Kuninkaalliset tittelit, osa II: kruununperilliset

Postaussarjan toisessa osassa perehdymme kruununperijöiden arvonimiin Euroopan hoveissa. Kurkkaa ensimmäinen postaus hallitsijoiden titteleistä täältä!
Arvonimissä on paljon vaihtelua, mutta kaikille yhteinen käytäntö on kuitenkin kruununperijän tittelin erottuminen jotenkin muista prinsseistä ja prinsessoista. Tapoja tehdä tämä ero on sitten useita. Tähän alkuun voi vielä kollektiivisesti todeta, että kaikkien kruununperijöiden puhuttelutyyli on hänen kuninkaallinen korkeutensa, Monacoa ja Liechtensteinia lukuun ottamatta. Postaus lähtee liikkeelle yksinkertaisimmista arvonimistä kohti moniosaisempia.
Suomalaisille tutuin kruununperillisen arvonimi on Pohjoismaiden kuningashuoneissa käytössä oleva kruununprinssi/prinsessa. Kaikki suomalaiset tuntevat kruununprinsessa Victorian, ja myös kruununprinssit Haakon ja Frederik Norjasta ja Tanskasta ovat varmasti tuttuja. Lisäksi Ruotsissa kaikille kuninkaallisille jaetaan syntyessä oma herttuakunta, ja Tanskassa kaikilla kuningatar Margareetan jälkeläisillä on Monpezatin kreivin arvonimi, mutta nämä tittelit eivät liity kruununperijän asemaan. Yleisesti pohjoismainen kruununprinssi-nimitys on epäilemättä vaikuttanut siihen, että suomalaisessa lehdistössä usein virheellisesti nimitetään kaikkia kruununperillisiä kruununprinsseiksi, mutta useassa kuningashuoneessa on käytössä ihan oma tittelinsä.
Embed from Getty Images
Pohjoismaiden kruununperijät puolisoineen
Belgiassa kruununperijällä, tällä hetkellä prinsessa Elisabethilla, on erityinen arvonimi Brabantin herttuatar, joka juontaa juurensa samannimiseen historialliseen herttuakuntaan. Britannian tapaan kuninkaallisen herttuan arvonimi on Belgiassa prinssiä korkeampi, ja täten Elisabethin ensisijainen titteli on Brabantin herttuatar, vaikka selvyyden vuoksi usein blogeissa ja lehdissä käytetään prinsessa Elisabethia.
Liechtensteinin ja Monacon ruhtinaskunnissa kruununperijää kutsutaan perintöruhtinaaksi (engl. Hereditary Prince) ja puhutellaan ruhtinaiden tapaan His Serene Highness eli hänen korkeudekseen. Edellisessä postauksessa mainitsin jo, että Liechtensteinissa koko ruhtinasperheellä on myös Rietbergin kreivin/kreivittären sivutitteli, ja niin myös kruununperillisellä, mutta puhutaan siitä lisää seuraavassa osassa. Liechtensteinissa on muuten mielenkiintoinen tilanne, sillä perintöruhtinatar Sophiella on korkeampi puhuttelutyyli on kuin miehellään. Sophie tulee aiemmin Baijeria hallinneesta Wittelsbachin kuninkaallisesta suvusta, ja hän on syntyjään HKK Baijerin prinsessa Sophie. Avioituessaan Liechtensteiniin hän omaksui miehensä arvonimet, mutta sai pitää HKK-puhuttelun, joten nykyisin Sophie on hänen kuninkaallinen korkeutensa Liechtensteinin perintöruhtinatar, kun hänen miehensä eli itse kruununperijä on hänen korkeutensa Liechtensteinin perintöruhtinas.
Monacossa perintöruhtinas Jacques on myös Baux’n markiisi. Kyseinen arvonimi on oikeastaan yksi Monacon ruhtinaan sivutitteleistä, mutta tapana on siirtää se hallitsijalta kruununperilliselle silloin kun mahdollista. Ruhtinas Albert sai isältään Baux’n markiisin arvon syntyessään, eli kauan ennen omaa valtakauttaan. Sitten ruhtinaana se edelleen kuului hänen arvonimiinsä, mutta poikansa syntyessä Albert ”luopui” tittelistä ja antoi sen Jacquesille samaan tapaan kuin itsekin sai sen aikoinaan. Tästä syystä arvonimi voidaan laskea erityisesti kruununperijöihin yhdistettäväksi.
Embed from Getty Images
Liechtensteinin perintöruhtinaspari Alois ja Sophie
Sitten päästään jo hieman moniosaisempiin arvonimikokonaisuuksiin. Luxemburgin suurherttuakunnassa kruununperijä on perintösuurherttua (engl. Hereditary Grand Duke). Se on nykyisen kruununperijän Guillaumen korkein arvonimi, ja normaalisti hänestä puhuttaessa käytetään vain sitä, mutta Guillaume on edelleen myös Luxemburgin prinssi, Nassaun prinssi ja Bourbon-Parman prinssi. Nämä tittelit ovat kuitenkin kuninkaalliselle perheelle yhteisiä, joten palaan näihinkin tarkemmin seuraavassa osassa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos arvonimiä on useampi, niin kuningashuoneen tulisi lisätä nettisivuilleen osio, jossa ne selitetään selkeästi ja kattavasti. Esimerkiksi Luxemburgin hovin sivuilla suurherttuaparin kaikkien lasten tittelit on ilmaistu vähän eri tavoin, mikä ei todellakaan ole avuksi tässä kohtaa. 😀
Toinen vähän vastaava tapaus on Alankomaiden kruununperijä Catharina-Amalia, sillä myös hänellä on oikeastaan kolme eri prinsessan arvonimeä. Alankomaissa erotellaan kuningashuone (royal house) ja kuninkaallinen perhe (royal family) toisistaan, mikä rajaa hallitsijan lähisuvun kauemmista sukulaisista. Jako vaikuttaa mm. arvonimiin ja siihen, kenellä on oikeus valtion ylläpitoon. Amalia ja hänen sisaruksensa hallitsijan lapsina kuuluvat molempiin, ja Amalialla on sisarustensa tapaan Alankomaiden prinsessan ja Orania-Nassaun prinsessan arvonimet. Kruununperillisenä Amalialla on vielä kolmas täysin oma titteli, Oranjen prinsessa (Princess of Orange), joka on myös hänen ensisijainen arvonimensä, joka erottaa hänet muista prinsseistä ja prinsessoista.
Embed from Getty Images
Oranjen prinsessa Catharina-Amalia
Viimein tullaan näihin kaikista komeimpiin kruununperijöiden titteleihin, jotka mielestäni löytyvät ehdottomasti Espanjasta ja Iso-Britanniasta. Espanjassa sekä hallitsijalla että kruununperijällä on pitkä liuta erilaisia arvonimiä, ja erityisesti monarkilla määrä on jo aivan älytön, kun kaikki Espanjan kruunun historialliset arvonimet ovat mukana. Käytännössä niitä ei kuitenkaan käytetä – kun Felipe esitellään, hän on Espanjan kuningas eikä Espanjan, Kastilian, Jerusalemin, Kyproksen, Menorcan, Valencian jne. kuningas. Mutta myös kruununperijällä on oma litaniansa, tosin huomattavasti lyhyempi kuin hallitsijalla. Kruununprinsseihin ja perintöruhtinaisiin verrattuna 12-vuotiaan Leonorin tittelissä on kuitenkin potkua, sillä hän Asturian ruhtinatarGironan ja Vianan ruhtinatar, Montblancin herttuatar, Cerveran kreivitär ja Balaguerin lady. Näistä Asturian ruhtinatar on todellisessa käytössä ja assosioituu vahvimmin Espanjan kruununperillisiin.
Postauksen viimeinen käsiteltävä titteli on samalla ehkä myös kaikista tunnetuin kruununperillisen arvonimi, ja sehän on tietenkin Britanniassa käytettävä Walesin prinssi. Sen historia hallitsijan vanhimman pojan arvonimenä ulottuu kauas 1300-luvulle. Walesin prinssi eroaa muista kruununperillisten titteleistä siten, että se ei periydy automaattisesti hallitsijan vaihtuessa, vaan on enemmäkin henkilökohtainen kunnianosoitus. Kun kuningatar Elisabet kuolee, prinssi Williamista ei siis tule automaattisesti Walesin prinssiä, vaan Charlesin täytyy erikseen myöntää se Williamille. Arvonimen puuttuminen ei kuitenkaan vaikuta perimykseen. Jos kävisi niin, että prinssi Charles kuolisi ennen kuin on tehnyt Williamista Walesin prinssin, seuraisi William silti automaattisesti isäänsä kuninkaaksi.
Embed from Getty Images
Asturian ruhtinatar Leonor
Embed from Getty Images
Walesin prinssi Charles
Kaikki hallitsijat eivät siis ole olleet Walesin prinssejä ennen valtaannousuaan, sillä esimerkiksi yllättävät kuolintapaukset, hallitsijan lapsettomuus tai kruunusta luopuminen ovat voineet ”hypäyttää” kruunun hallitsijan veljelle tai muulle sukulaiselle. Kun kuningas Edward VIII luopui kruunusta vuonna 1936, kukaan ei ollut Walesin prinssi, sillä kuninkaalla ei ollut lapsia eikä hän ollut siten voinut myöntää arvonimeä kenellekään. Edwardin seuraaja oli hänen nuorempi veljensä Yorkin herttua (kuningatar Elisabetin isä). Naispuoliset perilliset eivät ole olleet Walesin prinsessoja, sillä aiemmin kruunu saattoi periytyä naiselle vain, jos hallitsijalla ei ollut poikia. Teoriassa naispuolisen kruununperijän saattoi milloin vain syrjäyttää mahdollinen pikkuveli, joten kuningatar Victoria tai kuningatar Elisabet eivät koskaan kantaneet mitään erityistä kruununperijän arvonimeä. Kaikki tähänastiset Walesin prinsessat ovat siis olleet kruununperijän puolisoita. Nykyisin Britanniassa sukupuolineutraali kruununperimys, joten ehkä joskus tulevaisuudessa näemme naispuolisen kruununperijän, jolle tämä historiallinen arvonimi myönnetään.
Walesin prinssin lisäksi Britannian perillisellä on kasa muita nimenomaan kruununperijälle varattuja titteleitä. Charlesin koko litania (englanniksi) on seuraavanlainen: His Royal Highness Prince Charles Philip Arthur George, Prince of Wales, Earl of Chester, Duke of Cornwall, Duke of Rothesay, Earl of Carrick, Baron of Renfrew, Lord of the Isles and Prince and Great Steward of Scotland. Näistä Chesterin jaarli tulee aina Walesin prinssin yhteydessä, muut periytyvät automaattisesti hallitsijan vanhimmalle pojalle. Cornwallin herttuakunta toimii kruununperillisen tulonlähteenä, ja Skotlannissa perillinen tunnetaan Rothesayn herttuana. Lisäksi on jaarlia ja paronia, ja viimeisenä listassa komeilevat ne varsinaiset erikoisuudet, joille ei ole vakiintunutta suomennosta: Lord of the Isles ja Prince and Great Steward of Scotland. Aika mahtipontista!
Ensi viikolla katsomme sarjan seuraavassa ja samalla viimeisessä osassa muiden kuninkaallisten arvonimiä. Kommentteja, kysymyksiä ja postaustoiveita saa mielellään jättää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s