Sain jo hyvin kauan sitten toiveen kirjoittaa kuninkaallisten kielitaidosta, ja kielitieteellistä taustaa omaavana tartuin aiheeseen enemmän kuin mielelläni. Postaus tulee nyt kyllä hävettävän myöhään, joten pahoittelut siis MarjaKoolle odotuksesta!
Vieraiden kielten osaaminen on globalisaation myötä korostunut ihan kaikkien meidän arjessa, mutta etenkin kansainvälistä edustustyötä tekeville kuninkaallisille kielitaito on elintärkeä työkalu, jota aletaan työstää jo varhaislapsuudessa. Toisilla kuninkaallisilla on elämälleen vähän tiukemmat raamit kuin toisilla, mutta yhteistä kaikille on se, että työ sisältää paljon matkustelua ja kansainvälisten vieraiden emännöintiä. Silloin on lähes välttämätöntä osata jotain muutakin kuin vain omaa äidinkieltään.
Kielillä voi olla käytännön hyödyn lisäksi myös poliittista merkitystä. Euroopan monarkioiden joukossa on useita monikielisiä maita, ja koko kansaa yhdistävän hallitsijan mahdollisesti odotetaan taitavan valtakielen ohella myös ainakin jotain vähemmistökielistä. Oletteko pistäneet merkille, että esimerkiksi Belgian hovi käyttää somepäivityksissään vaihtelevasti sekä ranskaa, hollantia, saksaa että englantia? Maalla on kolme kansalliskieltä (hollanti, ranska ja saksa), ja jopa kuningas Philippen nimellä on kolme eri kirjoitusasua. Kuningas itse sai kaksikielisen kasvatuksen hollanniksi ja ranskaksi, ja monikielisyys on osa myös kuningasparin lasten elämää.
Oman äidinkielen ja englannin lisäksi monet kuninkaalliset osaavat myös jonkun kolmannen kielen. Nykyään englantia pidetään maailman yleiskielenä, mutta näin ei tietenkään ole ollut aina. Entisaikoina kuninkaalliset ja aateliset pitkin Eurooppaa käyttivät paljon saksaa ja ranskaa. Kuningatar Viktoria kasvoi saksalaisen äitinsä kanssa, ja hänen puolisonsa prinssi Albert oli niin ikään saksankielinen. Kuningatarparin kotikielenä olikin usein saksa, vaikka molemmat puhuivat sujuvasti myös englantia. Suomessakin oli pitkään sellainen tilanne, että rahvas puhui suomea, kun taas älymystön ja aateliston parissa kuuli ruotsia, ranskaa, saksaa ja venäjää hieman seurasta riippuen. Pointtini on, että kielten asemat eivät ole koskaan kiveenhakattuja, vaan voimasuhteet vaihtelevat poliittisten murroshetkien ja asenneilmaston muutosten myötä.
Nykypäivän eurooppalaiset monarkiat eivät enää ole (ainakaan yhtä vahvasti kuin ennen) kansasta irrallaan olevia ylempiä tahoja, vaan kuninkaallisen perheen nykyinen tehtävä on yhdistää kansaa. Modernit monarkiat pyrkivät olemaan konkreettisestikin lähempänä kansaa. Siinä tapauksessa on tietysti puhuttava kansan kieltä, ja tämän ovat saaneet huomata erityisesti ulkomailta tulevat kuninkaalliset puolisot. Yli 100 vuotta sitten Venäjän keisarinnat, yleensä syntyjään saksalaiset prinsessat, stressasivat venäjän kielen oppimisesta ja siten kansansuosiosta. Samanlaiset murheet ovat edelleen ajankohtaisia 2000-luvun Euroopan kuninkaallisissa piireissä.
Monet kuninkaalliset löytävät puolisonsa ulkomailta, ja monista kuninkaallisista perheistä tulee näin luonnostaan kaksikielisiä. Lapset viettävät paljon aikaa myös lastenhoitajiensa kanssa, ja hoitajan valinnassa huomioidaan myös toivottu kielikasvatus. Entisaikojen aatelisperheessä saattoi hyvin täällä Pohjolassakin olla ranskaa puhuva kamarineito, jonka vastuulla oli taata ylhäisen perheen lapsille riittävä kielitaito. Nykypäivän kuninkaalliset käyvät kotiopetuksen sijaan ihan tavallista koulua, ja hovi voi järjestää yksityistunteja ja vaikkapa opiskelua ulkomailla. Kuninkaallinen tarvitsee luonnollisesti muitakin taitoja, mutta kansainvälisyys on niin olennainen osa heidän työtään, että siihen on yksinkertaisesti pakko satsata.
Meidän harmiksemme kuitenkin kuninkaallisten kielitaidon tasoa kussakin kielessä on erittäin vaikea arvioida. Kaikki hovit eivät edes mainitse kieliä esittelyteksteissään, tai sitten osaamisen tasosta ei muuten ole saatavilla tietoa. Emme esimerkiksi tiedä, mitä kieliä kaksikieliset kuninkaalliset perheet puhuvat yksityisesti ja missä suhteessa. Arvelen, että Alankomaiden kuningasparin lapsille hollanti ja englanti ovat varmasti ne tärkeimmät kielet. Mille tasolle kuningatar Maximan äidinkieli espanja jää? Puhuuko Maxima lapsilleen espanjaa? Sama kysymys Belgian kuningashuoneesta: ex-kuningatar Paola on italialainen, osaavatko lapset ja lapsenlapset ollenkaan italiaa? Joskus kuulemme julkisuudessa pieniä pätkiä puheista vierailla kielillä, mutta niistä ei saa minusta totuudenmukaista kuvaa. Kirjoittaminen on voitu ulkoistaa ammattilaiselle, ja yksittäisiä lyhyehköjä puheita on suhteellisen helppo opetella lausumaan suunnilleen oikein, vaikka käytännön kielitaito ei riittäisi sujuvaan keskusteluun.
Lisäksi kuninkaallisten kohdalla kaikki pyritään aina järjestämään mahdollisimman sujuvasti, ja varmasti ainakin jossain määrin vältellään tilanteita, joissa joku osapuoli tulisi mahdollisesti väärinymmärretyksi ja sitä kautta nolatuksi, ja siksi monesti on ehkä helpompi vain asioida englanniksi “varman päälle” kuin haparoiden muulla vieraalla kielellä. Todistusaineistoa kuninkaallisista puhumassa muita vieraita kieliä kuin englantia luonnollisissa tilanteissa ei juuri ole, joten oikeaa arviointia on lähes mahdotonta tehdä. Paljon jää siis arvailun varaan.
Tanskan kuninkaallinen perhe on erittäin monikielinen, johtuen heidän tavastaan avioitua ulkomaalaisten kanssa. Hovin sivuilla kerrotaan kuningatar Margareetan puhuvan viittä eri kieltä: tanskaa, ranskaa, ruotsia, englantia ja saksaa. Ei hullumpaa! Tässä voi tietysti huomioida, että mainituista kaikki paitsi ranska ovat germaanisia kieliä, ja tanskaa puhuvan on siten suhteellisen helppoa oppia samaan kielihaaraan kuuluvia ruotsia, saksaa ja englantia. En vähättele Margareetan taitoja, mutta haluan mainita asian, ennen kuin me suomalaiset tunnemme itsemme surkeiksi tämän täysin muista poikkeavan kielemme kanssa. 😀
Kuningatar Margareetan äiti Ingrid oli syntyjään Ruotsin prinsessa, joten on aika luonnollista, että Margareeta pärjää myös ruotsilla, kun tanska on kuitenkin läheinen sukulaiskieli. Margareetan puoliso prinssi Henrik oli puolestaan ranskalainen, ja ranska oli parin kotikieli, jota myös kruununprinssi Frederik ja prinssi Joachim puhuvat sujuvasti. Ranskan kielen asema on luja myös seuraavassa sukupolvessa, sillä prinssi Joachimin nykyinen vaimo prinsessa Marie on ranskalainen. Tällä hetkellä prinssiperhe asuu Ranskassa, jossa Joachim on armeijaan liittyvissä tehtävissä. Hovin sivuilla prinssin kerrotaan puhuvan tanskan ja ranskan lisäksi englantia ja saksaa.
Kruununprinsessa Mary taas on syntyjään australialainen, eli hänen äidinkielensä on englanti. Avioliittonsa myötä Mary opetteli tietysti puhumaan tanskaa, ja hän vaikuttaa pärjäävän sillä sujuvasti. Minä en osaa sanoa, miltä Maryn tanska kulostaa natiiveille, mutta hän ansaitsee aplodit silti – tanska on mielestäni paljon vaikeampaa ääntää kuin ruotsi. Mary on myös opiskellut kouluaikoinaan ranskaa, vaikka sitä ei hovin sivuilla mainitakaan. Voisi kuitenkin kuvitella, että ranska sujuisi nykyisin ainakin kohtalaisesti, kun muu perhe on puhunut sitä melko aktiivisesti, ja kuninkaallisella perheellä on Ranskassa lomapaikka. Alla videolla on näyte Maryn tanskasta, eli hänen puheensa Frederikin viimevuotisilta 50-vuotisjuhlilta.
Myös Britannian kuninkaallisesta perheestä löytyy kielitaitoa, vaikka muu maailma puhuukin nykyään englantia. Monet brittikuninkaalliset puhuvat ranskaa, jolla taitaa edelleen olla maine eleganttina sivistyneistön kielenä. Kuningatar Elisabet ja prinssi Philip edustavat vanhoja aikoja ja tapoja, ja heidän lapsuudessaan ranska on oletettavasti kuulunut yläluokan perustaitoihin. Prinssi Philip on syntyjään kreikkalainen, mutta ei puhu kieltä juuri ollenkaan. Sen sijaan hän kasvoi eri sukulaisten hoivissa, ja niissä piireissä puhuttiin niin englantia, saksaa kuin ranskaakin.
Prinssi Charles ja prinssi William osaavat ranskan lisäksi jonkin verran walesia, kunnianosoituksena tietysti kruununperijän perinteiselle Walesin prinssi -tittelille. Charles käyttää kieltä säännöllisillä Walesin-vierailuillaan, mutta en oikein tiedä, onko kyse vain puheiden lukemisesta, vai pystyykö hän myös keskustelemaan walesiksi. Lehtitietojen mukaan Cambridgen herttuaparin lapset opettelevat tällä hetkellä espanjaa lastenhoitajansa avustuksella, mikä on mielenkiintoinen muutos kuninkaallisen perheen kielipolitiikassa.
Alla videoilla näytteet sekä kuningatar Elisabetin että prinssi Williamin ranskankielisistä puheista. Ranska ei kuulu omiin kieliini, joten en osaa sanoa, miltä nämä kuulostavat natiiville, mutta Elisabetin sanotaan osaavan ranskaa erittäin sujuvasti.
Ruotsin kuningatar Silvia oli ennen kuninkaallista elämäänsä ammattitulkki, ja kuningatar puhuukin kuutta eri kieltä. Äidinkielinään Silvia puhuu vanhempiensa kieliä saksaa ja portugalia, minkä lisäksi hän osaa myös englantia, espanjaa, ranskaa sekä tietysti ruotsia. Kuningas Kaarle Kustaalla oli saksalainen äiti, ja olen saanut sellaisen kuvan, että kuningas ymmärtää saksaa, vaikkei itse puhukaan sitä paljoa. Kuninkaan lapsuudessa lukihäiriötä ei tunnistettu samalla lailla kuin nykyisin, ja vieraiden kielten oppiminen lienee ollut erityisen hankalaa.
Ilmeisesti kuningasparin lapsista ei kasvatettu kaksikielisiä. Näin joskus väitteen, että Silviaa olisi aikoinaan neuvottu olemaan puhumatta saksaa, mutta en ole löytänyt kyseistä haastattelua, joten en voi taata väitteen totuudenmukaisuutta. Ehkä lapsiin on kuitenkin tarttunut jotain äidiltä ja koulusta, sillä Svensk Damtidning on kirjoittanut prinsessa Madeleinen ja Chrisin käyttävän saksaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa silloin, kun he haluavat puhua yksityisesti esimerkiksi ravintolassa. Youtubesta löytyi myös lyhyt yksityishenkilön kuvaama videopätkä, jossa kruununprinsessa Victoria kiittelee Victoriadagenin saksalaisia osallistujia lahjasta.
Luonnollisesti myös englanti sujuu koko perheeltä. Madeleinen lapset kasvavat kaksikielisessä perheessä, ja Victorian lapset puolestaan oppivat englannin lastenhoitajilta ja koulusta. Alta löytyy pätkä prinsessa Madeleinen ja Chrisin muutaman vuoden takaisesta Skavlan-haastattelusta, jossa kuullaan Madeleinea englanniksi. Aiheeseen liittyen haluaisin myös tietää, miten pohjoismaiset kuninkaalliset kommunikoivat keskenään tavatessaan. Puhuvatko kaikkia omia äidinkieliään hyvässä yhteisymmärryksessä, vai vaihtuuko kieli englantiin?
Ulkomaalaistaustaisten kuninkaallisten arkielämän suurimpia muutoksia on varmasti juuri kielen vaihtuminen uuden kotimaan kieleen. Äidinkieli on iso osa ihmisen identiteettiä, ja itsensä ilmaiseminen jatkuvasti vieraalla kielellä on työlästä aivojumppaa, varsinkin jos kielen oppiminen lähtee aikuisiällä täysin nollasta, kuten esimerkiksi kruununprinsessa Maryn kohdalla.
Espanjan ex-kuningatar Sofia, Tanskan prinssi Henrik ja myös Ruotsin kuningatar Silvia ovat saaneet toisinaan kritiikkiä ja naureskelua osakseen kielitaitonsa johdosta, kun vielä vuosikymmenien jälkeen puheessa kuuluu aksentti tai ilmaisu on suhteellisen yksinkertaista. Kieli on avain kulttuuriin, ja kuninkaallisten kohdalla pitää varmasti edelleen jossain määrin paikkansa, että uusi ulkomainen kuninkaallinen jää kansalle etäiseksi ja kylmäksi, jos kieli jää oppimatta. Uuden kotimaan kielen oppiminen osoittaa myös kunnioitusta ja kiinnostusta, mikä on tärkeää varsinkin tuleville hallitsijapuolisoille. Kauempana kruunusta olevien kuninkaallisten puolisoille asia ei ehkä ole niin tärkeä, jos edustusrooli on pieni. Mutta luonnollisesti uuteen kulttuuriin sopeutuminen käy sutjakammin, jos hyppää sisälle myös kieleen.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä siitä, että toisten kielitaidolle naureskellaan, varsinkin jos henkilö kykenee kuitenkin ilmaisemaan itseään ja asioimaan ymmärrettävästi vieraalla kielellä. Uuden kielen omaksuminen sujuvalla tasolla vaatii aina työtä, ja on arvostettava suoritus keneltä tahansa. Kaikille useamman kielen hallitseminen ei vain ole yhtä helppoa. Toisinaan myös kaksi- tai kolmikielisen kasvatuksen saaneilla ihmisillä voikin käydä niin, että kaikki puhutut kielet jäävät hiukan vajavaisiksi verrattuna yhden äidinkielen omaaviin puhujiin. Vieraista kielistä puhuttaessa kuitenkin käytännön kannalta tärkeintä on se, että tulee ymmärretyksi ja saa asiansa sanottua.