Kuninkaalliset tittelit aiheuttavat paljon hämmennystä, eikä ihmekään, sillä erilaisia arvonimiä ja käytäntöjä on lukuisia. Kuninkaallisilla on myös usein enemmän kuin yksi arvonimi, minkä lisäksi lehdistön ja kansan suuhun vakiintuvat nimitykset sekoittavat pakkaa entisestään.
Tämän kolmiosaisen postaussarjan on tarkoitus antaa yleiskuva nykyisten monarkioiden titteleistä ja näin selventää arvonimiviidakkoa. Nyt ensimmäisessä osassa puhumme hallitsijoista, seuraavaksi käsitellään kruununperijät ja kolmannessa osassa muut kuninkaalliset.
Arvonimet yleisesti
Yleisesti ottaen tittelit perustuvat lakeihin, asetuksiin ja perinteisiin. Esimerkiksi hallitsijan arvonimi voi olla lakiin kirjattu, samoin kruununperijän. Myös hallitsijoilla on valtaa tässä asiassa, mutta päätöksiin vaikuttavat aina perinteet ja historia, yhteiskunnallinen tilanne ja poliittinen neuvonanto. Monarkioissa on kuitenkin aika vahvat perinteet, joiden perusteella arvonimiä jaetaan.
Muutoksiakin tapahtuu ajan myötä. Ruotsin kuningashuone olisi hyvin erilainen, jos kruununperijäksi kelpaisi edelleenkin vain mies ja arvonimet eivät periytyisi myös naisilta – silloin maassa olisi kruununprinssi Carl Philip ja hänen lapsensa prinssit Alexander ja Gabriel. Victoria ja Madeleine olisivat tätiensä tapaan menettäneet arvonimensä ja asemansa avioliittojensa myötä, ja lapset olisivat sukunimeltään Westling ja O’Neill.
Arvonimistä on toisinaan haastavaa kirjoittaa suomeksi, kun oikeita virallisia käännöksiä ei ole, mutta yrittäkäämme silti. Aina saa kysyä, jos jokin jää epäselväksi! Yleistasolla titteleihin kuitenkin kuuluu se varsinainen arvonimi/-nimet (kuningas, prinssi, herttua, kreivi jne.) ja lisäksi style, jolle ei ole kunnollista suomennosta, mutta käytän nyt sanaa puhuttelutyyli. Se kertoo nimensä mukaisesti, miten kuninkaallista puhutellaan; onko henkilö esimerkiksi hänen majesteettinsa (HM) tai hänen kuninkaallinen korkeutensa (HKK).
Nämä eivät muuten ole pelkästään kuninkaallisiin liittyviä asioita, vaan vastaavaa protokollaa löytyy myös tasavalloista. Suomessa istuvaa presidenttiä puhutellaan aina Herra/Rouva Tasavallan Presidentiksi, ja aseman entinen haltija on Herra/Rouva Presidentti.
Ulkoministeriön sivuilla kerrotaan myös, että mm. ulkomaisista valtionpäistä (muista kuin kuninkaallisista), ulkomaisista istuvista pää- ja ulkoministereistä sekä suurlähettiläistä käytetään puhuttelumuotoa His/Her Excellency eli hänen ylhäisyytensä.
Kuninkaiden ja kuningatarten tittelit
Hallitsijoiden kohdalla yleisin puhuttelutyyli on hänen majesteettinsa, ja sitä käytetään kuninkaan tai kuningattaren arvonimen kanssa. Näin tituleerataan Ruotsin, Tanskan, Norjan, Britannian, Belgian, Alankomaiden ja Espanjan hallitsijoita. Esimerkiksi Norjan Harald on hänen majesteettinsa Norjan kuningas ja vastaavasti Tanskan Margareeta on hänen majesteettinsa Tanskan kuningatar.
Kuninkaan puoliso on perinteisesti oikeutettu miestänsä vastaavaan puhutteluun ja arvonimeen, ja näin ollen esimerkiksi Norjassa Sonja on hänen majesteettinsa Norjan kuningatar. Hallitsevan kuningattaren puoliso ei voi olla arvonimeltään hallitsijaa korkeampi, ja tästä syystä kuningatarten puolisot ovat yleensä arvonimeltään prinssejä puhuttelutyylillä hänen kuninkaallinen korkeutensa. Tanskan prinssi Henrikin kuoleman jälkeen Britannian Philip on Euroopan ainut elossa oleva prinssipuoliso.
Luxemburg, Monaco ja Liechtenstein
Euroopassa on myös pienempiä monarkioita, joissa on omanlaisensa tavat ja arvonimet. Luxemburgissa, Monacossa tai Liechtensteinissa hallitsija ei ole kuningas eikä siksi myöskään hänen majesteettinsa. Luxemburg on maailman ainut suurherttuakunta, ja sitä hallitsee HKK Luxemburgin suurherttua. Arvonimi ei ole yhtä korkea kuin kuningas, vaikka asemaltaan kuninkaat ja suurherttua ovat kaikki valtionpäitä.
Suurherttuasukujen historiasta löytyy myös puhuttelu His/Her Grand Ducal Highness, eli “hänen suurherttuallinen korkeutensa”. Nykyinen suurherttuaperhe käyttää kuitenkin HKK-puhuttelua kaikista perheenjäsenistä, koska he ovat myös kuninkaallisen Bourbon-Parman suvun jälkeläisiä.
Monaco ja Liechtenstein puolestaan ovat ruhtinaskuntia, joiden hallitsija on ruhtinas. Keski-Euroopassa oli ennen maailmansotia useita ruhtinaskuntia, erityisesti saksankielisellä alueella. Näissä on muutama vaaranpaikka, sillä englannin sana prince aiheuttaa toisinaan käännösvirheitä ja sekaannusta. Sama sana kun tarkoittaa sekä prinssiä että ruhtinasta.
Suomenkieliset käännökset vaihtelevat: esimerkiksi Prince of Wales on aina Walesin prinssi, mutta espanjalainen Principe de Asturias on Asturian ruhtinas. Samoin Monacon ja Liechtensteinin hallitsijat ovat vakiintuneesti ruhtinaita suomeksi. Ruotsin kielessä on saksan tapaan erikseen prins ja furste, mikä on uskoakseni suomenkielisenkin tavan taustalla.
Muista kuninkaallisista poiketen Monacossa ja Liechtensteinissa ei käytetä myöskään puhutteluja HM tai HKK. Ruhtinaan arvo on on tarkoittanut hieman eri asioita eri aikoina ja eri paikoissa, mutta se on ollut aiemmin perinteisesti aatelinen arvonimi, ei siis kuninkaallinen. Nykyisin toki molemmat ruhtinaskunnat ovat itsenäisiä monarkioita, joiden hallitsijaperheitä pidetään kuninkaallisina.
Ruhtinailla ja heidän jälkeläisillään ruhtinaskunnat on oma His/Her Serene Highness, jonka kömpelö suomennos voisi olla hänen seesteinen korkeutensa. HSH on peräisin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ajoilta.
Saksaksi kyseinen puhuttely on Durlaucht, jonka sanakirjani kertoo olevan nimenomaan ruhtinaallisen henkilön puhuttelu ja kääntää suomeksi ‘hänen korkeudekseen’, joka taas olisi englanniksi ihan vain His/Her Highness. Arvelen, että Durlauchtilla on ainakin ollut oma erikoinen ja rajattu merkityksensä, joka ei vain ole kääntynyt täsmällisesti muihin kieliin.
Nykyisiä ja entisiä hallitsijoita
Miten välttää sekaannukset, kun kuninkaita ja kuningattaria onkin elossa useampia samanaikaisesti? Tyypillisesti valta vaihtuu hallitsijan kuoleman myötä, mutta elossa voi olla edellisten hallitsijoiden leskiä tai nykyaikana yhä useammin myös vallasta luopuneita hallitsijoita. Tällainen tilanne on parhaillaan Alankomaissa, Belgiassa ja Espanjassa, joissa kaikissa tapahtui vallanvaihdos vuosina 2013-2014.
Alankomaissa asia on ratkaistu helposti. Luovuttuaan vallasta kuningatar Beatrix otti käyttöönsä vanhat arvonimensä, jotka hänellä oli ennen valtakauttaan. Nykyisin hän on jälleen hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Beatrix. Tapa on kätevä, sillä sekaannuksen vaaraa uuteen kuningattareen ei ole, mutta samalla se on myös “arvonalennus” palata kuningattaresta takaisin alempaan prinsessan arvonimeen ja puhuttelutyyliin. Käytäntö onkin tällä hetkellä käytössä vain Alankomaissa.
Monissa indoeurooppalaisissa kielissä erotellaan sanojen epämääräinen ja määräinen muoto, joita käytetään yhdessä nimen kanssa erottamaan henkilöitä toisistaan. Esimerkiksi Belgiassa nykyinen kuningas Philippe ja kuningatar Mathilde esitellään hovin sivuilla otsikoilla The King ja The Queen, eli määräisen artikkelin kanssa ja ilman nimeä. Entiseen kuningaspariin eli Philippen vanhempiin sen sijaan viitataan epämääräisellä muodolla nimen kanssa; King Albert II ja Queen Paola.
Entisistä kuninkaista ja kuningattarista käytetään prinsessa Beatrixia lukuun ottamatta edelleen HM-puhuttelua. Systeemi on samantyyppinen monissa kuningashuoneissa. Asia on hieman vaikea esittää suomeksi, kun meillä ei tätä määräisyyden käsitettä ole. Brittilehdet voivat esimerkiksi kirjoittaa The Queen, ja kaikki ymmärtävät kenestä on kyse. Sama pätee myös arkipuheeseen. Ruotsalaisen ei tarvitse kuninkaaseen viitatessa sanoa Kung Carl Gustaf, vaan pelkkä Kungen riittää.
Arvonimen ja etunimen yhdistelmä on kuitenkin yleinen niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä lehdistössä sekä myös arkipuheessa. Erityisesti ulkomaisiin kuninkaallisiin viitatessa jotain täsmennystä on toki pakko käyttää. Ja jos maassa on kaksi hallitsijapari elossa, niin täsmennys voi tulla tarpeen.
Netflixin The Crownin ensimmäisellä kaudella oli havainnollistava vuoropuhelu aiheesta. Kohtausta ei löydy Youtubesta, mutta siinä kuningatar Mary opettaa hoitajalleen, mikä ero on hänen, kuningataräiti Elisabetin ja kuningatar Elisabetin välillä – maassahan oli vuoden verran kolme kuningatarta ennen Maryn kuolemaa vuonna 1953.
Nurse: The Queen is here, Your Majesty.
Queen Mary: Could you be more specific?
Nurse: Ma’am?
Queen Mary: Which queen?
Nurse: Queen Elizabeth, ma’am.
Queen Mary: Which one? There are two.
Nurse: The young one.
Queen Mary: Oh, *the* Queen.
Nurse: I thought you was all queens. They gave me a sheet.
Queen Mary: We are. I was the queen so long as my husband the king was alive, but since he died, I am no longer the queen, I am simply “Queen Mary.” My late son’s widow was also the queen, but upon the death of her husband, she became “Queen Elizabeth, the Queen Mother.” Her daughter, “Queen Elizabeth,” is now queen, so she is The Queen.
Arvonimien triviaa
Hallitsijoiden arvonimien virallinen muoto vaihtelee eri monarkioissa. Kaarle Kustaa on ytimekkäästi Ruotsin kuningas, mutta Belgiassa Philippen titteli on virallisesti belgialaisten kuningas. Espanjan kuningas Felipen litaniassa taas on mainittu kaikki mahdolliset Espanjan historialliset alueet erikseen. Kuningatar Elisabet puolestaan on Englannin kirkon pää, ja hänen virallisessa tittelissään onkin mukana myös Defender of the Faith, eli uskon puolustaja.
Näiden muotoseikkojen lisäksi hallitsijoilla voi olla myös ‘toissijaisia arvonimiä’ (engl. subsidiary title). Yleensä kruununperijän vanhat arvonimet siirtyvät takaisin kruunulle, kun tästä tulee hallitsija, mutta esimerkiksi Liechtensteinin ruhtinasperhe, myös ruhtinas, kantaa myös Rietbergin kreivin arvonimeä. Ruotsin kuningas on välillä käyttänyt prinssiaikojensa kakkostitteliä Jämtlannin herttuaa, vaikka hallitsija on perinteisesti lakannut käyttämästä muita arvonimiä valtaannousun myötä.
En malta olla laittamatta tähän pientä loppukevennystä The Crownin kakkoskaudelta. Kohtauksessa Yhdysvaltain Kennedyt saapuvat Buckinghamin palatsiin, ja kuninkaalliset tittelit menevät presidenttiparin osalta ihan päin honkia. Japanissa on edelleen käytössä puhuttelutyyli hänen keisarillinen korkeutensa, mutta videolla kuultu ‘kuninkaallinen majesteetti’ oli vain Kennedyn huonoa valmistautumista! 😉
Julkaistu huhtikuussa 2018, päivitetty tammikuussa 2021.