Tämänkertaiseen Suomi-jouluuni liittyi yksi erityisen odotettu ohjelmanumero: Tampereen Teatterin Anastasia-musikaali! Syksyllä ensi-iltansa saanut musikaali pohjautuu Venäjän viimeisen keisariperheen traagiseen loppuun ja perheen nuorimman tyttären Anastasian kohtalon ympärille syntyneeseen mysteeriin.
Yhdysvalloissa vuonna 2016 debytoinut Broadway-musikaali perustuu 20th Century Foxin vuoden 1997 Anastasia-animaatioelokuvaan, josta iso osa show’n musiikista on tuttua. Musikaali nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.
Esitys on saanut varsin positiivisia arvosteluja, eikä ihme. Anastasia tuo tuttuun tarinaan animaatioelokuvaa aikuisempia näkökulmia, mutta Tampereen Teatterin rautaiset ammattilaiset ovat onnistuneet säilyttämään taianomaisen tunnelman myös teatterilavalla.
Anastasia-musikaali on mukaansatempaava ja lumoava
Animaatioesikuvansa tavoin musikaali leikkii ajatuksella, että keisari Nikolai II:n nuorin tytär suuriruhtinatar Anastasia olisikin selvinnyt joukkoteloituksesta, jossa muu perhe kuoli. (Myöhemminhän on todistettu, että koko perhe menetti henkensä samalla kertaa.)
Musikaalin maailmassa 1920-luvun Leningradissa eli Pietarissa liikkuu huhuja Anastasian kohtalosta, ja Ranskassa asuva leskikeisarinna Maria Fjodorovna on luvannut tuntuvan palkkion sille, joka toisi hänen pojantyttärensä Pariisiin.
Leningradissa tapaamme orvon kadunlakaisijan Anjan, joka kärsii muistinmenetyksestä eikä tiedä mitään menneisyydestään tai perheestään. Anja unelmoi Pariisista, ja Venäjältä päästäkseen hän lyöttäytyy huijarikaksikko Dimitrin ja Vladin matkaan. Miesten tavoitteena on löytää sopiva tyttö, jonka he voisivat esitellä leskikeisarinnalle “Anastasiana” ja lunastaa näin palkkiorahat. Kolmikko kohtaa matkallaan luonnollisesti yllätyksiä ja haasteita, ja vähitellen Anjan mieleen palautuu asioita menneisyydestä.
Käyn teatterissa hyvin harvoin, ja kyseessä taisi olla ensimmäinen livelavoilla näkemäni musikaali. Etukäteen jännitti hiukan, miten esitys uppoaa. Saako teatteriversiosta saman tunteen kuin animaatiosta, joka oli yksi lapsuuden suosikkielokuviani?
Huoli oli kuitenkin turha, sillä Anastasia-musikaali on mukaansatempaava ja lumoava, suorastaan satumainen. Seurana ollut miehenikin nautti laadukkaasti toteutetusta show’sta, vaikka ei musikaaleista muuten välitä. 😀
Musikaalin tarina poikkeaa animaatiosta monessa kohtaa, mutta muutokset ovat onnistuneita. Tarina saa syvyyttä ja tuntuu tässä maailmanajassa myös kovin ajankohtaiselta, kun ääneen pääsevät myös neuvostovaltaa edustava Gleb, kotimaansa epätoivoista arkea haikein mielin pakenevat tavalliset ihmiset sekä Pariisiin paenneet ja yhtä lailla kotinsa ja elämänsä menettäneet venäläisseurapiirit, joille paluu kotiin ei ole enää mahdollista.
Tuttuun tarinaan on siis lisätty kontekstia ja aikuisempia näkökulmia, mutta toteutus tuntuu silti hyvällä tavalla nostalgiselta ja tutulta. Musikaali onnistuu säilyttämään animaation taianomaisen tunnelman.
Musikaalin takana
Onnistuneen musikaalin takana on valtavasti monenlaista ammattiosaamista, ja Anastasiassa eri osat todella pelaavat saumattomasti yhteen. Uppouduin tanssiin ja musiikkiin valehtelematta heti ensi hetkestä lähtien.
Upeat lavasteet vievät katsojan keisarillisesta Pietarista neuvosto-Leningradin kautta 20-luvun iloiseen Pariisiin. Esityksen visuaalinen puoli tukeutuu myös taidokkaisiin videotehosteisiin sekä tietysti upeaan puvustukseen.
Anjan/Anastasian roolissa loistavan Pia Piltzin lisäksi tykkäsin erityisesti Petrus Kähkösen Dimitristä. Suurelle yleisölle esityksen näyttelijöistä tutuin lienee Putouksestakin tuttu Kaisa Hela, jonka roolihahmo kreivitär Lily toimii Pariisissa leskikeisarinnan seuraneitinä. Hauskaa myös, että Lilyn ja Vladin rakkaustarinakin sai huomiota (Lily on musikaalin vastine animaation Sophielle).
Kaiken kaikkiaan Anastasia-musikaali oli ehdottomasti Tampereen-vierailun arvoinen kokemus! Show pyörii toukokuun puoliväliin asti, joten vielä ehtii hyvin käydä katsomassa! Esimerkiksi opiskelijoille ja eläkeläisille on tarjolla lippuja myös alennettuun hintaan. Lisätietoa löytyy teatterin sivuilta.
Onko joku käynyt katsomassa Anastasian Tampereella? Mitä tykkäsit? 🙂
Käytiin kaverin kanssa katsomassa Lokakuussa. Pidimme kovasti.
Tanssikohtaukset kaipasivat omaan silmään suurempaa lavaa, mutta olenkin kasvanut Helsingin kaupungin teatterin musikaalien parissa.
Lavasteiden vaihtuminen mm. palatsista Leningradin kaduille oli toteutettu todella hyvin.
Syksyllä yritämme kaverinnkanssa päästä Pientä menrenneitoa katsomaan HKT:lle.
Luin lavasteista, että Tampereella on aiemmin tehty todella taitavasti katedraalin lavasteet Notre Damen kellonsoittajaan, koko teatteria hyödyntäen. Olisinpa nähnyt sen esityksen! Selkeästi Tampereella on siis lavasteosaamista. 😊
Pieni merenneito kuulostaa ihanalta! Täytyypä katsoa, jospa osuisi minullekin sopivasti Suomi-reissun kohdalle. 😃
Paluuviite: ANASTASIA – Musikaalit Suomessa