Tanskan prinssi Christianin 18-vuotispäivää juhlittiin eilen Kööpenhaminassa kuningatar Margareetan emännöimällä illallisella. Komeat olivat juhlat, ja kuninkaallisten daamien joukossa nähtiin myös muutama mukava tiarayllätys!
Tanskan hovin keskiviikkoinen tiedotus prinssi Joachimin lasten arvonimien tulevista muutoksista paisui torstain aikana valtavaksi PR-katastrofiksi. Kuningatar Margareetan lapsenlapset prinssi Nikolai, prinssi Felix, prinssi Henrik ja prinsessa Athena menettävät kuningattaren päätöksellä prinssin/prinsessan arvonimensä sekä hänen korkeutensa -puhuttelun vuodenvaihteessa.
Jatkossa lapset tunnetaan Monpezatin kreiveinä/kreivittärenä sekä hänen ylhäisyytensä -puhuttelulla. Päätöksen yksityiskohdista ja taustoista voi lukea aiemmasta postauksestani.
Periaatetasolla kuninkaallisten arvonimien karsiminen saa yleisön parissa hyväksyntää, mutta hovin ja kuningasperheen toimintatapoja on ihmetelty puolin ja toisin. Lopullinen päätös ei vaikuta syntyneen täydessä yhteisymmärryksessä.
Tanskan hovi yllätti eilen: kuningatar Margareetan päätöksellä hänen nuoremman poikansa prinssi Joachimin neljä lasta menettävät kuninkaalliset arvonimensä vuodenvaihteessa. Prinssi Nikolai, 23, prinssi Felix, 20, prinssi Henrik, 13, ja prinsessa Athena, 10, tunnetaan muutoksen jälkeen kreiveinä ja kreivittärenä.
Tänään puhutaan mielenkiintoisesta aiheesta eli ikääntyvistä hallitsijoista sekä vanhenemisen haasteista hallitsijan roolissa. Kuninkaallisten parissa nähtiin 2010-luvulla useampia vallanvaihtoja, joita yhdisti hallitsijam vapaaehtoinen kruunusta luopuminen seuraavan sukupolven hyväksi.
Alankomaissa, Espanjassa ja Belgiassa vuosina 2013-2014 tehdyt vallanvaihdokset synnyttivät keskustelua myös muissa Euroopan monarkioissa. Joissain maissa samanlaiseen ratkaisuun on päädytty aiemminkin ongelmitta, kun taas joissain maissa ajatus tällaisesta vallanvaihdosta on jokseenkin torpattu.
Postauksesta tuli valitettavasti aika pitkä, toivottavasti jaksatte lukea! 😀 Tällaista aihetta ei vain oikein saa tiivistettyä pariin kappaleeseen.
Lue loppuunPitkästa aikaa sopiva hetki uutiskatsaukselle! Joulukalenterin ja alkuvuoden kiireiden myötä tätä ei olekaan hetkeen blogissa näkynyt, mutta itse ainakin tykkään koota välillä pienempiä uutisia yhteen, joten eiköhän tämä tule taas osaksi “vakio-ohjelmaa”. Tänään vuorossa on tuttuun tapaan sekalainen joukko pieniä paloja eri hoveista.
Aloitetaan Suomen viimeviikkoisesta kuninkaallisesta vieraasta, Norjan prinsessa Märtha Louisesta, 47. Kuningas Haraldin ja kuningatar Sonjan esikoinen kävi Helsingissä ja Turussa luennoimassa erityisherkkyydestä liikekumppaninsa ja ystävänsä Elisabeth Nordengin kanssa. Kaksikko vetää yhdessä henkisyyteen ja erityisherkkyyteen keskittyvää Soulspring-yritystä, ja kuninkaallisia seuraavat varmasti muistavat vuosien varrelta kohut enkelikoulusta ja erään kollegan väitetystä kuolleiden kanssa puhumisesta. Luennot Suomessa liittyivät prinsessan ja Nordengin viime vuonna julkaisemaan kirjaan Herkäksi syntynyt, joka kertoo heidän elämästään erityisherkkyyden kanssa. Märtha Louise on kieltämättä outolintu kuninkaallisella mittapuulla.
En ota kantaa erityisherkkyyteen, mutta Märtha Louisen tapauksessa on paljon pohtimista. Prinsessa syntyi vanhempiensa esikoiseksi, mutta silloisen lain mukaan nainen ei voinut periä kruunua, joten pikkuveli-Haakonista tuli kruununprinssi. Märtha Louisea asia ei vaivaa, vaan prinsessa on tyytyväinen voidessaan keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiinsa ja välttäessään kruunun mukana tulevat paineet. Prinsessa Märtha Louise luopui jo 2000-luvun alussa kuninkaallisesta määrärahastaan ja hänen kuninkaallinen korkeutensa -tittelistään, ja hovi on irtisanoutunut prinsessan liiketoimista, mutta kritiikiltä ei ole silti voitu välttyä. Kaikkiin kuninkaallisiin kohdistuu tietynlaisia odotuksia, ja Märtha Louisella on edelleen prinsessan arvonimi (kuninkaallisillahan ei tavallisesti ole sukunimeä). On aivan totta, että tunnettu nimi ja asema varmasti vauhdittavat liiketoimintaa. Lisäksi kuninkaallisen perheen jäsenenä Märtha Louisea voi edelleen jossain määrin pitää maansa ja isänsä eli valtionpään edustajana, jolloin voidaan kysyä, sopiiko prinsessan markkinoida ja levittää kiistanalaista “elämänfilosofiaa” (en keksinyt parempaakaan sanaa), jota sekä tiede että kirkolliset edustajat ovat arvostelleet? Olisko tällainen liiketoiminta hyväksyttävämpää, jos Märtha Louise luopuisi myös prinsessan arvonimestä? Kaikenlaiset vaihtoehto- ja uskomushoidot herättävät paljon mielipiteitä, ja toisaalta on jollain tavalla ihailtavan modernia, että kuningasperhe ja hovi on antanut prinsessan suuntautua kohti kutsumustaan näinkin avoimesti.