Halloween-spesiaali

Otsikosta voikin jo päätellä, että vuorossa on tänään hiukan erikoisempi postaus! Sain jo aikoja sitten lukijatoiveen Halloween-spesiaalista, joten tässä sitä nyt ollaan. 😀

Tämä postaus ei varmasti saa ketään menettämään yöuniaan, eli siis mitään oikeita kauhutarinoita nämä eivät valitettavasti ole. Halloweenin ja syyssynkistelyn hengessä nostan kuitenkin nyt esiin joitakin kuninkaallisen historian pimeitä ja traagisia hetkiä.

Embed from Getty Images

Prinsessa Annen kidnappaus

Britannian prinsessa Annen kidnappaus keväällä 1974 jäi onneksi vain yritykseksi, mutta tapahtuma järkytti sekä kansalaisia että kuninkaallisia. Kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin ainoa tytär oli tuolloin vain 23-vuotias, ja aikana ennen prinsessa Dianaa Anne oli huomattavasti nykyistä suuremman mediakiinnostuksen ympäröimä.

Prinsessa Anne ja tämän silloinen aviomies kapteeni Mark Phillips olivat maaliskuisena keskiviikkoiltana hyväntekeväisyystapahtumassa, josta he lähtivät autolla kohti Buckinghamin palatsia. Prinsessaparin lisäksi autossa olivat myös Annen hovineito Rowena Brassey, turvamies James Beaton sekä kuljettaja Alex Callender. Palatsille johtavalla The Mall -kadulla toinen auto pakotti yllättäen Annen seuruetta kuljettaneen auton pysähtymään. (Autot näkyvät postauksen ensimmäisessä kuvassa.)

Kuninkaallisen seurueen pysähdyttyä valkoista Ford Escortia kuljettanut Ian Ball sekä Annen turvamies James Beaton nousivat kumpikin autoistaan. Beatonin lähestyessä Ball ampui tätä hartiaan. Beaton ampui yhden ohimenneen laukauksen, minkä jälkeen hänen aseensa jumittui. Ball uhkasi ampua prinsessa Annen, jos Beaton ei tiputa asettaan, joten turvamies ei voinut muuta kuin laskea aseensa maahan.

Embed from Getty Images

Prinsessa Anne ja Mark Phillips olivat olleet kidnappausyrityksen aikaan naimisissa vain joitakin kuukausia.

Tämän jälkeen Ball yritti avata kuninkaallisen auton ovea ja vaati Annea lähtemään mukaansa. Annen hovineito poistui autosta toiselta puolelta, jolloin turvamies Beaton hyppäsi samaa tietä takaisin sisään suojellakseen prinsessaparia. Ball oli jälleen aikeissa ampua, joten Beaton laittoi kätensä auton ikkunaa vasten suoraan luodin tielle viedäkseen laukaukselta voiman. Hänen kämmenensä haavoittui luodista ja lasinsiruista. Tämän jälkeen Beaton yritti potkaista oven auki sisäpuolelta horjuttaakseen ulkopuolella seissyttä hyökkääjää. Ball ehti kuitenkin avata oven ja ampua Beatonia vatsan alueelle. Turvamies kaatui ulos autosta ja lyyhistui kadulle tajuttomana.

Kuljettaja Alex Callender sekä taksilla tilanteen ohi ajanut toimittaja Brian McConnell yrittivät kumpikin vuorollaan rohkeasti saada hyökkääjältä aseen pois. Kumpikin epäonnistui yrityksessään, ja Ball ampui molempia rintaan.

Paikalle osuivat myös Glenmore Martin sekä lähistöllä työvuorossa ollut konstaapeli Hills, joka oli metelin kuultuaan luullut tilannetta onnettomuudeksi ja hälyttänyt jo apua. Ball iski Martinia ensin kylkiluihin, ja ampui sitten lähestynyttä Hillsiä vatsaan. Hills hoiperteli poispäin ja hälytti uudelleen apujoukkoja. Hän näki maassa turvamies Beatonin aiemmin pudottaman aseen, mutta ei pystynyt heikotukseltaan ampumaan. Martin auttoi konstaapelin tien sivuun.

Ball yritti riuhtoa prinsessa Annea ulos autosta, kun paikalle sattui vielä entinen nyrkkeilijä Ron Russell, joka löi hyökkääjää takaraivoon. Ball ampui jälleen, mutta laukaus meni tällä kertaa ohi. Hän jatkoi Annen vetämistä autosta ja osoitti tätä aseella, uhaten samalla ampua, jos Anne kieltäytyy. Prinsessa onnistui viivyttämään tilannetta keskustelemalla hyökkääjän kanssa. Russell tuli auton toiselle puolelle, kun Anne oli jo onnistunut vapautumaan Ballin otteesta ja oli aikeissa poistua autosta Russellin puolelta. Ball kuitenkin kiersi auton, yrittäen jälleen tavoitella prinsessaa. Mark Phillips veti vaimonsa takaisin sisälle, ja Russell iski Ballia kasvoihin.

Embed from Getty Images

Prinsessa Anne vieraili myöhemmin loukkaantuneiden luona sairaalassa. Kuvassa turvamies James Beaton.

Tässä kohtaa paikalle alkoi saapui poliiseja, joten Ball lähti juosten karkuun. Konstaapeli Edmonds, yksi ensimmäisiä paikalle saapuneita poliiseja, lähti juoksemaan perään ja onnistui nappaamaan hyökkääjän. Yhdessä perässä tulleiden poliisien kanssa he saivat Ballin taltutettua.

Haavoittuneet vietiin sairaalaan, ja kaikki selvisivät onneksi hengissä. Prinsessa Anne ja Mark Phillips selvisivät tilanteesta vahingoittumattomina. Annen rauhallisuutta ylistettiin, ja hänen tomeran topakka luonteensa tuli tilanteessa hyvin esiin. Annehan kuuluisasti kieltäytyi nousemasta autosta sanoen ”Not bloody likely!”

Ballin idea oli kidnapata Anne ja vaatia miljoonien puntien lunnasrahoja, jotka hän olisi antanut Britannian julkiselle terveydenhuoltojärjestelmälle. Teolla ei ilmeisesti ollut poliittista motivaatiota, ja oikeudenkäynnissä puolustus kuvaili Ballia mielisairaaksi. Ball sai syytteet murha- ja kidnappausyrityksistä, ja hänet tuomittiin psykiatriseen sairaalahoitoon. En löytänyt mistään tuoretta tietoa siitä, onko hän edelleen hoidossa vai jo kuollut. Ball oli tekoaikaan 26-vuotias.

Kuningatar Elisabet palkitsi tilanteeseen osallistuneet miehet myöhemmin samana vuonna kunniamerkeillä. Russell paljasti vuonna 2020, että kuningatar oli myös maksanut hänen asuntolainansa pois kiitoksena.

Embed from Getty Images

Kuningatar Elisabet palkitsi tyttärensä pelastajat kunniamerkeillä.

Huomautus: tästä tarinasta löytyy useita yksityiskohdiltaan hiukan erilaisia versioita. Käytin lähteenä The London Gazetten samana vuonna julkaisemaa artikkelia. Gazette on brittihallituksen virallinen lehti, jossa julkistetaan esimerkiksi parlamentin hyväksymät lait, virkanimitykset, kuninkaallisia julistuksia ja muita viranomaisten tiedotteita.


Järkyttävä vahinkolaukaus

Espanjan ex-kuningas Juan Carlos oli nuorempana osallisena hirvittävässä tragediassa, joka muutti nuoren miehen elämän pysyvästi.

Juan Carlosin (s. 1938) lapsuudessa Espanjan kuninkaallinen perhe asui maanpaossa Roomassa. Monarkia oli lakkautettu vuonna 1931. Juan Carlosin isä Barcelonan kreivi Juan oli viimeiseksi jääneen kuninkaan Alfonso XIII:n kolmas poika, mutta kahden vanhemman veljen luovuttua perimysoikeuksistaan Juanista oli tullut ”kruununperijä”. Kreivi Juanin perheeseen syntyi neljä lasta; Juan Carlos, tyttäret Pilar ja Margarita sekä kuopus Alfonso.

Embed from Getty Images

Tuleva kuningas Juan Carlos (kolmas vasemmalta) lapsuudenperheensä kanssa vuonna 1945.

Vuonna 1956 perhe oli pääsiäislomalla Portugalissa. Pitkänäperjantaina Espanjan Portugalin suurlähetystö tiedotti suru-uutisesta: vain 14-vuotias infante Alfonso oli kuollut edellisenä iltana ampuma-aseonnettomuudessa. Tiedotteen mukaan prinssi oli puhdistamassa revolveria isoveljensä kanssa, kun ”laukaus ammuttiin”, ja luoti osui nuorempaa veljeä otsaan. Alfonso kuoli minuuteissa. Juan Carlos oli tuolloin 18-vuotias.

Embed from Getty Images

Infante Alfonso n. vuonna 1954-56.

Virallinen tiedote ei ollut yksityiskohtainen, ja perheellähän ei siihen aikaan ollut edes virallista asemaa, vaikka kenraali Franco oli antanut Juan Carlosille luvan käydä koulunsa Espanjassa. Huhut tapauksesta levisivät kuitenkin nopeasti. Tätäkin tapausta on referoitu vuosikymmenten ajan mediassa niin paljon, että yksityiskohdat vaihtuvat lähes joka artikkelissa.

Varmaa on, että Juan Carlos ei ampunut veljeään tarkoituksella, mutta useiden lähteiden mukaan asetta piteli juuri Juan Carlos. Joidenkin lähteiden mukaan Juan Carlos oli osoittanut veljeään leikillä, tietämättä aseen olleen ladattu. Toisten lähteiden mukaan Alfonso oli ollut palaamassa huoneeseen, jolloin auennut ovi oli tönäissyt Juan Carlosia, minkä vuoksi ase laukesi vahingossa.

Joissain versioissa luoti osui suoraan Alfonsoon, toisissa taas se kimposi häneen seinän kautta. Siitäkin liikkuu ristiriitaisia tietoja, että oliko veljesten äiti antanut heidän leikkiä aseella vai olivatko pojat ottaneet sen salaa. Oliko ase Alfonson vai heidän isänsä? Oliko se revolveri vai pistooli?

Embed from Getty Images

Kreivi Juan ja hänen takanaan Juan Carlos Alfonson hautajaisissa.

Ex-kuningas kommentoi tapausta jokunen vuosi sitten dokumentissa, jota en valitettavasti onnistunut löytämään mistään. Espanjalainen Lectura-lehti kuitenkin siteeraa Juan Carlosin puhuneen syyllisyydentunteestaan ja kertoneen masentuneensa tapahtuneesta vuosiksi.

Nykypäivän Juan Carloshan ei juuri herätä sympatiaa. 83-vuotias kuningas on niin syvässä korruptiosuossa, että katsoi parhaaksi muuttaa Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin elokuussa 2020. Korruptiokohun lisäksi tapetilla ovat olleet myös Juan Carlosin avioliiton ulkopuoliset suhteet sekä väitteet tämän seksiriippuvuudesta. Hiljattain espanjalainen entinen poliisikomentaja väitti maan salaisen palvelun antaneen Juan Carlosille menneisyydessä naishormoneita, kun hallitsijan libidosta oli tullut valtiollinen ongelma.

Tätä nuoruuden tragediaa ei voi pitää oikeutuksena kuninkaan myöhemmille virheille, mutta ehkä tarina antaa jonkinlaista perspektiiviä hänen elämäänsä. Olisiko tällainen traumaattinen kokemus (ja sen puutteellinen käsittely) aloittanut läpi elämän jatkuneen huonojen valintojen ketjun?


Habsburgien traagiset kohtalot

Habsburgit olivat vuosisatojen ajan Euroopan mahtisuku, joka hallitsi laajoja alueita Manner-Euroopassa. Parhaiten dynastia muistetaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen hajonneesta Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiasta. Keisarikuntaa hallitsi 1800-luvun puolivälistä asti lähes 70 vuoden ajan keisari Frans Joosef I, jonka perhe-elämä oli suorastaan traagisen epäonnista.

Frans Joosefin ja hänen vaimonsa keisarinna Elisabetin avioliitto ei ollut onnellinen, vaikka keisari olikin aidosti rakastunut vaimoonsa. Nuoren keisarinnan vaikeudet sopeutua Wienin hovielämään olivat ilmeisiä jo hänen elinaikanaan, eikä perhe-elämä tuonut sellaista lohtua kuin onneton Elisabet olisi kaivannut. Tiedossahan on, että Elisabet kärsi mielenterveysongelmista.

Embed from Getty Images

Keisarinna Elisabet nuorena.

Keisariparin lähipiiristä löytyy useita surullisia ja onnettomia ihmiskohtaloita. Heidän vanhin tyttärensä Sofie kuoli pikkulapsena vuonna 1857, minkä seurauksena Elisabet sulkeutui ja alkoi laiminlyödä nuorempaa tytärtään Giselaa. Keisaripari sai myöhemmin vielä kolmannen tyttären, Marie Valerien, jota kuvattiin keisarinnan lempilapseksi. Suhde Giselaan sen sijaan ei koskaan parantunut.

Frans Joosefin veli arkkiherttua Maksimilian päätyi lyhytaikaisesti Meksikon keisariksi 1860-luvulla. Valtakausi ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman vuoden, ja vuonna 1867 Maksimilian teloitettiin uudessa kotimaassaan yhteiskunnallisten murrosten pyörteissä.

Frans Joosefin ja Elisabetin ainoa poika kruununprinssi Rudolf tunnetusti teki itsemurhan vuonna 1889 ammuttuaan ensin rakastajattarensa. Tämä oli kova isku keisariparille ja koko valtakunnalle. Rudolfin kuoltua kruununperijäksi nousi keisarin toisen veljen poika arkkiherttua Frans Ferdinand.

Embed from Getty Images

Kruununprinssi Rudolf vuonna 1881. Rudolf oli kuollessaan vain 30-vuotias.

Vuonna 1898 Frans Joosef sai jälleen suru-uutisia: keisarinna Elisabet oli salamurhattu Sveitsissä.

Keisari ei ollut läheinen veljenpoikansa Frans Ferdinandin kanssa, mutta kruununperijän salamurha vuonna 1914 oli tietysti valtakunnallinen murhe, ja yksi ensimmäisen maailmasodan lähtölaukauksista.

Kruununprinssi Rudolfista puhuttaessa tulee muuten harvemmin esiin hänen vaimonsa ja tyttärensä. Rudolf naitettiin nuorena Belgian prinsessa Stephanielle, ja vaikka avioliitto oli poliittinen, niin puolisoilla oli ainakin aluksi keskenään hyvät välit. He saivat yhden tyttären, arkkiherttuatar Elisabet Marien. Vuonna 1886 Rudolf kuitenkin sairastui naisseikkailujensa seurauksena sukupuolitautiin ja tartutti sen vaimoonsa, minkä seurauksena Stephaniesta tuli steriili vain 21-vuotiaana. Kruununprinssipari ei täten saanut enää lisää lapsia, ja Stephanie otti asian hyvin raskaasti.

Embed from Getty Images

Prinsessa Stephanie n. vuonna 1905.

Stephanie ei ollut kovin läheinen miehensä perheen kanssa, mutta keisarinnan matkustellessa Stephaniella oli tärkeä edustusrooli kruununperijän puolisona. Rudolfin kuoleman jälkeen hänen asemansa muuttui, välit keisaripariin viilenivät ja ajan myötä hän myös vieraantui tyttärestään.

Stephanie meni vuonna 1900 uudelleen naimisiin (tällä kertaa rakkaudesta), mutta epäsäätyisen liiton myötä Stephanien oli luovuttava asemastaan ja jätettävä tyttärensä hoviin keisari Frans Joosefin huomaan. Liitto myös suututti Stephanien isän, Belgian kuningas Leopold II:n, joka ei koskaan tehnyt sovintoa tyttärensä kanssa.


Siinäpä oli muutama vähemmän mukava tarina. Tarkoituksena ei tietenkään ole mässäillä tragedioilla, vaan enemmänkin muistuttaa siitä kuninkaallisen historian nurjasta puolesta. Kuninkaallisetkaan eivät välty epäonnelta ja ikäviltä kokemuksilta.

6 kommenttia artikkeliin ”Halloween-spesiaali

  1. Kiitos toiveen toteuttamisesta!

    Tässä voisin lukijoille vinkata, tuolla The Court Jewellerin puolella on paljon Halloween-aiheisia postauksia kuten karmivia rintaneuloja ja muita kirottuja jalokiviä 👻

  2. Nämä menneet ovat niin mielenkiintoisia, niistähän ei tosiaan tiedä mikä on tarua, mikä totta, mutta kukin voi valita mieleisensä selityksen. Takavuosina oli telkkarissa dokumentteja entisaikojen hoveista, mm. Espanjan tragedia Juan Carlos – Alfonso muistan hyvin. tuo Annen ryöstöyritys ei kovinkaan julkinen ollut, ainakaan en oikein muista, vaikka äitini ja ystävättärensä varsinaisia kuninkaallisfriikkejä olivatkin ja joka lehti , missä hoveista kerrottiin, kiersi koko ystäväpiirin.

    • Tiedonvälitys on ollut vielä 70-luvullakin hidasta nykymaailmaan verrattuna. Ja tapa uutisoida asioista ei taatusti ole ollut niin skandaalimainen kuin nykyään. Klikkiotsikoiden takiahan joka asia pitää nykyisin vääntää todellisuutta isommaksi. 😀 Voi myös olla, että hovi ei ole halunnut ratsastaa tällaisella asialla. Myöhemmin Anne kyllä taisi puhua asiasta jonkun dokkarin tai haastattelun yhteydessä.

  3. Prinsessa Annen ja kuningas Juan Carlosin tarinat jo tunsinkin, mutta nämä Habsburg-jutut olivat uusia. Jäin miettimään miten prinsessa Giselan elämä meni ja myös prinssi Rudolfin tyttären elämä kiinnostaa. Siispä googlailemaan.

    • Kiva, että löysit jotain uutta ja mielenkiintoista asiaa!

      Rudolfin ja Stephanien tytär arkkiherttuatar Elisabet Marie avioitui statukseensa verrattuna vaatimattomasti ja liittyi myöhemmin keisarikunnan romahduksen jälkeen Itävallan sosialidemokraattiseen puolueeseen.

      Gisela nai baijerilaisen pikkuserkkunsa prinssi Leopoldin. Hauska huomio, että myös Giselan vanhin tytär sai nimekseen Elisabet Marie. Hän oli tosin titteliltään Baijerin prinsessa eikä arkkiherttuatar. Ja Giselan tytär oli itse asiassa Rudolfin ja Stephanien tytärtä vanhempi.

Jätä kommentti