Sujuvatko kuninkaallisten raskaudet ja synnytykset aina hyvin?

Blogin kommenttipalstalla pohdittiin taannoin kuninkaallisten raskauksia ja synnytyksiä. Sujuvatko raskaudet hoveissa aina hyvin ja helposti? Lisääntyminen ja terveys ovat luonnostaan hyvin henkilökohtaisia ja yksityisiä asioita, mutta kuninkaallisessa kontekstissa niihin liittyykin yhtäkkiä yhteiskunnallista merkitystä, mikä tarkoittaa julkisuutta.

Täytyy alkuun sanoa, että minulla ei ole omakohtaista kokemusta raskaana olemisesta tai synnyttämisestä, joten liikun vähän tuntemattomalla maaperällä. Olen kuitenkin jo pitkään miettinyt postausta kuninkaallisista terveysasioista ilmiönä, ja tästä löytyi nyt sopiva kimmoke. Yritän käsitellä aihetta sensitiivisesti.

Herttuatar Catherine ja prinssi William näyttäytyivät kuvaajille vastasyntyneen prinssi Georgen kanssa heinäkuussa 2013. Kuva: Max Mumby/Indigo/Getty Images

Kuninkaallisten raskaudet

Kuninkaallisten vatsanseutua aletaan tarkkailla valtavalla mielenkiinnolla heti papin aamenen jälkeen. Kun raskaudesta sitten tiedotetaan, niin julkisuuteen astuu stailattu raskausiloa hehkuva nainen. Mediassa seurataan, miten vauvavatsa pyöristyy kauniisti samalla kun tuleva äiti jatkaa edustustöitään hehkuvana.

Muistatteko, miten prinsessa Madeleine jaksoi edustaa säteilevän näköisenä veljensä häissä (korkokengissä ja tiarassa) aivan viimeisillään raskaana? Prinssi Nicolas syntyi kaksi päivää häiden jälkeen. Madeleine kertoi myöhemmin kyllä jännittäneensä, että mitä jos synnytys alkaa kirkossa.

Kun hovi tiedottaa lapsen syntymästä, niin mukana on yleensä se vakiolausahdus ”sekä lapsi että äiti voivat hyvin”. Kuninkaalliset saavat hoitoa parhailta ammattilaisilta maan parhaissa sairaaloissa. Jos vauva on korkealla kruununperimysjärjestyksessä, niin vanhemmat saattavat astua kameroiden eteen alle vuorokauden sisällä synnytyksestä. Tuore äiti on hiukan väsyneen, mutta onnellisen näköinen ja luonnollisesti kuvauskelpoiseksi stailattu.

Raskauskilot katoavat ripeästi, ja äiti palautuu edustuskuntoon muutenkin nopeasti. Siis erinomaista, jos asiat sujuvat näin hyvin ja äidillä on jaksamista ja halua tällaiseen. Mutta luulen, että keskivertoäidin kokemus on hiukan erilainen. 😀

Embed from Getty Images

Yksityisen ja julkisen tasapainottelu

Mutta entä sitten, kun kaikki ei sujukaan hyvin? Mitä jos kuninkaallinen pari kokee hedelmällisyysongelmia? Miten kohdata julkisuus, kun raskaus päättyykin tragediaan? Tilastojen ja ihan tunnettujen tapausten valossa on selvää, että kyllä kuninkaallisillakin on vaikeita raskauksia ja synnytyksiä, keskenmenoja, hedelmällisyysongelmia ja terveyshuolia ylipäätänsä. Ihmisiähän hekin vain ovat.

Ennen lääketieteen kehittymistä keskenmenot ja lapsikuolleisuus olivat tietysti paljon tavallisempia tragedioita. Nykyisin tilanne on paljon parempi yleisestikin, minkä lisäksi kuninkaallisten sosioekonominen asema sekä aktiivinen elämäntapa vaikuttavat positiivisesti heidän terveyteensä. Lisääntymishaasteet eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään, vaikka vain osa tapauksista tulee julkisuuteen.

Terveyteen, ulkonäköön ja lisääntymiseen liittyvä huomio ja paineet on yksi merkittävä syy, jonka vuoksi en haluaisi olla kuninkaallinen. Toki tasavalloissakin keskeisten päättäjien terveydentila on osittain julkista tietoa, mutta presidentin lapsiluvulla ei ole valtakunnan kannalta mitään väliä. Monarkiassa taas hallitsijan rooli on perinnöllinen, joten lapsilla tai lapsettomuudella on ihan erilainen merkitys.

Embed from Getty Images

Terveystiedot ovat yksityisyytensä vuoksi herkkä aihe. Harva haluaa oman sairaushistoriansa kansainvälisiin uutisiin. Kuninkaalliset joutuvat kuitenkin jatkuvasti tasapainoilemaan tämän kanssa. Vähintään työkykyyn vaikuttavat vaivat täytyy ainakin jossain määrin tiedottaa. Toki yleisön ei kuitenkaan tarvitse kuulla yksityiskohtia, eli moni asia kyllä pysyy hovin sisällä, mikä on minusta reilua.

Vilustumisesta tai vaikka onnettomuudessa murtuneesta luusta tiedottaminen tuskin on niin kamalaa, mutta ikävämpien tapausten kohdalla fiilis on kuitenkin varmaan toinen. Olisi kauheaa keskellä perheensisäistä tragediaa joutua miettimään uutisen julkistamista ja ihmisten kohtaamista sen jälkeen. Tieto esimerkiksi jo ilmoitetun raskauden keskenmenosta tulee kuitenkin julki väkisinkin.

Norjan kruununprinsessa Mette-Maritin kerrottiin muutama vuosi sitten sairastavan keuhkofibroosia. Kyseessä on vakava sairaus, ja potilaiden elinajanodote on noin viiden vuoden luokkaa. Tilanteesta oli pakkokin puhua avoimesti, sillä sairaus rajoittaa kruununprinsessan elämää ja työkykyä, mutta helppoa se ei varmasti ole ollut. Aidon huolen lisäksi sairaus otetaan esiin milloin missäkin juorulehtien klikkiotsikoissa aina vähän väliä.

Moni kuninkaallinen tulee äidiksi reilusti yli kolmekymppisenä

Moni kuninkaallinen menee naimisiin vasta kolmenkympin rajapyykin jälkeen, joten lapsetkin saadaan yhä useammin siellä 35-40 vuoden iässä eikä parikymppisinä. Ikä luonnollisesti vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja lisää raskauksien riskejä, mutta kaikista hyvin sujuneista kuninkaallisista raskauksista on mahdoton sanoa, kuinka monen kohdalla on esimerkiksi turvauduttu hedelmällisyyshoitoihin. Olen kuitenkin varma siitä, että ongelmien ilmaantuessa myös kuninkaalliset turvautuvat hoitoihin – kuten kuka tahansa jälkikasvua toivova pari.

Avioliittoa pidetään usein jonkinlaisena ”merkkinä” lapsihaaveista, sillä kuninkaalliset harvoin perustavat perhettä ennen avioitumista. Onhan se monille luonnollinen seuraava askel, kun pari on usein ollut yhdessä jo vuosikausia.

Vapaaehtoinen lapsettomuus taitaa olla ainakin suorassa kruununperimyslinjassa melko harvinaista. Hallitsija varmasti mielellään näkee oman jälkeläisensä seuraajanaan ja sukuperinnön jatkajana, ja jälkikasvuahan heiltä yleisesti odotetaan. Oletan, että lapsia haluamattomat kumppanit karsiutuvat hyvissä ajoin ennen parisuhteen syventymistä.

Embed from Getty Images

Kuninkaallisia, jotka ovat tulleet äideiksi ensi kertaa yli 35-vuotiaina:

Ruhtinatar charlene; herttuatar meghan; perintösuurherttuar stéphanie; kreivitär sophie; kreivitär alexandra; prinsessa delphine

Yleisö odottaa kuninkaallista jälkikasvua usein niin malttamattomana, että spekulaatioilta ei voi välttyä. Ruotsin kruununprinsessaparin kohdalla esimerkiksi mietittiin Victorian nuorena sairastaman anoreksian vaikutusta parin lapsilukuun. Monacon ruhtinasparin avioliiton tilaa on muutenkin spekuloitu alusta asti, ja kaksosten syntymä kolmen vuoden jälkeen synnytti huhuja keinohedelmöityksestä.

Monarkiassa kruununperijän lapsettomuus on henkilökohtaisen tragedian lisäksi myös valtiollinen asia, mutta tällaiset huhut eivät varmasti tunnu mukavilta, varsinkin jos taustalla oikeasti onkin kipeitä kokemuksia ja tunteita.

Kruununperijän lapsettomuus tarkoittaa sitä, että kruunu siirtyy johonkin toiseen sukuhaaraan; sisarukselle, sisarusten lapsille, sedälle/tädille tai serkulle jne. Historiasta löytyy tapauksia, joissa kruunu on hypännyt kauaskin perimyskelpoisten lähisukulaisten puuttuessa.

Kuninkaallisia, jotka ovat saaneet nuorimman lapsensa yli 38-vuotiaina:

kuningatar silvia; kuningatar Elisabet; Kruununprinsessa victoria; kruununprinsessa mary; herttuatar meghan; prinsessa caroline; prinsessa märtha louise; prinsessa Christina; prinsessa Astrid;

Embed from Getty Images

Ulkonäkö- ja äitiyspaineet koskevat myös kuninkaallisia

Nimimerkki SR nosti aiemman postauksen kommenteissa esiin nykyisin lisääntyneet syömishäiriöt sekä kuninkaallisiin kohdistuvat valtavat ulkonäkö- ja hedelmällisyyspaineet. Lasten synnyttyä tulee vielä ”äitiyspaineet”, joihin varmasti jokainen tavisäiti osaa samaistua.

Somessa ja kahvipöydissä ruoditaan kuninkaallisten ulkonäköä, lastenhoitotapoja ja vaikkapa pienten lasten käyttäytymistä julkisissa tilaisuuksissa. Jos äitiyskilot katoavat nopeasti, niin saavutusta ihaillaan. Jos kilot eivät katoa nopeasti, niin sitä varmasti ruoditaan netissä.

Kuninkaallisen pikkulapsiperheen yksittäisen julkisen esiintymisen perusteella somessa tehdään diagnooseja niin vanhempien kasvatuskyvyistä, avioliiton tilasta kuin lapsen mahdollisesta kehitysvammastakin. (Olen oikeasti nähnyt tällaisia keskusteluja suomalaisillakin palstoilla.)

Onneksi näillä naisilla myös vaikutusvaltaa murtaa asenteita ja tabuja. Herttuatar Catherine antoi ”vauvakumpunsa” näkyä poseeratessaan kuvaajille tuoreena äitinä. Herttuatar Meghan jakoi tarinansa keskenmenostaan. Kruununprinsessa Mette-Maritin kuninkaallinen uusperhe oli iso kohu aikanaan. Nykyisin hoveissakin on avioeroja ja toisia avioliittoja.

Hovit ovat edelleen hyvin perinteisiä ympäristöjä, mutta kyllä perhekäsitys sekä tavat olla nainen ja äiti ovat monipuolistuneet myös kuninkaallisissa piireissä viime vuosikymmeninä. Vielä on kuitenkin tekemistä, ja esimerkiksi kuninkaallisten ulkonäköpaineiden toivon helpottavan tulevaisuudessa.

Esimerkiksi Yorkin herttuatar Sarahista aikoinaan kirjoitetut otsikot Duchess of Pork eli ”possun herttuatar” tuntuvat näin 2020-luvulla suorastaan julmilta. Herttuatar on kertonut kärsineensä tunnesyömisestä ja ahmimisesta nuoresta asti sekä halunneensa olla yhtä ”kaunis ja laiha” kuin kälynsä Diana – joka tunnetusti kärsi bulimiasta.

Embed from Getty Images

Kuninkaallisia, joilla on ollut vaikeita raskauksia, keskenmenoja tai hedelmällisyysongelmia

Ajattelin, että seuraava listaus voi olla ehkä lohdullinen tai kannustava ja tarjota lisää kosketuspintaa kuninkaallisiin. Moni näistä vaikeuksistaan julkisuudessa puhunut kuninkaallinen on viestinyt, että vaikka kokemukset ovat olleet kipeitä, niin aika on parantunut, ja asian kanssa on oppinut elämään. Moni on myös esim. keskenmenoista huolimatta saanut lapsia.

1. Herttuatar Meghan tunnetusti kertoi syksyllä viimekesäisestä keskenmenostaan. Meghan ei ole ensimmäinen aiheesta puhunut kuninkaallinen, mutta hän antoi kasvot vaietulle aiheelle. Elokuussa 40 vuotta täyttävä herttuatar odottaa nyt parin toista lasta.

2. Japanin keisarinna Masakoon kohdistuneet valtavat paineet miespuolisen perillisen synnyttämisestä ja odotusten pettämisestä seurannut masennus ovat yleisessä tiedossa. Masako sai keskenmenon vuonna 1999 kuuden vuoden avioliiton jälkeen. Vuonna 2001 syntynyt prinsessa Aiko ei naisena kelpaa kruununperijäksi. Masako on ollut poissa julkisuudesta lähes koko 2000-luvun, mutta hänen tarinansa on koskettanut lukuisia samanlaisten paineiden kanssa taistelevia japanilaisnaisia.

Embed from Getty Images

3. Kuningatar Elisabetin tyttärentytär Zara Tindall puhui julkisuudessa keskenmenoistaan muutama vuosi sitten. Tindallien esikoistyttären Mian jälkeen Zara sai kaksi keskenmenoa, ennen kuin perheeseen syntyi toinen tytär Lena vuonna 2018. Parin kolmannen lapsen laskettu aika on myöhemmin tänä keväänä.

4. Kentin herttuatar Katharine (kuningatar Elisabetin serkun vaimo) teki abortin 42-vuotiaana saatuaan vihurirokkotartunnan raskauden aikana. Tartunta voi aiheuttaa sikiölle vakavia elinikäisiä terveysongelmia. Kaksi vuotta myöhemmin herttuaparia kohtasi uusi tragedia, kun parin kuopus syntyi kuolleena. Katharine kertoi myöhemmin 36-tuntisen synnytyksen olleen traumaattinen. Pari sai ennen näitä vastoinkäymisiä kolme lasta, joten he eivät jääneet onneksi kokonaan lapsettomiksi. Herttuattaren mukaan kokemukset eivät ole unohtuneet, mutta ne on oppinut hyväksymään.

5. Alankomaiden ex-kuningatar Beatrixin nuorin sisko prinsessa Christina syntyi lähes sokeana, sillä heidän äitinsä kuningatar Juliana sai vihurirokkotartunnan raskausaikana. Myös Espanjan Juan Carlosin sisko infanta Margarita syntyi sokeana.

6. Cambridgen herttuatar Catherinen ensimmäinen raskaus jouduttiin julkistamaan tavallista aikaisemmin, sillä herttuatar kärsi hyperemeesistä eli tavallista voimakkaammasta, usein sairaalahoitoa vaativasta raskauspahoinvoinnista. Herttuatar kärsi samasta vaivasta myös seuraavissa raskauksissaan. Kate on yksi maailman tunnetuimpia naisia, ja hänen kokemuksensa toi hyperemeesin yleiseen tietouteen.

Embed from Getty Images

7. Belgian kuningatar Fabiolan (1928-2014, yllä oleva kuva) kaikki viisi raskautta päätyivät keskenmenoihin. Toisinaan hyvät uutiset ehtivät levitä ennen virallista tiedotusta, ja palatsiin tulvi onnittelukukkia ja lahjoja, mutta joka kerta ilo päättyi suruun. Kuningatar puhui asiasta haastattelussa vuonna 2008, ja kertoi samalla, ettei antanut asian katkeroittaa itseään. Kuningas Baudouinin kuoltua kruunu siirtyi hänen veljelleen kuningas Albertille, jonka poika Philippe on nykyinen kuningas.

8. Wessexin kreivitär Sophie (kuningatar Elisabetin nuorin miniä) sai niin ikään keskenmenon ennen parin esikoisen lady Louisen syntymää. Louise puolestaan syntyi kuukauden etuajassa hätäsektiolla istukan ennenaikaisen irtoamisen vuoksi. Synnytys oli hengenvaarallinen, sillä sekä äiti että vauva kärsivät erittäin vakavasta verenhukasta. Vauva jouduttiin varotoimenpiteenä siirtämään eri sairaalaan kuin äitinsä. Wessexit pääsivät kotiutumaan tyttärensä kanssa vasta pari viikkoa myöhemmin. Louise oli onneksi terve, mutta kärsi lapsuudessaan voimakkaasta karsastuksesta, joka saatiin kuitenkin myöhemmin korjattua

Embed from Getty Images

9. Norjan kuningatar Sonja sai keskenmenon vuonna 1970. Vauvauutinen oli julkistettu noin kuukausi aiemmin, ja raskaus oli noin puolivälissä. Sairaalassa silloinen kruununprinsessa sai selvitä yksin, sillä aviomies ei saanut olla mukana. Keskenmenon jälkeen julkinen spekulointi siitä, olisiko pari kykenevä saamaan kruununperillistä ja näin turvaamaan monarkian jatkuvuutta, tuntui pahalta. Paine on ollut valtava, sillä kuningas Harald oli perheen ainoa mies. Prinsessa Märtha Louise syntyi reilu vuosi myöhemmin ja kruununprinssi Haakon vuonna 1973.


Eli kuninkaallisten raskaudet ja lisääntyminen eivät aina suju niin helposti, vaikka äkkiseltään siltä usein näyttääkin. Paljon asioita jää pimentoon yleisöltä. Minusta on hienoa, että kuitenkin moni on rohkaistunut puhumaan kokemuksistaan ääneen, sillä nämä ongelmat koskettavat miljoonia ja miljoonia naisia joko suoraan tai välillisesti. Millaisia ajatuksia teillä heräsi?

28 kommenttia artikkeliin ”Sujuvatko kuninkaallisten raskaudet ja synnytykset aina hyvin?

  1. Tärkeä aihe, ei ihan joka päivä näistä puhuta!

    Mua on askarruttanut aina se, miksi raskaana olevat kuninkaallisetkin käyttävät korkokenkiä, olen ymmärtänyt että niitä ei suositella? Jos asia on näin niin herääkin toinen kysymys, ovatko korkokengät oikeasti niiiin tärkeitä ettei voi edes joskus terveyssyistä joustaa? 🤨

    • Mä en ollut kuullut tästä korkokenkäjutusta aiemmin! 😃 Ajattelin kirjoittaessa lähinnä, että täytyyhän sen vaan olla aika rankkaa raskaana ollessa. Mutta google kertoi äkkiseltään, että kenkien käyttö on riskiä, koska äidin painopiste ja kävely muuttuu mahan kasvaessa. Korkkareilla meneminen on siis epätasaisempaa ja riski kaatua siksi suurempi. Ja korot rasittavat jo entisestään mahan painosta rasittuvia kehonosia ja niveliä.

      • Hieno homma, silti näkyy edelleen viimeisillään raskaana olevia kuninkaallisia vain koroilla :)))) Luxemburgin Stéphaniella taisi tosin (joskin jo synnyttäneenä) olla hieman matalammat korot?

        Nyt kiinnostaa miten niiaaminen hoituu raskaana ಠ_ಠ

          • https://youtu.be/6fQ-m59UVYE

            Tässä yksi jonka löysin pikaisella haulla. Meghan taisi olla vielä aika alkuvaiheessa tuolloin mutta kuitenkin.

            Hovikirjeenvaihtajan niiauksista kertovassa artikkelissa oli myös kuva (silloin vielä Asturian ruhtinatar?) Letiziasta niiaamassa appiukolleen ja muistaakseni kuvatekstin mukaan hän oli raskaana.

          • Alkuraskaudesta varmaan sujuu suht normaalisti, ja ehkä sitten loppupuolella kukaan ei paheksu, jos niiaus ei ole niin matala. 😀

  2. Kaikki lapsien saamiseen, raskauteen ja synnyttämiseen liittyvät asiat on niin sensitiivisiä, että en missään nimessä haluaisi olla kuninkaallisten paikalla! Varmasti varsinkin kruununperillisiin kohdistuu hirveät paineet jos raskaaksi tulemisessa kestää. Puhumattakaan entisaikana kun piti välttämättä saada poikalapsi… Ja mietin myös, että onhan se aikamoinen tilanne myös kauempana perimysjärjestyksessä oleville. Esim. Luxemburgissa Felix ja Claire varmaan henkäisi helpotuksesta, kun prinssi Charles syntyi. Hedelmöityshoitoihin takuulla turvaudutaan tarpeen tullen, kenties tulevaisuudessa kuninkaallisten piirissäkin tulee sijaissynnytyksiä tai jopa adoptioita (jos olisi vaikka samaa sukupuolta oleva kuninkaallinen pari), mutta en tiedä miten tuossa menisi sit eettinen puoli.

    • Hyvä pointti todella, että se hallitsijan/kruununperillisen lapsettomuus mullistaa sitten sen sisaruksen (tai kuka ikinä onkaan seuraavan jonossa) elämän. Ei se Briteissä ollut silloisille Yorkeille mikään mieluinen paikka, kun Edvard VIII luopui kruunusta.

      Muistelisin, että adoptioita on joskus nähty. Ehkä niin, että hallitsija on adoptoinut aviottoman lapsensa tai jonkun muun sukulaisen. Venäjällä taas hallitsija sai aika pitkään määrätä seuraajakseen kenet halusi.

      Sijaissynnytykset ja samaa sukupuolta olevat parit ovat sitten tulevaisuudessa kyllä kiinnostava aihe kuninkaallisessa kontekstissa. Juuri nyt taidetaan olla vielä aika kaukana niistä.

    • Kyllähän samaa sukupuolta oleva parikin voisi saada lapsen sijaissynnyttäjän avulla. Adoptiosta en kyllä tiedä miten siihen noissa piireissä suhtauduttaisiin, varsinkaan kruununperijöillä ja muilla suorilla perijöillä. Musta tuntuu et aika pitkälti (ja vielä pitkään) ajatellaan että kYlLäHäN nYt PiTäÄ oLlA bIoLoGiNeN lApSi mutta tiedä häntä, ehkä joskus.

      • Luulen, että sen biologisen siteen merkitys pysyy vielä pitkään olennaisena, kun siihen ”verilinjaan” koko homma perustuu. 😃 Vanhanaikaista, mutta niinhän koko monarkian systeemi on. Kruununperimysjärjestys on toki juuri sellaisia tilanteita varten. Voisiko kuninkaallinen adoptoida, mutta niin että adoptoitu lapsi saisi arvonimet mutta ei olisi mukana perimysjärjestyksessä? 🤔

        • Ajatuksen tasolla aika jännä, jos joku kuninkaallinen pari menisi semmoiseen tavalliseen adoptioprosessiin… Siellä kun selvitetään ilmeisesti parin taustat tosi tarkkaan, niin mitenköhän suhtauduttaisiin jos adoptiovanhemmiksi haluavien ammatti olisi kuninkaallinen ja tulevan adoptiolapsen tulevaisuus olla vaikka kuningas/kuningatar. Ja miten tuo vaikuttaisi siihen adoptiolapsen ”valintaan” (hirveä termi tässä yhteydessä), toki eihän sitä kuninkaallisten biologiset lapsetkaan valitse syntyä tuohon asemaan…

          • Toi on kyllä hyvä kysymys. En tiedä voisiko ”kuninkaallisella etuoikeudella” jotenkin ohittaa tavallisen prosessin ja syynin. Riippuu varmaan maasta. Se ei kyllä olisi hyvää julkisuutta, jos tieto sellaisesta ohituksesta leviäisi myöhemmin. Mutta olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, miten kuninkaallinen perhe asettuisi adoptiokelpoisuuden arvioinnissa.

  3. Onpa mielenkiintoinen blogi. Oma isoäitini seurasi aina tiiviisti kuninkaallisten elämää ja minutkin nimetty kuninkaallisten mukaan. 😀 Itse olen miettinyt, miten ahdistavaa olisi olla koko ajan valokeilassa – mutta toisaalta, kuninkaalliset viettävät kyllä suurimman osan ajasta piilossa julkisuudelta…

    • Kiitos ja tervetuloa mukaan keskustelemaan! 😊 Moni muukin on kertonut samaa, että kiinnostus kuninkaallisiin on tullut ”sukuperintönä” isoäidiltä.

      Kuninkaallinen julkisuus on kyllä muuttunut kovasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Osittain parempaan suuntaan, osittain huonompaan. Avoimuus on hyvä asia, mutta sellainen lööppijulkisuus tuntuu varmasti tosi tungettelevalta, kun sitä ei kuitenkaan ole itse voinut valita.

  4. Tämäpä mahtava tarina synnytyksistä ja raskauksista !
    Satuin muuten äsken YouTubesta näkemään Eugenien kertoneen, että nimen August olivat ottaneet kuningatar Victorian puolisolta, hänellä oli useampia nimiä, mutta Albert Augustus kuitenkin ja siitä August. Samassa oli mainittu se, että vauva syntyi keisarinleikkauksella. En tiedä totuutta, tämä nyt osui silmiin.

    • Eugenie instassaankin oli vissiin maininnut juurikin pojan esi-isistä. Hawke tulee Jackin puolelta.

    • Minäkin luin keisarileikkauksesta. Oli uusi tieto, että skolioosi voi vaikeuttaa synnytystä/epiduraalia. Tosin kyllähän se järkeä tekee nyt kun jälkikäteen ajattelee.

  5. Tulikin mieleen, eikös kuningatar Elisabet syntynyt keisarinleikkauksella? Hän itse taisi synnyttää yhden lapsistaan ”twilight birth”-metodilla (siinä kai annetaan synnyttäjälle jotakin huumeentapaista jolloin synnyttäjä ei muista tapahtumaa en ihan muista mikä oli homma)

    Kuningatar Viktoria tunnetusti lisäsi kloroformin käytön suosiota kun käytti sitä kolmessa(?) synnytyksessään.

    • Elisabet itse tosiaan syntyi keisarileikkauksella. Aika hurjaa miettiä, että siihen aikaan ei tunnettu vielä penisilliiniä tai muita antibiootteja!

      Tuo twilight birth kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta. 😀 Mutta siihen on varmaan syitä, miksi sitä ei tehdä enää…

  6. Eugenie olikin sektoitu mikä varmasti järkevä
    päätös selkäoperaatiot huomioonottaen.
    Pirteänä lähti kotiin ja kaikki hyvin.
    Se pääasia 💖

  7. Muistaakseni kruununprinsessa Mary niiasi appivanhemmilleen parlamentin avajaisissa lokakuussa odottaessaan kaksosia, en nyt löytänyt tähän kuvaa, löytäisikö joku?

    • Ei voi kuin ihailla miten syviä nuo niiaukset ovat! Ja huomasin, että Mary ja Marie kumpikin niiasivat myös prinssi Henrikille, joka oli prinsessoiden tapaan arvoltaan HKK. Näihin löytyy kyllä niin monta tapaa ja poikkeusta että huhhuh.

  8. Kauniisti kyllä niiailevat. Minä, proosallinen , joskus kaikkea vastaan, olen edelleen sitä mieltä, että nämä niiailut ovat typeriä. niiaa sitten vanhempi nuoremmalle tai nuorempi vanhemmalle, niin aivan yhtä hassua.
    Ylimalkaan en ymmärrä aikuisten tai edes nuorten aikuisten niiailua, alakoulun kevätjuhlassa tytöt vielä voivat niiata, mutta sen jälkeen pysykööt polvet suorina.

    • Tuo alakoulun kevätjuhla-tyylinen niiaus on erilainen kuin hoviniiaus, se vasta olisikin hassu näky :DDD

    • Mun mielestä se on jotenkin hauska jäänne historiasta ja luo sitä erityisyyden tuntua hoveihin ja kuninkaallisiin. Mutta en minäkään varmaan kovin mielelläni sitä oikeasti tekisi. Tosin jos tapaan kuninkaallisia esim. Tanskasta tai Britanniasta joskus, niin varmasti niiaan 😀

Jätä kommentti