Postaussarja kuninkaallisista titteleistä jatkuu! Tällä kertaa aiheena kruununperijöiden arvonimet Euroopan kuningashuoneissa. Aiemmin käsittelimme hallitsijoiden tittelit, ja kolmannessa osassa on muiden kuninkaallisten vuoro.
Kuninkaalliset tittelit ovat monimutkainen aihekokonaisuus, ja jokaisella maalla on omat tapansa. Kruununperijän arvonimen erottuminen muista prinsseistä ja prinsessoista on silti kaikille Euroopan kuningashuoneille yhteinen käytäntö. Tapoja tehdä tämä ero onkin sitten useita. Kaikkien kruununperijöiden puhuttelutyyli on kuitenkin Monacoa ja Liechtensteinia lukuun ottamatta hänen kuninkaallinen korkeutensa, mutta se arvonimi itsessään vaihtelee.
Pohjoismaat
Suomalaisille ehdottomasti tutuin kruununperillisen arvonimi on Pohjoismaiden kuningashuoneissa käytössä oleva kruununprinssi/prinsessa. Kaikki suomalaiset tuntevat ainakin kruununprinsessa Victorian. Tämä pohjoismainen arvonimi on epäilemättä vaikuttanut siihen, että suomalaisessa lehdistössä usein virheellisesti nimitetään kaikkia kruununperillisiä kruununprinsseiksi, vaikka monessa maassa on käytössä ihan oma tittelinsä.
Ruotsissa kuninkaallisille jaetaan syntyessä lisäksi oma herttuakunta. Tanskassa taas kuningatar Margareetan ja prinssi Henrikin jälkeläisillä on Monpezatin kreivin/kreivittären arvonimi, mutta nämä tittelit eivät liity kruununperijän asemaan.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että lehdistön kuuluisi saada juttujensa kohteiden tittelit oikein (kenestä tahansa kirjoittaessa), mutta suurelle yleisölle kirjoittaessa usein täytyy tehdä vähän selvennystä, joten en välitä enää niin paljon tuosta suomalaislehdistön tavasta kutsua kaikkia kruununprinsseiksi/prinsessoiksi. Aihepiiri on keskivertosuomalaiselle melko vieras, ja käytänhän minäkin täällä blogissa joitakin suomalaiseen kielenkäyttöön vakiintuneita mutta virallisesti virheellisiä muotoja juurikin selvyyden vuoksi.
Monaco ja Liechtenstein
Monacon ja Liechtensteinin ruhtinaskunnissa kruununperijää kutsutaan perintöruhtinaaksi (engl. Hereditary Prince) ja puhutellaan ruhtinaiden tapaan HKK:ta alemmalla His Serene Highness -tyylillä. Suomeksi toimiva vaikkakin epätarkka käännös voisi olla hänen korkeutensa.
Monacossa perintöruhtinas Jacques (alla oleva kuva) on myös Baux’n markiisi. Kyseinen arvonimi on oikeastaan yksi Monacon ruhtinaan sivutitteleistä, mutta tapana on siirtää se hallitsijalta kruununperilliselle silloin kun mahdollista. Ruhtinas Albert sai isältään Baux’n markiisin arvon syntyessään, ja sitten poikansa syntyessä Albert samalla tavalla “luopui” tittelistä ja antoi sen Jacquesille. Tästä syystä arvonimi voidaan laskea erityisesti kruununperijöihin yhdistettäväksi.
Hovi käyttää muuten englanniksi käännöstä Crown Prince, joten sillä perusteella Jacques voisi kai olla suomeksikin kruununprinssi.
Edellisessä postauksessa mainitsin jo, että Liechtensteinissa koko ruhtinasperheellä on myös Rietbergin kreivin/kreivittären sivutitteli, mutta puhutaan niistä lisää seuraavassa osassa. Liechtensteinissa on muuten mielenkiintoinen tilanne, sillä perintöruhtinas Aloisin vaimolla Sophiella on korkeampi puhuttelutyyli on kuin miehellään. Sophien juuret ovat aiemmin Baijeria hallinneessa Wittelsbachin suvussa, ja hän on syntyjään HKK Baijerin prinsessa Sophie.
Avioituessaan Liechtensteiniin Sophie omaksui miehensä arvonimet, mutta sai pitää HKK-puhuttelun, joten nykyisin Sophie on hänen kuninkaallinen korkeutensa Liechtensteinin perintöruhtinatar, kun hänen miehensä eli itse kruununperijä on hänen korkeutensa Liechtensteinin perintöruhtinas.
Benelux-maat
Belgiassa kruununperijällä prinsessa Elisabethilla on erityinen arvonimi Brabantin herttuatar, joka juontaa juurensa samannimiseen historialliseen herttuakuntaan. Britannian tapaan kuninkaallisen herttuan arvonimi on Belgiassa tavallista prinssiä korkeampi, ja täten Brabantin herttuatar on Elisabethin ensisijainen titteli. Hovikin kuitenkin kirjoittaa usein ihan vain prinsessa Elisabeth.
Brabantin herttuakunta siirtyy vallanvaihdoksen yhteydessä automaattisesti hallitsijan vanhimmalle lapselle. Sen sijaan ex-kuningas Albert II, joka peri kruunun veljeltään vuonna 1993, ei tätä titteliä koskaan kantanut.
Sitten päästäänkin jo hieman moniosaisempiin arvonimikokonaisuuksiin. Luxemburgin suurherttuakunnassa kruununperijä on perintösuurherttua (engl. Hereditary Grand Duke). Se on kruununperijän korkein arvonimi, ja tavallisesti Guillaumesta käytetään sitä, mutta hän on edelleen myös Luxemburgin prinssi sekä Nassaun ja Bourbon-Parman prinssi. Nämä tittelit ovat kuitenkin kuninkaalliselle perheelle yhteisiä, joten palaan näihin tarkemmin seuraavassa osassa.
Toinen vähän vastaava tapaus on Alankomaiden kruununperijä Catharina-Amalia, sillä hänellä on oikeastaan kolme eri prinsessan arvonimeä. Alankomaissa kuningashuone (royal house) kattaa vain hallitsijan lähisukulaiset, kun taas kuninkaallinen perhe (royal family) käsittää laajemmin koko suvun. Jako vaikuttaa arvonimiin, edustusrooleihin ja siihen, kenellä on oikeus valtion ylläpitoon.
Amalia ja hänen sisaruksensa kuuluvat hallitsijan lapsina sekä kuninkaalliseen perheeseen että kuningashuoneeseen, ja Amalialla on sisarustensa tapaan Alankomaiden prinsessan ja Orania-Nassaun prinsessan arvonimet. Kruununperillisenä Amalialla on kuitenkin vielä kolmas täysin oma titteli; Oranjen prinsessa (Princess of Orange). Se on hänen ensisijainen arvonimensä, joka erottaa hänet muusta perheestä. Tittelin vaihtoehtoinen kirjoitusmuoto on Oranian prinsessa, olen käyttänyt itsekin varmasti molempi versioita sekaisin täällä.
Espanja
Kaikista komeimmat kruununperijöiden tittelit löytyvät ehdottomasti Espanjasta ja Iso-Britanniasta! Espanjassa sekä hallitsijalla että kruununperijällä on pitkä liuta erilaisia arvonimiä. Erityisesti hallitsijalla määrä on jo aivan älytön, kun kaikki Espanjan kruunun historialliset arvonimet ovat mukana. Käytännössä niitä ei kuitenkaan käytetä – kun Felipe esitellään, hän on yksinkertaisesti Espanjan kuningas eikä Espanjan, Kastilian, Jerusalemin, Kyproksen, Menorcan, Valencian jne. kuningas.
Myös kruununperijällä on oma litaniansa, tosin huomattavasti lyhyempi kuin hallitsijalla. Felipen vanhimman tyttären Leonorin tittelissä on kuitenkin potkua simppeleihin kruununprinsseihin ja perintöruhtinaisiin verrattuna – hän on nimittäin Asturian ruhtinatar, Gironan ja Vianan ruhtinatar, Montblancin herttuatar, Cerveran kreivitär ja Balaguerin lady. Näistä Asturian ruhtinatar on todellisessa käytössä.
Iso-Britannia
Kansainvälisesti kaikista tunnetuin kruununperillisen arvonimi on tietenkin Britanniassa käytettävä Walesin prinssi. Sen historia hallitsijan vanhimman pojan arvonimenä ulottuu kauas 1300-luvulle. Walesin prinssi eroaa muista kruununperillisten titteleistä siten, että se ei periydy automaattisesti hallitsijan vaihtuessa, vaan on enemmänkin henkilökohtainen kunnianosoitus.
Kuningatar Elisabetin kuollessa prinssi Williamista ei siis tule automaattisesti Walesin prinssiä, vaan Charlesin täytyy erikseen myöntää arvonimi Williamille. Tittelin puuttuminen ei kuitenkaan vaikuta perimykseen. Kaikki hallitsijat eivät ole olleet Walesin prinssejä ennen valtaannousuaan, sillä kruunu ei aina siirry vanhimmalle pojalle. Esimerkiksi yllättävien kuolemantapausten, lapsettomuuden tai kruunusta luopumisen myötä kruunu on voinut siirtyä hallitsijan veljelle tai muulle sukulaiselle.
Kun kuningas Edward VIII luopui kruunusta vuonna 1936, kukaan ei ollut Walesin prinssi, sillä kuninkaalla ei ollut lapsia eikä hän ollut siten myöntänyt arvonimeä kenellekään. Edwardin seuraaja oli hänen nuorempi veljensä Yorkin herttua (kuningatar Elisabetin isä).
Naispuoliset perilliset eivät taas ole olleet Walesin prinsessoja siksi, että aiemmin kruunu saattoi periytyä naiselle vain, jos hallitsijalla ei ollut poikia. Naispuolinen kruununperijä oli ennen aina “oletettava perillinen” eli heir presumptive, sillä teoriassa naispuolisen perillisen saattoi milloin vain syrjäyttää mahdollinen pikkuveli. Vaikka kuningatar Elisabetin ja kuningatar Viktorian tapauksissa oli aika selvää, että lapsia ei ole enempää tulossa, niin laki lähtee siitä oletuksesta, että kuninkaan on aina mahdollista saada lisää jälkikasvua.
Hallitsijan vanhin poika, esimerkiksi prinssi Charles, taas on “varma perillinen” eli heir apparent, sillä häntä ei voi syrjäyttää perimyksessä. Sen sijaan kuningatar Elisabetin isä oli veljensä lyhyen valtakauden aikana heir presumptive, sillä kuninkaan tietysti oletetaan menevän naimisiin ja saavan lapsia, ottaisivat etusijan kruununperimyksessä.
Kaikki tähänastiset Walesin prinsessat ovat siis olleet kruununperijän puolisoita. Kuningatar Viktorialla tai kuningatar Elisabetilla ei koskaan ollut mitään erityistä kruununperijän arvonimeä, sillä teoriassa mahdollinen poikalapsi olisi voinut syrjäyttää heidät. Nykyisin Britanniassa on sukupuolineutraali kruununperimys, joten ehkä joskus tulevaisuudessa näemme naispuolisen kruununperijän, jolle tämä historiallinen arvonimi myönnetään.
Walesin prinssin lisäksi Britannian perillisellä on kasa muita nimenomaan kruununperijälle varattuja titteleitä. Charlesin koko litania (englanniksi) on seuraavanlainen: His Royal Highness Prince Charles Philip Arthur George, Prince of Wales, Earl of Chester, Duke of Cornwall, Duke of Rothesay, Earl of Carrick, Baron of Renfrew, Lord of the Isles and Prince and Great Steward of Scotland.
Näistä Chesterin jaarli tulee aina Walesin prinssin yhteydessä, muut periytyvät automaattisesti hallitsijan vanhimmalle pojalle. Cornwallin herttuakunta toimii kruununperillisen tulonlähteenä, ja Skotlannissa vieraillessaan Walesin prinssi tunnetaankin Rothesayn herttuana. Lisäksi on jaarlia ja paronia, ja viimeisenä listassa komeilevat ne varsinaiset erikoisuudet, joille ei ole vakiintunutta suomennosta: Lord of the Isles ja Prince and Great Steward of Scotland. Aika mahtipontista!
Sarjan seuraavassa ja samalla viimeisessä osassa käymme läpi muiden kuninkaallisten arvonimiä.
Julkaistu huhtikuussa 2018, päivitetty joulukuussa 2020.