Keväällä kun puhuimme kuninkaallisista hääpuvuista, sain lukijatoiveen listata muutamia mielestäni kiistanalaisia tai epäonnistuneita hääpukuja vuosien varrelta. Usein julkisuudessa muistellaan niitä kaikista suosituimpia ja tunnetuimpia pukuja, joten kiinnostuin ajatuksesta lähestyä aihetta toisesta päädystä.
Sana ”epäonnistunut” kuulostaa aika voimakkaalta tässä yhteydessä, ja toivon, ettei postaus näyttäydy ilkeänä. Pukuarvostelut ovat täällä Timanttisalongissa harmitonta hupia, eikä ketään ei ole tarkoitus lytätä. Näkemykset hääpuvuista ovat hyvin subjektiivisia, mutta on mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne minun valinnoistani. Löytyykö epäonnistuneiksi mielletyistä puvuista jotain yhteistä?
Embed from Getty Images
Kuvituskuva
1. Norjan prinsessa Märtha Louise (2002)
Norjan prinsessa Märtha Louisen hääpuku vuodelta 2002 tuli jo mainittua alkukesän hääpukupostausten yhteydessä. Puvun suunnitteli norjalainen Wenche Lyche. Keskiaikaisen tyylin inspiroimat takkimaiset hääpuvut ja nämä korkeat kaulukset eivät ihastuta minua. Märtha Louisen tiara, kampaus ja huntu onnistuivat hienosti, mutta puku ei vaan iske edelleenkään. Takki on yläosasta aika ryppyinen ja ehkä vähän liian iso myös.
Märtha Louisehan menee loppukesästä naimisiin shamaaninsa kanssa. Kiinnostavaa nähdä, millainen tyyli hänellä on toisella kierroksella. He eivät ole mikään ihan perinteinen pariskunta, joten luvassa voi olla mitä vain.
2. Belgian kuningatar Mathilde (1999)
Prinsessa Märtha Louisen, Espanjan kuningatar Letizian ja Edinburghin herttuatar Sophien kanssa samaan sarjaan kuuluu myös Belgian kuningatar Mathilden puku, jonka suunnitteli belgialainen Edouard Vermeulen muotitalo Natanilta. Merkki on Benelux-maiden kuninkaallisten suosiossa, ja Vermeulen suunnitteli myös Belgian prinsessa Clairen ja Alankomaiden prinsessa Laurentienin hääpuvut.
Myös Mathilden tapauksessa tiara, huntu (kuningatar Paolan suvun perintöä) ja kampaus toimivat mielestäni hyvin, mutta takkimainen puku jättää pliisun vaikutelman, enkä pidä tästäkään kauluksesta.
3. Belgian prinsessa Astrid (1984)
Mathilden käly Belgian prinsessa Astrid nai Itävalta-Esten arkkiherttua Lorenzin vuonna 1984. Astridin valtavat puhvihihat ovat kuin Manner-Euroopan versio Walesin prinsessa Dianasta. 😀 Puvun suunnitteli belgialainen Louis Mies. Astrid käytti Mathilden tavoin äitinsä suvun perintöhuntua, mutta tiaran sijaan hänen hiuksiaan koristivat kukat.
Puhvihihat olivat aikansa trendi. Puku näyttää minusta turhan peittävältä, kun puhvien alla hihat vielä jatkuvat täyspitkinä, ja kaula-aukkokin on korkea. Joku kevennys olisi voinut olla tarpeen.
4. Luxemburgin prinsessa Alexandra (2023)
Viime vuonna naimisiin mennyt prinsessa Alexandra valitsi Elie Saabilta hyvin erikoisen designin, joka herätti vilkasta keskustelua täällä Salongissakin. Sen sanottiin vieneen ajatukset kantoliinaan, kapaloon ja haavataitoksiin. Puvun istuvuus ylä- ja keskivartalon kohdilla sai myös mainintoja, sillä pukua pidettiin aika pönäkkänä. Muistaakseni joku pohti myös, että Elie Saabin kaltaiselle tunnetulle nimelle tämä luomus tuntui jopa flopilta. Suurherttuaperheen ristikkotiarakaan ei kuulu yleisösuosikkeihin ja sen asettelua olisi voinut hioa vielä vähän.
Elie Saabilla oli edellisvuoden mallistossa ollut paljastavampi iltapuku, jossa oli tämä sama ”ristikkodesign”, jota lienee käytetty Alexandran puvun pohjana. Kuninkaallisiin häihin sopivammaksi muokattu peittävämpi versio ei vain oikein toiminut yhtä kivasti. Joku tosin muistuttikin, että puku on voinut toimia paremmin livenä – mikä on hyvä muistaa kaikkien kuninkaallisten hääpukujen kohdalla muutenkin.
5. Olympia Bonaparte, prinsessa Napoleon (2019)
Arco-Zinnebergin kreivitär Olympia, joka polveutuu äitinsä kautta Habsburgeista ja Itävallan keisari Kaarle I:stä, nai vuonna 2019 Ranskan kruununtavoittelijan (yhden monista), Bonaparte suvun kiistellyn päämiehen Jean-Christophe Bonaparten, jonka titteli on prinssi Napoleon.
Oscar de la Rentan suunnittelema hääpuku oli näyttävä ja ainutlaatuinen. Puku oli kaukana tyypillisistä kuninkaallisista hääpuvuista, ja design varmasti jakaa mielipiteitä. Puvussa on minusta sellaista kunnon taideteoksen henkeä, mutta yllätyksekseni kuitenkin pidin tästä: morsian kantoi lookin ylväästi, ja puku toimi mielestäni kauniisti kuvissa. Pienehkö tiara ja huntu sopivat siihen kauniisti.
6. Jordanian kuningatar Noor (1978)
Arabimaailman muoti poikkeaa länsimaisesta tyylistä, joten vertailu Euroopan kuninkaallisiin hääpukuihin on siinä mielessä hankalaa, mutta halusin silti ottaa mukaan tähän Jordanian kuningatar Noorin hääpuvun vuodelta 1978. Noor on syntyjään amerikkalainen, ja hääpuku oli ranskalaisen Diorin käsialaa. Malli kunnioittaa selvästi islamilaisen kulttuurin perinteitä esimerkiksi peittävyydessään, mutta siinä näkyy myös selvästi 70-luvun tyyli. Puku ei ole mielestäni epäonnistunut, mutta vahvasti aikansa tuote.
7. Kreikan prinsessa Nina (2021)
Kreikan prinssi Philippoksen puoliso prinsessa Nina valitsi häihinsä Chanelin puvun. Tämäkään puku ei ole mielestäni epäonnistunut, mutta uskoisin mallin herättävän mielipiteitä. Puvun hameosassa ei ole mitään erikoista, mutta ikään kuin hartiahuivimaiseksi rakennettu ja suurella rusetilla ”sidottu” yläosa on uniikki! Ensisilmäyksellä en lämmennyt tälle, mutta katseltuani kuvia pari päivää ihastuin pukuun täysillä. Nina kantaa sen hyvin. Kuningasperheen timanttitiara on nähty myös hänen kälyillään kruununprinsessa Marie-Chantalilla ja prinsessa Tatianalla.
+1 Tanskan kuningatar Mary (2004)
Yllättäen tätä kirjoittaessa olikin tosi vaikea nimetä pukuja selviksi flopeiksi. Monissa luomuksissa on kuitenkin hieno perusta, vaikka joku osa puvusta ei miellytäkään omaa silmääni. Usein myös pukuihin tykästyy, kun käy katsomassa kuvia enemmän. Vaikka prinsessa Astridin puhvihihat näyttävät omaan silmääni käsittämättömältä valinnalta, niin voiko pukua sanoa silti rumaksi tai epäonnistuneeksi?
Tähän on kuitenkin poikkeus: Tanskan kuningatar Maryn hääpuku, josta oli hiljattain oma postauksensa, ei vaan toimi mielestäni juuri miltään osin. Ja tästä puvusta mielipiteeni ei ole muuttunut vuosien aikana, toisin kuin monien muiden pukujen kanssa on käynyt.
Makuasioitahan nämä tosiaan ovat, joten mitäs mieltä olette valikoimastani? 😀
Kyllä on monia pukuja, jotka eivät sovi häihin. Belgian prinsessan oli kaikkein rumin
Nuo jättipuhvit on kyllä sellainen trendi, jonka ei mun puolesta tarvitse tehdä paluuta. 😃
Kaikista hienoin ja tyylikkäin näistä on minun mielestäni Jordanian kuningatar Noorin puku. Tykkään!
Noorin puku on kyllä samaan aikaan retrohenkinen mutta silti jotenkin klassinen. Tuollainen löysä siluetti yläosasta on ehkä se länsimaiselle muodille epätyypillisin osa. Koristekirjailuja kuninkaallisissa hääpuvuissa nähdään paljon.
On tosiaan vaikeaa sanoa yhtään pukua varsinaisesti rumaksi. Varsinkin kun ajattelee että käyttäjä varmasti rakastanut pukuaan ja saanut juuri toiveidensa mukaisen.
Astridin puku olisi kaunis mutta puhvi hihat ovat siinä liikaa. Dianan puvussa puhvit sopi kokonaisuuteen mielestäni huomattamasti paremmin vaikka överit olivat nekin.
Noorin puku on omaan maakuni aivan liian pliisu, itse tykkään muhkeista helmoista ym.
Takki puvut ei ole omiakaan suosikkeja, Mathildella kokonaisuus on raskas, Märthan puvusta pidän enemmän vaikka tosian hiukan istuvuus huono paikoittain. Tiara ja huntu kauniit.
Itsestäni tuntuu että 2020 luvun kaikissa puvuissa mättää jokin tai puvut ovat tyyliltään vähintään erikoisia ellei outoja. Alexandran ja Bonaparten puvut menee juuri tähän outo kategoriaan, Ninan laahus ja puku on sinällään upea, hartiahuivimainen osuus vain on liikaa.
Lopuksi, Mary on yksi iki suosikkini kuninkaallisista, liekö johtuu siitä että hänen puvustaan pidän vaikka osittain outo on sekin. Eniten hänen lookissa harmitti tiara joka hukkui täysin. Pienempi niskanuttura ym olisi tehnyt enemmän oikeutta hunnulle ja tiaralle.
Kiva postaus idea.😊
Mary on minunkin suosikkeja, mutta hääpuvulle en vaan ole syttynyt edes 20 vuodessa. 😃 Muuten hän on oikein tyylikäs pukeutuja!
Ei käy kateeksi hääpukusuunnittelijoita ja morsiamia, joiden on koottava itselleen historiankirjoihin jäävä look. Vähänkin erikoisempi design tuntuu olevan iso riski, ja puku saattaa näyttäytyä lähinnä outona. Toisaalta jos valitsee liian turvallista, kuten vaikkapa Ruotsin Sofia, niin sitten sanotaan että olipa tylsä puku. 😃 Kaikkia ei voi miellyttää millään.
Sitä tosin itse ihmettelen, että kun niitä huomattavan ryppyisiä pukuja on nähty kuitenkin suhteellisen usein, että eivätkö ammattilaiset osaa huomioida sellaista.
Näissä korostuu ehkä se, että kaikkien aikakausien muoti ei ole kestänyt aikaa parhaiten 😀 Varsinkin nuo kasarikermakakkupuvut, kuten Astridin tai Dianan, näyttää todella övereiltä nykyään… Nuo takkimekot puolestaan liiankin ”konservatiivisilta” ja vanhentavat kauniita nuoria naisia. Myös Hollannin Mabelin rusettipuku olisi sopinut tähän postaukseen, aikamoinen sekin.
Voi ei, unohdin Mabelin rusettipuvun kokonaan! Se olisi tosiaan sopinut hyvin tälle listalle. 😃 Joku toinenkin muuten kommentoi Facebookin puolella, että takkimekot tuntuvat vanhentavan nuoria naisia.
Minusta Märtha Louisen puvun suurin ongelma on, se ettei se ollut niin räväkkä, mitä odotettiin. Märtha Louise pukeutui tuohon aikaa hyvin villisti ja odotukset hääpuvun suhteen oli korkealla. Puku paljastui tylsäksi ja oli odotusten takia pettymys minulle.
Mielenkiintoinen näkökulma! Varmasti se on vaikuttanut häitä aikanaan seuranneiden fiilikseen puvusta.
Minä olen nähnyt puvun vasta myöhemmin vähän vanhempana, mutta en vain ole koskaan pitänyt sen tyylistä.