Kreikan kuningasperheen tarina

Pääsiäisen aikaan tuli kuluneeksi 155 vuotta siitä, kun Tanskan prinssi Vilhelm valittiin Kreikan kuninkaaksi vuonna 1863. Olen jo pidemmän aikaan ajatellut, että olisi aiheellista avata Kreikan kuningasperheen taustaa, kun he kuitenkin eri yhteyksissä vilahtelevat, vaikka eivät olekaan enää hallitsevia kuninkaallisia. Perheellä on hyvin tiiviit sukusiteet moniin Euroopan kuningasperheisiin, joten he ovat varsin tuttuja näkyjä kuninkaallisissa tapahtumissa.
Tämä postaus käsittelee Kreikan modernin kuningaskunnan historiaa 1800-luvun puolivälistä nykyaikaan. Tanskalaislähtöinen dynastia hallitsi maata vain reilun sadan vuoden ajan, mutta millaiset sata vuotta se olikaan! Harvan kuningashuoneen lähihistoria on yhtä dramaattinen.
Kreikan historia käsittää useita erilaisia vaiheita ja maantieteellisiä alueita. Maasta kuitenkin tuli lyhytaikaisen tasavallan jälkeen moderni kuningaskunta vuonna 1832, ja sitä hallitsemaan valittiin prinssi Otto baijerilaisesta Wittelsbachin suvusta. Monarkia ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle helposti, sillä kuningas Otto hallitsi yksinvaltiaana, kunnes hänet pakotettiin taipumaan uuteen perustuslakiin. Taantumuksellinen kuningas ei oikein sopeutunut Kreikkaan, eikä esimerkiksi luopunut katolisesta uskonnostaan. Avioliittokaan ei tuottanut perillisiä, minkä lisäksi yhteydet politiikkaan nakersivat suosiota. Lopulta Otto ja kuningatar Amalia joutuivat maanpakoon vuonna 1862, ja maalle piti löytää uusi kuningas. Etsinnöissä käännettiin ensin katse Iso-Britanniaan ja kuningatar Victorian toiseksi vanhimpaan poikaan, mutta 1830-luvulla tehdyn kansainvälisen sopimuksen mukaan kukaan suurvaltojen hallitsevista suvuista ei saanut vastaanottaa Kreikan kruunua. Etsintöjä siis jatkettiin, ja muutamien saksalaisten ehdokkaiden jälkeen katseet kääntyivät Tanskan prinssi Vilhelmiin, josta tuli kuningas Yrjö I (engl. George).
Embed from Getty Images
Kuningas Yrjö
Vilhelm oli syntyjään Tanskan kuningas Kristian IX:n ja kuningatar Louisen toinen poika, ja hän oli vasta 17-vuotias ottaessaan Kreikan hallitsijan tehtävän vastaan 30. maaliskuuta 1863. Kuninkaana hän oli pidetty; demokraattisempi ja vältteli edeltäjänsä Oton virheitä. Kuningas Yrjö mm. opetteli puhumaan kreikkaa, ja näyttäytyi kansalaisille huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Yrjön aikana Kreikka myös laajensi alueitaan. Ulkopolitiikassa kuninkaan sisarukset olivat epäilemättä avuksi, sillä hänen vanhemmasta veljestään tuli tietysti aikanaan Tanskan kuningas, kun taas siskot Alexandra ja Dagmar avioituivat Ison-Britannian ja Venäjän kruununperillisten kanssa.
Kuningas Yrjön mukana Kreikan hallitsijasuku vaihtui Glücksburgin sukuun, jonka eri haarat hallitsevat tänä päivänä edelleen Tanskaa ja Norjaa. Koska Yrjö ja hänen jälkeläisensä olivat Tanskan kuningas Kristian IX:n mieslinjaisia jälkeläisiä, on Kreikan kuninkaallisilla tänä päivänäkin vielä Kreikan ja Tanskan prinssin/prinsessan arvonimet. Jos eurooppalaisten hallitsijasukujen nimet ja historia kiinnostavat, kannattaa lukea aiempi postaukseni aiheesta.

Yrjö oli kasvanut Tanskassa luterilaiseen uskoon, mutta Kreikka oli vahvasti ortodoksinen maa, joten osittain poliittisista syistä kuningas halusi ortodoksisen puolison. Vuonna 1867 Yrjö avioitui Venäjän keisari Aleksanteri II:n veljentyttären, 16-vuotiaan suuriruhtinatar Olga Konstantinovan kanssa. Parin kahdeksasta lapsesta seitsemän kasvoi aikuisiksi. Kruununprinssi Konstantinista tuli kuningas isänsä jälkeen, ja hänen sisaruksistaan kolme avioitui Venäjän keisariperheeseen. Yrjön ja Olgan lapsiin lukeutui myös prinssi Andrew, joka oli Britannian prinssi Philipin isä. Philip oli syntyjään Kreikan ja Tanskan prinssi, mutta luopui arvonimistään avioituessaan kuningatar Elisabetin (silloisen prinsessa Elisabetin) kanssa. Tästä yhteydestä juontuvat Britannian ja Kreikan kuningasperheiden edelleen läheiset välit.
Embed from Getty Images
Kuningatar Olga, syntyjään suuriruhtinatar Olga Konstantinova
Embed from Getty Images
Britannian ja Tanskan kuninkaallisia maaliskuussa 1863, Walesin prinssi Edwardin ja Tanskan prinsessa Alexandran häitä edeltävänä päivänä. Kuvassa mm. Tanskan tuleva kuningaspari eli Alexandran vanhemmat, kuningatar Victorian lapsia eli sulhasen sisaruksia, Kreikan tuleva Yrjö I ja Tanskan prinsessa Dagmar eli Venäjän tuleva keisarinna Maria Fjodorovna.
Yrjö I salamurhattiin vuonna 1913 kesken Balkanin sodan, ja kruununprinssi Konstantinista tuli kuningas. Valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi. Ensimmäinen maailmansota alkoi, ja Konstantinin ja hallituksen erimielisyydet maan roolista ja liittolaisuuksista etenivät lopulta siihen pisteeseen, että kuningas pakotettiin luopumaan kruunusta 1917. Kuningas Konstantin, hänen vanhin poikansa kruununprinssi George ja lähes koko muu perhe pakenivat Sveitsiin.
Konstantinilla ja hänen vaimollaan kuningatar Sophialla (syntyjään Preussin prinsessa) oli kuusi lasta, ja kaikki heidän kolme poikaansa seurasivat isäänsä kuninkaina. Konstantinin paetessa vuonna 1917 kuninkaaksi nousi hänen toinen poikansa Aleksanteri, joka oli Kreikan hallitukselle mieluisampi valinta – kruununprinssi Georgea pidettiin isänsä lailla liian saksalaismielisenä. Uudella kuninkaalla ei ollut todellista valtaa, vaan hän toimi pääministerin ”sätkynukkena” ja oli tarkkailussa jatkuvasti. Aleksanteri kuitenkin uhmasi poliitikkoja naimalla salaa aatelittoman kreikkalaisnaisen, Aspasía Mánosin, vuonna 1919. Pari joutui pakenemaan hetkeksi Pariisiin avioliiton synnyttämää kohua. He saivat kuukausien jälkeen luvan palata Kreikkaan, mutta pian paluun jälkeen kuningas Aleksanteri kuoli apinan pureman aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Perimysjärjestys herätti paljon kysymyksiä, sillä Aleksanterin ja Aspasian tytär Alexandra syntyi vasta isänsä kuoleman jälkeen, eikä hänellä olisi muutenkaan ollut perimysoikeutta, koska vanhempien liitto ei ollut laillinen. Kreikassa pidettiin vaalit ja kansanäänestys, joiden perusteella maanpaossa ollut kuningas Konstantin palasi hallitsemaan. Alexandra sai kuitenkin myöhemmin prinsessan arvonimen, kun hänen isoäitinsä kuningatar Sophia ajoi läpi lain, joka tunnusti tytön aseman kuninkaallisen perheen jäsenenä.
Embed from Getty Images
Kuningatar Sophia lapsineen vuonna 1905; kruununprinssi George, prinssi Aleksanteri, prinsessa Helen, prinssi Paul ja prinsessa Irene. Kuopus prinsessa Katherine ei ollut vielä syntynyt. Kaikki pojat seurasivat isäänsä valtaistuimelle vuorotellen.
Kuningas Konstantin siis palasi Kreikkaan kansan toiveesta joulukuussa 1920, mutta jo muutaman vuoden päästä suosio oli kadonnut. Maailmansota oli päättynyt, mutta Kreikan ja Turkin välinen sota rasitti kansaa, ja Konstantin ei menestynyt konfliktin hoidossa. Armeijan kapinan jälkeen syksyllä 1922 kuningas luopui jälleen kruunusta, ja kuoli maanpaossa muutamaa kuukautta myöhemmin. Tällä kertaa hallitsijaksi nousi Konstantinin ja Sophian vanhin poika, kruununprinssi George eli kuningas Yrjö II. Valtakausi kesti puolitoista vuotta. Kreikan sisäpolitiikassa oli levotonta, ja monarkistien epäonnistuneen vallankumousyrityksen jälkeen kuningas Yrjö ja hänen vaimonsa Romanian prinsessa Elisabeth karkotettiin Romaniaan. Kuningaskunta lakkautettiin ja Kreikasta tuli jälleen tasavalta keväällä 1924. Kuninkaalta vietiin myös Kreikan kansalaisuus, ja hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Karkotuksen aikana Yrjö vietti aikaa Britanniassa ja Elisabeth kotimaassaan, ja pari erosikin vuonna 1935.
Tasavalta ei tuonut onnea, vaan Kreikan levottomuudet jatkuivat: hallitukset vaihtuivat ja vallankumouksia tuli yksi toisensa perään. Poliittiset tuulet kuitenkin kääntyivät kuin ihmeen kaupalla, ja vuonna 1935 järjestetyn kansanäänestyksen yksimielisen (joskin hieman kyseenalaisen) tuloksen perusteella monarkia palautettiin, ja Yrjö II palasi kuninkaaksi. Tällä kertaa valtakausi oli huomattavasti pidempi, ja kesti vuoteen 1947. Kuningas Yrjön toisen valtakauden alkupuolta hallitsi pääministeri Ioánnis Metaxásin diktatuuri, joka jatkui Metaxásin kuolemaan asti tammikuuhun 1941. Kuningaskunnan palauttaminen ei siis tuonut Kreikan sisäpolitiikkaan parannusta, vaan päin vastoin, pääministeri polki parlamentarismia kuninkaan tuella. Toisen maailmansodan aikana kuningas hallituksineen joutui lähtemään jälleen maanpakoon, ja sodan päätyttyä Kreikassa oli jälleen sisäinen kaaos ja sisällissota. Vuonna 1946 kansa äänesti kuningakunnan jatkumisen puolesta, ja Yrjö II palasi jälleen kotimaahansa, mutta kuoli seuraavan vuoden keväällä sydänongelmiin.
Embed from Getty Images
Kuningas Yrjö II ja ex-vaimo Romanian prinsessa Elisabeth
Embed from Getty Images
Kuningas Paul ja kuningatar Frederika lapsiensa kanssa
Yrjöä seurasi valtaistuimelle hänen nuorempi veljensä prinssi Paul, kuningas Konstantinin ja kuningatar Sophian kolmas poika. Paul oli käynyt jo useamman kerran maanpaossa, ja Kreikan valtaistuimella oli ehtinyt hänen elämänsä aikana istua monta sukulaista: isoisä Yrjö I, isä Konstantin I, veli Aleksanterin, uudestaan isä ja vielä toinen veli Yrjö II. Kreikan kymmeniä vuosia kestänyt levottomuus näytti viimein rauhoittuvan, ja maata pystyttiin jälleenrakentaa. Talous kasvoi, ja kuningas teki valtiovierailuja, jotka edistivät diplomaattisia suhteita ja kauppaa. Kreikkaan oli hankittu kruununjalokivet kuningas Ottoa varten 1830-luvulla, mutta karkotettu kuningas vei ne mukanaan takaisin Baijeriin. Vuonna 1959 Baijerin prinssi Maximilian palautti kruununjalokivet takaisin Kreikkaan.
Paul oli avioitunut vuonna 1938 Hannoverin prinsessa Frederikan kanssa, ja he saivat kolme lasta. Miehensä valtakauden alussa Frederikaa kritisoitiin saksalaisuudestaan ja sukulaisten natsiyhteyksistä. Myöhemmin kuningasparia syytettiin politiikkaan puuttumisesta, ja heidän jatkuvaa matkusteluaan ja kallista ylläpitoaan arvosteltiin. Kuningas vastasi syytöksiin säästökuurilla ja lahjoittamalla yksityisen kartanonsa valtiolle. Kuningatar Frederika perusti Kreikan sisällissodan aikana leirejä, joissa orvot ja sodan uhreiksi jääneet lapset saivat suojaa, ruokaa ja koulutusta. Leirejä pidettiin monarkian propagandana, ja poliittinen oppositio myös väitti, että leireiltä on annettu lapsia laittomasti adoptiooon amerikkalaisperheille, eli kuningasperhe sai myös rankkaakin kritiikkiä. Myös jälkipolvet ovat pitäneet Frederikaa hyvin epädemokraattisena henkilönä, jonka jatkuva puuttuminen politiikkaan oli yksi syy kreikkalaisten tasavaltamielisyyden uudelleennousuun.
Kunigas Paul kuoli vuonna 1964, ja hallitsijan saappaisiin astui hänen ainut poikansa Konstantin II. Paulin ja Frederikan vanhempi tyttärensä prinsessa Sofia avioitui Espanjan kuningas Juan Carlosin kanssa, ja nuorempi tytär prinsessa Irene ei ole koskaan mennyt naimisiin. Frederika kuoli vuonna 1981.
Embed from Getty Images
Kuningatar Frederika vuonna 1963
Embed from Getty Images
Kreikan ja Tanskan prinsessa Sofia avioitui Espanjan tulevan kuninkaan Juan Carlosin kanssa toukokuussa 1962
Kuningas Konstantin II jäi Kreikan viimeiseksi kuninkaaksi. Hänen valtakautensa kesti 1964 – 1973, mutta tästäkin ajasta suurin osa kului maanpaossa. Sisällissota 40-luvun lopussa oli jättänyt syvät arvet Kreikkaan, ja yhteiskunta oli vahvasti jakaantunut eri aatteiden kannattajiin. Aluksi nuori kuningas nähtiin uuden aikakauden aloittajana, mutta Konstantin ajautui pian välirikkoon pääministerinsä kanssa. Lopulta vallankaappauksien ja vastavallankaappausyritysten myötä kuningas Konstantin perheineen pakeni Roomaan joulukuussa 1967. Virallisesti Konstantin oli kuitenkin valtionpää vuoteen 1973 asti, jolloin kuningaskunta lakkautettiin pysyvästi. Siitä on nyt aikaa 45 vuotta, mikä on viime vuosisatojen lyhyisiin ja katkonaisiin valtiomuotoihin ja valtakausiin verrattuna pitkä aika.
Konstantin avioitui Tanskan prinsessa Anne-Marien (kuningatar Margareetan pikkusisko) kanssa pian valtaannousunsa jälkeen vuonna 1964. Konstantinilla ja Anne-Mariella on yhteensä viisi lasta: prinsessa Alexia, kruununprinssi Pavlos, prinssi Nikolaos, prinsessa Theodora ja prinssi Philippos. Perhe ei karkotuksen jälkeen saanut vuosikymmeniin juuri vierailla Kreikassa, ja välejä entiseen kotimaahan kiristivät myös kuninkaalliseen omaisuuteen ja kuningasperheen kansalaisuuteen liittyvät kiistat. Kuningaspari palasi asumaan Kreikkaan pysyvästi vasta muutama vuosi sitten. Kuningasperheen nettisivut ovat hieman kömpelöt, mutta FAQ-osiossa on tarkemmin kerrottu kuningasperheen ja Kreikan valtion välisistä neuvotteluista monarkian lakkauttamisen jälkeen. Kyseessä oli pitkä prosessi!
Embed from Getty Images
Konstantinin ja Anne-Marien esikoisen ristiäiset vuonna 1965. Vasemmalta oikealle: kuningas Konstantin, Tanskan kuningatar Ingrid, tuolilla kuningatar Anne-Marie ja muutaman kuukauden ikäinen prinsessa Alexia, Kreikan leskikuningatar Frederika ja Tanskan kuningas Frederick IX.
Embed from Getty Images
Kreikan kruununprinssi Pavlos ja kruununprinsessa Marie Chantal muutama vuosi sitten
Konstantin, Anne-Marie ja heidän lapsensa käyttävät yleisesti edelleen kuninkaallisia arvonimiään, ja esimerkiksi muut hovit ja kansainväliset tahot viittaavat kuningasperheeseen niillä. Tittelit eivät ole enää Kreikan valtion virallisia arvonimiä, mutta virallisesti Kreikassa viitataan Konstantiniin entisenä kuninkaana. Euroopassa on muutenkin paljon kuninkaallisia, joista käytetään ns. ”kohteliaisuustitteleitä”, vaikka ruhtinaskunta, herttuakunta tms. ei ole enää olemassa. Kreikan kuninkaallisilla on kuitenkin myös tanskalaiset arvonimet, jotka ymmärtääkseni ovat ihan laillisia edelleen. Perimysoikeutta Tanskan kruunuun ei kuitenkaan ole, ja Anne-Marie joutui myös luopumaan omastaan ja jälkeläistensä perimysoikeudesta, vaikka saikin tietysti pitää syntyperäisen Tanskan prinsessan arvonimensä.
On mielenkiintoista nähdä, mitkä Kreikan kuningashuoneen arvonimet tulevat olemaan jatkossa. Konstantin ehti oikeasti hallita, joten hän on ja tulee olemaan loppuelämänsä kuningas Konstantin. Myös kruununprinssi Pavlos syntyi laillisesti kruununprinssiksi, mutta hän ei tule koskaan hallitsemaan, joten en usko, että Pavlos käyttää kuninkaan arvonimeä isänsä kuoleman jälkeen, vaan pysyy jatkossakin kruununprinssinä. Sitten taas Pavlosin ja kruununprinsessa Marie Chantalin vanhin poika, prinssi Constantine Alexios, on syntynyt kauan monarkian lakkauttamisen jälkeen. Käytetäänkö hänestä kruununprinssin titteliä isänsä kuoleman jälkeen, vai pelkkää prinssiä?
Embed from Getty Images
Kuningas Paulin kuoleman 50-vuotismuistojuhla vuonna 2014
Embed from Getty Images
Kruununprinssipari kuningas Konstantinin ja kuningatar Anne-Marien seurassa
Kreikan kruununprinssiperhe on hyvin edustettuna sosiaalisessa mediassa, ja kruununprinssipari sekä heidän vanhemmat lapsensa jakavat ahkerasti palasia elämästään esimerkiksi instagramissa. Vaikka kruununprinssi Pavlos syntyi Kreikassa, on hän ja hänen perheensä viettänyt käytännössä koko elämänsä muualla, pääosin ilmeisesti Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Marie Chantalhan on amerikkalainen. Kuningas Konstantinin valtakaudesta on jo aikaa, mutta kuningas silti yhä muistetaan kreikkalaisten parissa, vaikka monarkian ajat muistavat alkavat olla pikkuhiljaa eläkeikäisiä. Mutta millainen on kruununprinssi Pavlosin suhde kreikkalaisiin? Millainen rooli hänellä tulee olemaan Konstantinin ja Anne-Marien jälkeen? Entä hänen lapsillaan? Ikävää, jos yhteys Kreikkaan häviää sukupolvien myötä. Toisaalta, kun heillä ei ole virallista valtiollista asemaa, ei heillä myöskään ole aseman tuomia velvollisuuksia. Tietynlainen henkinen velvollisuus säilyttää suvun perintöä on varmasti automaattisesti päässä, ja kun heitä kuninkaallisina kuitenkin ajatellaan, niin toiminta on sen mukaista, mutta he eivät ole tilivelvollisia Kreikalle ja kreikkalaisille.
Kreikan kuningasperheen tarina on minusta erittäin mielenkiintoinen, mutta valitettavan traaginen. Koko valtio vaikuttaa eläneen suurimman osan viime vuosisadasta jatkuvassa kaaoksessa ja poliittisessa levottomuudessa. Virheitä tehtiin poliitikkojen ja kuningashuoneen osalta, ja suurin kärsijähän on tietysti kansa. Silti on todella surullista, että kuningasperheen sisäinen sukupolvia yhdistävä kokemus on karkotus kotimaasta ja maanpaossa eläminen. Toivottavasti välit Kreikan valtioon ja kansaan pysyvät jatkossakin sen verran hyvinä, ettei kukaan joudu enää lähtemään kodistaan.
Kreikan kuningasperheen nettisivuilta löytyy mielenkiintoinen kuvagalleria koko suvusta, kuningas Yrjö I:stä lähtien. Suosittelen vilkaisemaan!
Embed from Getty Images
Kuningas Yrjö I ja kuningatar Olga

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s