelee kaikki kuningattaren asut, ei taida kukaan muu kuninkaallinen toimia samoin. Mietin myös tuota pointtia että miksi Elisabetin vaatetuksesta ei niin paljoa puhuta, niin olisiko taustalla vähän sama kuin Tarja Halosen kohdalla aikanaan, että ei pidetä samalla tavalla asiallisena arvostella valtaapitävän pukuja?
Elisabetilla oli kyllä nuoruudessa upeita asuja, ihastelin tuota samaa pitsimekkoa kuin sinäkin. Ja tietysti se kruunajaisten puku oli todella upea. Nykyisessä tyylissä ilahduttaa erityisesti värikkyys ja hienot hatut. Jotenkin kuningattaren profiili on hattuineen ja käsilaukkuineen vaan niin tunnistettava ja ikoninen 🙂
Mulla ei ole sitä timanttijuhlan puvustosta kertovaa kirjaa, mutta täytyy laittaa se ostoslistalle. Tuo myöhempi kirja mulla on, ja se on kyllä mielenkiintoinen. Rivien välistä ymmärtää paljon myös hovin toiminnasta ylipäätänsä.
Se on käsittääkseni tosiaan harvinaista, että kuninkaallisella on oma suunnittelija hovin palkkalistoilla. Ymmärsin kirjasta Angela Kellyn olevan ensimmäinen lajiaan kuningatar Elisabetin aikana. Toisaalta se on varmasti kätevää, sillä Angela tosiaan on myös kuningattaren neuvonantaja ja läheinen ystävä, joka tuntee hyvin kuningattaren tyylin ja hovin toiminnan. Ja varmaan logistiikka helpottuu, kun koko kokonaisuutta hallinnoidaan saman katon alla.
Sitä minäkin vähän mietin, että hallitsijan kohdalla taitaa olla juuri tuo, että ei koeta yhtä sopivaksi keskittyä niin paljon vaatteisiin ja ulkonäköön. Mutta heti kun mennään hallitsijan puolisoon (Silvia, Maxima, Letizia jne.), niin tilanne muuttuu.
Siis tuo kolmanneksi viimeisen gallerian kolmas kuva… En kyllä millään pysty sulattamaan tuota, eihän tuo asu ole Elisabetin näköinen alkuunkaan! Liekö iltapuvut menneet sekaisin Máximan kanssa xD
Ainiin ja tässä Elisabetin puku siskonsa häissä: https://i.pinimg.com/originals/84/22/47/842247d84f1946b60647023902e3a11f.jpg
Aika repäisevä asuvalinta kyllä. Mutta vaikuttaa siltä, että Ellu ymmärsi kerrasta skipata kyseisen puvun jatkossa!