Kuninkaalliset tittelit, osa I: hallitsijat

Kuninkaallisten arvonimet aiheuttavat paljon hämmennystä, eikä ihmekään, sillä niitä on lukemattomia erilaisia ja käytännöt vaihtelevat eri maissa. Kuninkaallisilla on myös usein enemmän kuin yksi arvonimi, minkä lisäksi lehdistön ja kansan suuhun vakiintuvat nimitykset sekoittavat pakkaa entisestään. Tämän kolmiosaisen postaussarjan on tarkoitus antaa yleiskuva nykyisten monarkioiden titteleistä ja näin selventää arvonimiviidakkoa. Nyt ensimmäisessä osassa puhumme hallitsijoista, ensi viikolla jatkamme kruununperijöillä ja kolmannessa osassa käsitellään muut kuninkaalliset.
Arvonimet perustuvat lakeihin ja perinteisiin. Esimerkiksi hallitsijan arvonimi voi olla lakiin kirjattu, samoin kruununperijän, mutta osittain kyse on myös henkilökohtaisista päätöksistä, joihin vaikuttavat perinteet ja historia, yhteiskunnallinen tilanne ja poliittinen neuvonanto. Monarkioissa on kuitenkin aika vahvat perinteet, joiden perusteella arvonimiä jaetaan. Muutoksiakin tapahtuu ajan myötä, toisissa hoveissa vähän hitaammin kuin toisissa. Ruotsin kuningashuone olisi hyvin erilainen, jos kruununperijäksi kelpaisi edelleenkin vain mies, ja arvonimet eivät periytyisi myös naisilta – silloin maassa olisi kruununprinssi Carl Philip ja hänen lapsensa prinssit Alexander ja Gabriel. Victoria ja Madeleine olisivat tätiensä tapaan menettäneet arvonimensä ja asemansa avioliittojensa myötä, ja lapset olisivat sukunimeltään Westling ja O’Neill.
Arvonimistä on toisinaan vaikea kirjoittaa suomeksi, kun oikeita käännöksiä ei ole, mutta yrittäkäämme silti. Kysykää siis ihmeessä, jos jokin jää epäselväksi. Yleistasolla titteleihin kuuluu se varsinainen arvonimi/-nimet (kuningas, prinssi, herttua, kreivi jne.) ja lisäksi style, jolle ei ole kunnollista suomennosta, mutta käytän sanaa puhuttelutyyli. Se kertoo nimensä mukaisesti, miten kuninkaallista puhutellaan; onko henkilö esimerkiksi hänen majesteettinsa (HM) tai hänen kuninkaallinen korkeutensa (HKK). Nämä eivät ole pelkästään kuninkaallisiin liittyviä asioita, vaan vastaavaa protokollaa löytyy myös tasavalloista. Suomessa istuvaa presidenttiä puhutellaan aina Herra/Rouva Tasavallan Presidentiksi, ja aseman entinen haltija on Herra/Rouva Presidentti. Ulkoministeriömme sivuilla kerrotaan myös, että mm. ulkomaisista valtionpäistä, ulkomaisista istuvista pää- ja ulkoministereistä sekä suurlähettiläistä käytetään puhuttelumuotoa His/Her Excellency eli hänen ylhäisyytensä.
Embed from Getty Images
Hallitsijoiden kohdalla yleisin puhuttelutyyli on hänen majesteettinsa, ja sitä käytetään kuninkaan tai kuningattaren arvonimen kanssa. Näin tituleerataan Ruotsin, Tanskan, Norjan, Britannian, Belgian, Alankomaiden ja Espanjan hallitsijoita. Esimerkiksi Norjan Harald on hänen majesteettinsa Norjan kuningas ja vastaavasti Alankomaiden Willem-Alexander on hänen majesteettinsa Alankomaiden kuningas. Kuninkaan puoliso on perinteisesti oikeutettu miestänsä vastaavaan puhutteluun ja arvonimeen, ja näin ollen Norjassa Sonja on hänen majesteettinsa Norjan kuningatar, ja Maxíma vastaavasti hänen majesteettinsa Alankomaiden kuningatar. Hallitsevan kuningattaren puoliso ei voi olla arvonimeltään hallitsijaa korkeampi, ja tästä syystä kuningatarten puolisot ovat yleensä arvonimeltään prinssejä puhuttelutyylillä hänen kuninkaallinen korkeutensa. Tanskan prinssi Henrikin kuoleman jälkeen Britannian Philip on Euroopan ainut elossa oleva prinssipuoliso.
Meillä Suomessa on tällä hetkellä useampia presidenttejä elossa, ja monarkioissa voi olla samantyyppinen tilanne, jos elossa on edellisten hallitsijoiden leskiä tai vallasta luopuneita hallitsijoita. Tällainen tilanne on parhaillaan Belgiassa, Espanjassa, Alankomaissa ja Luxemburgissa, joissa kaikissa edellinen hallitsija on aiemmin luopunut kruunusta ja jäänyt eläkkeelle. Miten siis välttää sekannuus, kun kuninkaita ja kuningattaria onkin useampi? Alankomaissa asia on ratkaistu helposti. Luovuttuaan vallasta kuningatar Beatrix otti käyttöönsä vanhat arvonimensä, jotka hänellä oli ennen valtakauttaan. Nykyisin hän on jälleen hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Beatrix. Tapa on kätevä, sillä sekaannuksen vaaraa uuteen kuningattareen ei ole, mutta samalla se on myös ”arvonalennus” palata kuningattaresta takaisin alempaan prinsessan arvonimeen ja puhuttelutyyliin. Käytäntö onkin tällä hetkellä käytössä vain Alankomaissa.
Embed from Getty Images
Kuningatar Beatrix on nykyisin jälleen HKK prinsessa Beatrix, ja hänen miniänsä Máxima on HM Alankomaiden kuningatar
Monissa indoeurooppalaisissa kielissä erotellaan sanojen epämääräinen ja määräinen muoto, joita käytetään yhdessä nimen kanssa erottamaan henkilöitä toisistaan. Belgiassa on tällä hetkellä kaksi kuningasparia: nykyinen kuningas Philippe ja kuningatar Mathilde sekä Philippen vanhemmat, kuningas Albert II ja kuningatar Paola. Hovin nettisivuilla Philippe ja Mathilde esitellään otsikoilla The King ja The Queen, eli määräisen artikkelin kanssa ja ilman nimeä. Entiseen kuningaspariin sen sijaan viitataan epämääräisellä muodolla nimen kanssa, ja Philippen vanhemmat ovat hovin sivuilla King Albert II ja Queen Paola. Entisistä hallitsijoista, joista käytetään kuninkaan/kuningattaren arvonimiä, käytetään myös HM-puhuttelua. Systeemi on samantyyppinen monissa kuningashuoneissa. Asia on hieman vaikea esittää suomeksi, kun meillä ei tätä määräisyyden käsitettä ole. Lisäksi arkipuheessa ja lehdistössä kansainvälisestikin käytetään usein kaikista arvonimen ja etunimen yhdistelmää selvyyden vuoksi, varsinkin ulkomaisista kuninkaallisista puhuttaessa. Netflixin The Crownin ensimmäisellä kaudella oli havainnollistava vuoropuhelu aiheesta. Kohtausta ei löydy Youtubesta, mutta siinä kuningatar Mary opettaa hoitajalleen, mikä ero on hänen, kuningataräiti Elisabetin ja kuningatar Elisabetin välillä – maassahan oli vuoden verran kolme kuningatarta ennen Maryn kuolemaa vuonna 1953.

Nurse: The Queen is here, Your Majesty.

Queen Mary: Could you be more specific?

Nurse: Ma’am?

Queen Mary: Which queen?

Nurse: Queen Elizabeth, ma’am.

Queen Mary: Which one? There are two.

Nurse: The young one.

Queen Mary: Oh, *the* Queen.

Nurse: I thought you was all queens. They gave me a sheet.

Queen Mary: We are. I was the queen so long as my husband the king was alive, but since he died, I am no longer *the* queen, I am simply ”Queen Mary.” My late son’s widow was also the queen, but upon the death of her husband, she became ”Queen Elizabeth, the Queen Mother.” Her daughter, ”Queen Elizabeth,” is now queen, so she is *The* Queen.

Euroopassa on myös pienempiä monarkioita, joissa on omanlaisensa tavat ja arvonimet. Luxemburgissa, Monacossa tai Liechtensteinissa hallitsija ei ole kuningas eikä siksi myöskään hänen majesteettinsa. Luxemburg on maailman ainut suurherttuakunta, ja sitä hallitsee HKK Luxemburgin suurherttua. Arvonimi ei ole yhtä korkea kuin kuningas, vaikka asemaltaan kuninkaat ja suurherttua ovat kaikki valtionpäitä. Suurherttuasukujen historiasta löytyy myös puhuttelu His/Her Grand Ducal Highness, eli  hänen suurherttuallinen korkeutensa, jota ovat aiemmin käyttäneet hallitsijan nuoremmat lapset. Luxemburgin nykyinen hallitsijaperhe käyttää HKK-puhuttelua kaikista perheenjäsenistä, koska he ovat myös kuninkaallisen Bourbon-Parman suvun jälkeläisiä.
Monaco ja Liechtenstein ovat ruhtinaskuntia, ja niiden hallitsija on arvoltaan ruhtinas, englanniksi prince. Se aiheuttaa toisinaan käännösvirheitä ja sekaannusta, sillä ’prince’ tarkoittaa sekä prinssiä että ruhtinasta. Suomenkieliset käännökset vaihtelevat: esimerkiksi Prince of Wales on aina Walesin prinssi, mutta espanjalainen Principe de Asturias on Asturian ruhtinas. Monacon ja Liechtensteinin hallitsijat ovat kuitenkin vakiintuneesti ruhtinaita suomeksi. Keski-Euroopassa pieniä ruhtinaskuntia oli aiemmin useita, erityisesti saksankielisellä alueella. Suomen kieleen ovat varmasti vaikuttaneet saksan ja ruotsin kielet: ruotsissa on saksan tapaan erikseen prins ja furste. Saksankielinen Fürst tarkoittaa myös hallitsevan suvun päämiestä, mutta tittelin paikka arvoasteikolla saksankielisten piirien ulkopuolella on vaihdellut.
Muista kuninkaallisista poiketen Monacossa ja Liechtensteinissa ei käytetä myöskään puhutteluja HM tai HKK. Ruhtinaan arvo on on tarkoittanut hieman eri asioita eri aikoina eri paikoissa, mutta se on ollut aiemmin aatelinen arvonimi, ei kuninkaallinen. Siksi ruhtinailla ja heidän jälkeläisillään on oma His/Her Serene Highness, jonka kömpelö suomennos voisi olla hänen seesteinen korkeutensa. HSH on peräisin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ajoilta. Saksaksi puhuttely on Durlaucht, jonka sanakirjani kertoo olevan nimenomaan ruhtinaallisen henkilön puhuttelu ja kääntää suomeksi ’hänen korkeudekseen’, joka taas olisi englanniksi ihan vain His Highness. Arvelen, että Durlauchtilla on ainakin ollut oma erikoinen ja rajattu merkityksensä, joka ei vain ole kääntynyt täsmällisesti muihin kieliin.
Embed from Getty Images
Liechtensteinin ruhtinas Hans Adam ja ruhtinatar Marie
Myös hallitsijoiden arvonimien virallinen muoto vaihtelee eri monarkioissa. Ruotsissa Kaarle Kustaa on ytimekkäästi Sveriges Konung eli Ruotsin kuningas, mutta Belgiassa Philippen titteli on virallisesti belgialaisten kuningas, kun taas Espanjan kuningas Felipen litaniassa on mainittu kaikki mahdolliset Espanjan historialliset alueet erikseen. Kuningatar Elisabet puolestaan on Englannin kirkon pää, ja hänen virallisessa tittelissään onkin mukana myös Defender of the Faith, eli ”uskon puolustaja”. Näiden muotoseikkojen lisäksi hallitsijoilla voi olla ’toissijaisia arvonimiä’ (engl. subsidiary title), vaikka tutuin käytäntö on, että kruununperijän vanhat arvonimet siirtyvät takaisin kruunulle, kun tästä tulee hallitsija. Esimerkiksi Liechtensteinin ruhtinasperhe, itse ruhtinas mukaanlukien, kantaa myös Rietbergin kreivin arvonimeä. Ruotsissa kuningas Kaarle Kustaa on välillä käyttänyt prinssiaikojensa toista titteliä Jämtlannin herttuaa, vaikka myös Ruotsissa hallitsija on perinteisesti lakannut käyttämästä muita arvonimiä valtaannousun myötä.
Jos tämä tuntui sekavalta, niin odottakaapa vaan seuraavaa osaa, kun käsitellään kruununperijöitä. Siinä vasta syviin vesiin mennäänkin! En malta olla laittamatta tähän pientä loppukevennystä Netflixin The Crownin toiselta kaudelta. Kohtauksessa Yhdysvaltain Kennedyt saapuvat Buckinghamin palatsiin, ja tervehdykset menevät presidenttiparin osalta ihan päin honkia. Lisään vielä sen verran, että Japanissa on edelleen käytössä puhuttelut hänen keisarillinen majesteettinsa ja hänen keisarillinen korkeutensa, mutta videolla kuultu kuninkaallinen majesteetti oli vain Kennedyn huonoa valmistautumista! 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s