Pitkästa aikaa sopiva hetki uutiskatsaukselle! Joulukalenterin ja alkuvuoden kiireiden myötä tätä ei olekaan hetkeen blogissa näkynyt, mutta itse ainakin tykkään koota välillä pienempiä uutisia yhteen, joten eiköhän tämä tule taas osaksi “vakio-ohjelmaa”. Tänään vuorossa on tuttuun tapaan sekalainen joukko pieniä paloja eri hoveista.
Aloitetaan Suomen viimeviikkoisesta kuninkaallisesta vieraasta, Norjan prinsessa Märtha Louisesta, 47. Kuningas Haraldin ja kuningatar Sonjan esikoinen kävi Helsingissä ja Turussa luennoimassa erityisherkkyydestä liikekumppaninsa ja ystävänsä Elisabeth Nordengin kanssa. Kaksikko vetää yhdessä henkisyyteen ja erityisherkkyyteen keskittyvää Soulspring-yritystä, ja kuninkaallisia seuraavat varmasti muistavat vuosien varrelta kohut enkelikoulusta ja erään kollegan väitetystä kuolleiden kanssa puhumisesta. Luennot Suomessa liittyivät prinsessan ja Nordengin viime vuonna julkaisemaan kirjaan Herkäksi syntynyt, joka kertoo heidän elämästään erityisherkkyyden kanssa. Märtha Louise on kieltämättä outolintu kuninkaallisella mittapuulla.
En ota kantaa erityisherkkyyteen, mutta Märtha Louisen tapauksessa on paljon pohtimista. Prinsessa syntyi vanhempiensa esikoiseksi, mutta silloisen lain mukaan nainen ei voinut periä kruunua, joten pikkuveli-Haakonista tuli kruununprinssi. Märtha Louisea asia ei vaivaa, vaan prinsessa on tyytyväinen voidessaan keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiinsa ja välttäessään kruunun mukana tulevat paineet. Prinsessa Märtha Louise luopui jo 2000-luvun alussa kuninkaallisesta määrärahastaan ja hänen kuninkaallinen korkeutensa -tittelistään, ja hovi on irtisanoutunut prinsessan liiketoimista, mutta kritiikiltä ei ole silti voitu välttyä. Kaikkiin kuninkaallisiin kohdistuu tietynlaisia odotuksia, ja Märtha Louisella on edelleen prinsessan arvonimi (kuninkaallisillahan ei tavallisesti ole sukunimeä). On aivan totta, että tunnettu nimi ja asema varmasti vauhdittavat liiketoimintaa. Lisäksi kuninkaallisen perheen jäsenenä Märtha Louisea voi edelleen jossain määrin pitää maansa ja isänsä eli valtionpään edustajana, jolloin voidaan kysyä, sopiiko prinsessan markkinoida ja levittää kiistanalaista “elämänfilosofiaa” (en keksinyt parempaakaan sanaa), jota sekä tiede että kirkolliset edustajat ovat arvostelleet? Olisko tällainen liiketoiminta hyväksyttävämpää, jos Märtha Louise luopuisi myös prinsessan arvonimestä? Kaikenlaiset vaihtoehto- ja uskomushoidot herättävät paljon mielipiteitä, ja toisaalta on jollain tavalla ihailtavan modernia, että kuningasperhe ja hovi on antanut prinsessan suuntautua kohti kutsumustaan näinkin avoimesti.
Seuraavaksi Ruotsiin! Maaliskuun 12. päivänä Tukholman kuninkaanlinnan pihalla juhlittiin perinteiseen tapaan kruununprinsessa Victorian nimipäivää. Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt nimipäivien suurieleistä juhlimista, oli kyse sitten yksityisistä ihmisistä tai virallisista yhteyksistä, mutta Ruotsissa tähän käytäntöön on selvä syy. Victorian syntymäpäiväähän juhlitaan vuosittain aina Öölannissa, joten nimipäivä on sitten pääkaupungin tilaisuus muistaa kruununprinsessaa. Victorian seurana olivat prinssi Daniel ja tietysti lapset Estelle ja Oscar.
Ruotsin hovi myös ilmoitti hiljattain, että toukokuussa 40 vuotta täyttävän prinssi Carl Philipin syntymäpäiviä vietetään yksityisesti ilman virallista juhlintaa. Päätös on linjassa sen kanssa, että virallinen huomio kiinnittyy entistä enemmän jatkossa kuningaspariin ja kruununprinsessa Victorian perheeseen, vaikka Carl Philip ja prinsessa Sofia edustavatkin aktiivisesti. Hovia on hiukan kritisoitu siitä, että kuningasperheen koko on kasvanut valtavasti avioliittojen ja lasten myötä, ja itse pidän järkevänä suuntana juuri tätä, että huomio rajataan jatkossa tarkemmin kruununprinsessan perheeseen. Kuninkaallisissa piireissä nuorempien sisarusten asema tyypillisesti muuttuu ajan myötä, kun seuraava sukupolvi syntyy, ja itse tipahtaa kruununperimysjärjestyksessä taaksepäin. Toivon kuitenkin, että saamme juhlan kunniaksi uusia kuvia koko prinssiperheestä!
Kylläpä nyt keskitytään Pohjoismaihin, mutta tämä on kyllä ihan pakko nostaa keskusteluun! Monet varmasti muistavat, miten vuosi sitten edesmenneen Tanskan prinssi Henrikin viimeisiä vuosia värittivät erikoiset lehdistölausunnot sekä lopulta myös ilmoitus prinssin hautapaikan muutoksesta (vanhat postaukset luettavissa täällä ja täällä). Kuningatar Margareeta ja prinssi Henrik oli tarkoitus haudata yhteiseen sarkofagiin Roskilden tuomiokirkkoon muiden edesmenneiden hallitsijaparien rinnalle. Prinssi Henrikin käytös ja lausunnot selittyivät myöhemmin osittain dementialla, mutta muutokset prinssin hautaussuunnitelmasta pysyivät voimassa; Henrikin tuhkat siroteltiin hänen toiveidensa mukaan puoliksi mereen Tanskan edustalle ja puoliksi Fredensborgin linnan yksityiseen puutarhaan. Oli todella surullista ajatella, että Henrik ei mahdollisesti halunnut tulla haudatuksi vaimonsa viereen 50 avioliittovuoden jälkeen siksi, että koki olevansa alempiarvoisempi tittelinsä takia.
Tällä viikolla tanskalainen Se og Hør julkaisi artikkelin, jossa spekuloidaan Henrikin hautapaikkapäätöstä uudessa valossa. Lehden mukaan sarkofagin yhdessä Margareetan kanssa suunnitellut tanskalaistaiteilija Bjørn Nørgaard on nuoruudessaan 60-luvulla tehnyt taideteoksia, joissa arvosteltiin ja pilkattiin kuningashuonetta hyvin suorasukaisesti, ja että prinssi Henrikillä olisi tämän takia ollut ns. kana kynimättä taiteilijan kanssa. Nørgaardin mukaan 60-luku oli erilaista aikaa, ja silloin oli luonnollista kyseenalaistaa auktoriteetteja eri tavalla kuin nykyään. Hän on sittemmin tehnyt muutakin yhteistyötä kuningattaren kanssa, joten ainakaan Margareeta ei vaikuta loukkaantuneelta. Teoksissaan Nørgaard mm. kirjoitti Margareetan isän, kuningas Frederik IX:n olevan homo ja prinssi Henrikin olevan paska. Margareetasta ja hänen sisaristaan taiteilija totesi vapaasti käännettynä “kolme prinsessaa ovat siepattuja työntekijöitä, jotka valtio on ostanut nuorisohoidosta”. 😀
1990-luvulla Nørgaard teki Margareetan 60-vuotispäivän kunniaksi Tanskan historiaa kuvaavan kuvakudokseksen, joka on esillä Christiansborgin linnassa. Kuvakudokseen on ympätty mukaan myös Margareeta ja Henrik, ja prinssi on esitetty nöyrästi hattu kädessä ottamassa vastaan kuningatarvaimoltaan omenaa – juuri sellainen mielikuva on voinutkin osua Henrikiä arkaan paikkaan. On mahdotonta sanoa, onko tällainen vanha kauna todella ollut syy hautasuunnitelmien muutokseen, mutta rehellisesti sanottuna tämä olisi kyllä mieluisampi selitys kuin se, mikä yleisölle jäi Henrikin lausuntojen perusteella. Alkuperäinen tanskalainen artikkeli löytyy täältä, kannattaa katsoa ainakin kuvat näistä taideteoksista. Lähdekritiikki on tietysti hyvä muistaa, mutta todella mielenkiintoinen näkökulma asiaan!
Lopuksi puhutaan hieman brittihovista, tarkemmin sanottuna Sussexin herttuaparin irtaantumisesta omaan toimistoonsa. Hovi julkisti hiljattain odotetun ilmoituksen prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin uudesta omasta toimistosta (engl. household tässä yhteydessä). Kevään aikana työnsä aloittava toimisto työskentelee Buckinghamin palatsissa, ja raportoi suoraan kuningatar Elisabetin viestintäsihteerille. Kuningatar ja prinssi Charles rahoittavat Harryn ja Meghanin henkilökunnan. Nyt jo tiedetään, että pr-tiimiin kuuluu Sara Latham, joka on aikaisemmin vaikuttanut esimerkiksi Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjassa muutama vuosi sitten.
Tähän asti prinssi Williamin, herttuatar Catherinen, prinssi Harryn ja viime keväästä asti myös herttuatar Meghanin asioita on hoidettu Kensingtonin palatsista, joka on samalla Cambridgen herttuaperheen vakituinen Lontoon-koti. Myös prinssi Harry ja herttuatar Meghan ovat asuneet palatsin mailla omassa asunnossaa, mutta tiedämme Sussexien muuttavan perheenlisäyksen myötä Windsorin linnan maille, vajaan tunnin matkan päähän Lontoosta. Prinssiveljesten talouksien erkaantuminen ei tullut yllätyksenä, mutta mediassa on tietysti nähty kohuotsikoita “kymmenenvuotisen käytännön rikkomisesta”. Itse en näe tässä mitään kohua, vaan ratkaisu on erittäin tarpeellinen ja perusteltu.
Williamin ja Harryn aikuistuessa veljeksille, ja myöhemmin myös Katelle, tuli luonnollisesti tarvetta omalle henkilökunnalle. Brittihovi on niin valtava, että kaikkea ei mitenkään voida hoitaa yhdeltä luukulta: Buckinghamin palatsi hoitaa kuningattaren ja muun perheen, Clarence House Charlesin ja Camillan, ja Kensingtonin palatsi nuoren polven. Hovin dynamiikka on kuitenkin muutoksessa, ja tulevaisuudessa Williamin rooli kruununperijänä ja tulevana hallitsijana korostuu entisestään. Meghanin mukaantulo on luonnollinen virstanpylväs sille, että veljeksillä on nyt molemmilla omat perheet ja omat agendat, mutta muutos ei ole mitenkään Meghanin syytä. Vaikka Harry olisi pysynyt sinkkuna, ei hän voisi loputtomiin roikkua kolmantena pyöränä Williamin ja Katen rinnalla. Urapolut erkanevat viimeistään tässä kohtaa, ja siksi myös erilliset toimistot on luonteva pistää pystyyn nyt. Harry ja Meghanin aseman merkittävyydestä kertoo se, että he kuitenkin saivat kokonaan oman toimiston, sen sijaan että heidät olisi laitettu Buckinghamin palatsin tiimiin muiden rivikuninkaallisten joukkoon (prinsessa Anne, prinssi Edward ja kreivitär Sophie jne.) Vielä ei ole tiedossa, aukeaako Sussexien tiimille myös omat somekanavat, ja jos aukeaa, niin millä nimellä. Katsotaan, miten asian kanssa käy!