Kansainvälisessä mediassa on tänään pyörinyt avioliittouutisia Japanin keisarillisesta perheestä! Keisari Akihiton 25-vuotias pojantytär prinsessa Mako on vakavissa avioliittoaikeissa niin ikään 25-vuotiaan Kei Komuron kanssa. Pari tapasi viisi vuotta sitten yliopistossa, ja nykyisin Komuro työskentelee lakifirmassa sekä suorittaa jatko-opintojaan. Japanin hovi on vahvistanut avioliittosuunnitelmat, mutta virallista kihlausilmoitusta vielä odotellaan. Keisarillisiin häihin liittyy tarkka protokolla, joten valmistelujen odotetaan vievän aikaa. Makon vanhemmat, prinssi Akishino ja prinsessa Kiko ovat antaneet hyväksyntänsä liitolle.

Avioliitto tulee olemaan prinsessalle merkittävä muutos, sillä Mako joutuu luopumaan prinsessan arvonimestään ja asemastaan keisariperheessä tulevan miehensä aatelittomuuden takia. Tämä kuulostaa melkoisen tylyltä menettelyltä meidän korviimme, mutta näin Japanissa toimitaan. Ennen Makoa saman kohtalon on kokenut moni muu keisarillisen suvun nainen, esimerkiksi Makon täti, keisari Akihiton tytär Sayako, entinen prinsessa Nori. Sayakon avioliiton aikoihin vuonna 2005 mediassa puhuttiin, miten prinsessa oli ottanut ajotunteja ja harjoitellut supermarketissa asioimista ja julkisen liikenteen käyttöä ennen häitä. Statuksesta luopuminen tarkoittaa, että hän ei voi esiintyä julkisissa tapahtumissa perheensä kanssa eikä osallistua kuninkaalliseen edustustyöhön. Tietysti voi miettiä, onko tittelistä luopuminen välttämättä paha asia, ja esimerkiksi Sayakon tulkittiin varovaisesti olleen jopa iloinen, kun elämä palatsin suojissa päättyi.

Japani on maailman ainoa jäljellä oleva keisarikunta, ja keisari Akihito on osa poikkeuksellisen pitkää jatkumoa, sillä hänen sukulinjansa voidaan jäljittää todistettavasti 500-luvulle asti. Japanissa on ollut hallitsevia keisarinnoja, mutta heidän jälkeensä valta on aina pysynyt patrilineaarisesti samassa ketjussa, eli kruunu on siirtynyt esimerkiksi heidän veljiensä jälkeläisille ja niin pysynyt suvussa. Nykyisin kuitenkaan nainen ei voi periä Japanin kruunua, ja lisäksi syntyperäisten prinsessojen tulee luopua asemastaan, jos aviomies on aateliton. Aika karua, eikö? Me täällä Pohjolassa olemme katsoneet, kun Ruotsin Madeleine solmi aatelittoman avioliiton, piti prinsessan arvonimensä sai tittelit myös omille lapsilleen. Japanissa mies kyllä saa avioitua kenen kanssa tahtoo, ja vaimo saa automaattisesti miehensä arvonimen. Keisariparin lastenlasten myötä tasa-arvokysymykset ja suvun jatkuminen ovat olleet paljon tapetilla, mutta muutos on hidasta.

Ongelma on tietysti itsessään siinä, että sukupuolten tulisi olla tasa-arvoisia – nainen on aivan yhtä pätevä hallitsijaksi kuin mies. Japanin keisariperheessä sukupuolikysymys on kuitenkin poikkeuksellisen akuutti, sillä perheeseen on syntynyt viime vuosikymmeninä harvinaisen vähän poikalapsia. Keisariperheessä on tällä hetkellä 19 jäsentä ja lisäksi elossa on kuusi entistä prinsessaa. Miehiä (eli perimyskelpoisia jäseniä) on kuitenkin itse keisarin lisäksi vain neljä: kruununprinssi, keisarin nuorempi poika prinssi Akishino, tämän poika prinssi Hisahito ja keisarin nuorempi veli prinssi Hitachi. Käytännössä siis keisari Akihiton perii ensin kruununprinssi Naruhito, mutta hänen tyttärensä prinsessa Aiko ei ole perimyskelpoinen, joten kruunu siirtyy Naruhiton nuoremmalle veljelle Akishinolle. Akishinolla on kaksi tytärtä ja yksi poika, nyt 10-vuotias prinssi Hisahito. Koko perimys on periaatteessa Hisahiton ja hänen tulevien jälkeläistensä varassa, sillä keisarin veli prinssi Hitachi on jo 81-vuotias eikä hänellä ja hänen vaimollaan ole lapsia. Jos 10-vuotiaalle Hisahitolle käy jotain, esimerkiksi sairaus tai onnettomuus, tai hän ei muuten vain saa poikalasta, keisariperhe on pulassa. Aikamoinen paine kenelle tahansa.

Kruununperimyslakien muuttamisesta on ollut paljon keskustelua, varsinkin kruununprinssiparin tyttären syntymän aikaan. Muutaman vuoden päästä seurannut Hisahiton syntymä kuitenkin poisti perimysongelman väliaikaisesti, ja muutosta ei tehty. On yleisesti tiedossa, että kruununprinsessa Masako on ollut pitkään masentunut ja stressaantunut erityisesti miespuolisen perillisen saamiseen liittyneestä paineesta sekä kuninkaallisen elämän vaatimuksista ja rajoituksista. Kruununprinsessaa on nähty koko 2000-luvun aikana melko vähän julkisuudessa. Perimyslait kieltävät keisariperheen jäseniltä adoption, joten sekään ei ole vaihtoehto. Ajatuksella naishallitsijasta on tietysti vastustajansa, ja kyseessä on niin iso muutos, että sitä ei tuosta noin vain viedä läpi, vaikka se on saanut lukemattomilta eri poliitikoilta kannatusta kruununperimyskeskustelun aikana. Yhdeksi vaihtoehdoksi on myös tarjottu vanhojen keisarisuvun sivuhaarojen “palauttamista”. Viimeisimpien perimyslakimuutosten aikaan suvulla oli sivuhaaroja vähän liikaakin, joten perimysoikeus rajattiin koskemaan nykyistä porukkaa. Täytyy sanoa, että mielummin toivoisin Japanin astuvan 2000-luvulle ja mahdollistavan naishallitsijan, vaikka asia ei varsinaisesti minua koske. Silti!

Myös prinsessojen avioliittoa koskevaa lakia on arvosteltu, sillä sekin tuo omat ongelmansa keisariperheen työhön. Nykyisessä perheessä noin puolet naisista on yli 60-vuotiaita ja loput nuoria, naimattomia prinsessoja. Jos prinsessakato jatkuu, kun loputkin avioituvat, keisariperhe ei pysty pitämään edustustyön tasoa nykyisissä lukemissa. Lähes 130 miljoonan asukkaan Japani on kuitenkin iso ja kansainvälisesti merkittävä valtio. Jos keisariperheen naiset saisivat pitää arvonimensa, he voisivat osallistua kuninkaalliseen työhön ja siten helpottaa suvun vanhimpien työtaakkaa ja varmistaa toiminnan jatkumisen. On myös ehdotettu, että osa prinsessoista saisi perustaa oman sukuhaaran, joka olisi keisarin ydinperheen tukena. En tunne Japanin hovia kovin hyvin, enkä ihan täysin ymmärrä, miten tämä sukuhaara-asia toimii, mutta nykyinen keisari on myöntänyt esimerkiksi miespuolisille sukulaisilleen ja nuoremmalle pojalleen luvan perustaa oman sukuhaaran. Luulen, että ne toimivat samoin kuin monissa Euroopan kuningassuvuissa on varsinainen kuningasperhe ja sitten laajempi tulkinta (extended royal family), johon kuuluu muita sukulaisia, hallitsijan sisaruksia ja serkkuja yms. Luultavasti tarkoitus on ollut varmistaa, että keisariperheen jatkumo säilyy, jos päähaara jostain syystä sammuu. Prinsessojen avioliittoja koskevan lain muuttaminen todennäköisesti menee läpi nopeammin kuin perimyslain muutos, ja kansalaisten parissa se on saanut paljon kannatusta.

Ja jotta ei menisi liian helpoksi, Japanissa taistellaan myös kolmannen merkittävän muutoksen kanssa. Japanissa protokolla on todella tiukka, ja pienimuotoinen kohu syntyi viime vuonna, kun keisari Akihito vihjaisi puheessaan, että hän olisi valmis eläkkeelle ja luovuttamaan vallan kruununprinssille. Japanin nykyiset lait eivät tunne kruunusta luopumista, joten tämäkin asia vaatii lakimuutoksen. Lisäksi keisari ei saa tällaista suoraan sanoa, mutta puheesta saatu vihjaus oli niin selkeä kuin keisari vain voi olla. Mediassa huhutaan, että eläköityminen tapahtuisi vuodenvaihteessa 2018-2019. Kyseessä olisi ensimmäinen kerta 200 vuoteen, kun keisari luopuu vallasta, ja tälläkin idealla on vastustajansa, vaikka suurin osa kansasta antaisi keisarin poistua takavasemmalle. 83-vuotias Akihito on sairastanut mm. eturauhassyövän ja kärsinyt sydänongelmista. Kuten muidenkin kuninkaallisten kanssa, koko elämänsä maataan palvelleelle keisarille todellakin soisi rauhalliset viimeiset vuodet.

Keisari Akihito on pyrkinyt valtakautensa aikana tuomaan keisariperhettä lähemmäs kansaa. Japanissa kulttuuri on kuitenkin omanlaisensa, ja monarkia ei ole ehkä onnistunut uudistumaan samalla tavalla kuin Euroopassa – paineet ovat suuret ja odotukset kovia hovissa. Keisariperheen nettisivut ovat kuin 2000-luvun alusta ja esimerkiksi sosiaalisen median kanavia ei taida olla käytössä. Kuten sanoin, en tunne Japanin hovia kovin hyvin, mutta erinäisistä lähteistä on tullut semmoinen kuva, että elämä keisariperheessä on melko tiukkaan säädeltyä. Toivottavasti monarkia onnistuu uudistamaan ja ennen kaikkea tasa-arvoistumaan tulevaisuudessa!