Kävi hiljattain lomailemassa Keski-Euroopassa, ja vierailin samalla Euroopan mahdollisesti mystisimmässä monarkiassa, eli Liechtensteinissa. Alppien kätköissä sijaitseva pieni ruhtinaskunta poikkeaa aika lailla eurooppalaisista vastineistaan, ja ruhtinasperhe on vieraampi tuttavuus kansainvälisissäkin kuninkaallisharrastajien piireissä. En muista koskaan lukeneeni suomalaisista lehdistä nimenomaan Liechtensteinin kuninkaallisia käsitteleviä artikkeleita. On siis aikakin jo paneutua ruhtinaskuntaan ja sitä hallitsevaan perheeseen hieman tarkemmin.
Sveitsin ja Itävallan välissä sijaitseva Liechtenstein on pinta-alaltaan 160 km², eli moninkertaisesti Euroopan toista ruhtinaskuntaa Monacoa (joka on vain 2 km² kokoinen) isompi. Liechtenstein on maailman kuudenneksi pienin valtio, ja sen pinta-ala on esimerkiksi hieman isompi kuin Suomen Kaarinan maapinta-ala. Asukkaita Liechtensteinissa on noin 38 000. Pääkaupunki Vaduz sijaitsee maan keskiosassa. Maassa puhutaan saksaa, käytetään valuuttana Sveitsin frangia ja tehdään läheistä yhteistyötä naapurimaiden ja muun Euroopan kanssa, kuulumatta kuitenkaan EU:hun. Liechtenstein on pitänyt kiinni Sveitsin tapaan puolueettomuudestaan, ja oman arvioni mukaan maa ei yksinkertaisesti tarvitse EU:ta. Liechtenstein pärjää aivan mainiosti omilla säännöillään. Se on vauras, korkean elintason valtio, joka kuuluu maailman kärkikastiin monilla kansainvälisillä hyvinvointimittareilla. Finanssialan keskuksena tunnettu maa on pyrkinyt eroon veroparatiisin maineesta, mutta sen liberaali talouspolitiikka kyllä tunnetaan kansainvälisessä rahamaailmassa.
Ilta-aurinko Vaduzin yllä. Kuva: Timanttisalonki
Lyhyt ja tiivistetty historia lienee paikallaan. Nykyisen Liechtensteinin alue on ollut asutettu jo ennen ajanlaskun alkua. Alue on historiansa aikana ollut osa monia valtakuntia ja aluejakoja; Rooman keisarikuntaa, Raetian eli Reetian provinssia, frankkien valtakuntaa ja viimeiseksi Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Vaduzin kreivikunta, joka kuului saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan, perustettiin vuonna 1342. Useat eri aatelissuvut pitivät valtaa kreivikunnassa vuosisatojen kuluessa, ja vuoristoisesta sijainnistaan huolimatta myös Liechtensteinin alue on saanut osansa sodista, valloituksista ja jopa noitavainoista.
Liechtensteinin ruhtinassuku on valtakuntaansa vanhempi. Alun perin itävaltalainen suku sai nimensä Itävallassa Wienin lähellä sijaitsevasta Liechtensteinin linnasta. Suku oli saanut ruhtinaan arvon jo aiemmin kiitoksena palveluksista keisarille, ja sillä oli laajoja omistuksia Itävallassa. Suvulta puuttui kuitenkin varsinainen ruhtinaskunta, jolla sai valtakunnanruhtinaan arvon ja edustusoikeuden valtiopäiville. Aluetta hallinneella Hohenemsin kreivillisellä suvulla oli 1600-luvun lopussa taloudellinen ahdinko, ja Liechtensteinin ruhtinas Johann Adam näki tilaisuutensa, ja osti Vaduzin pohjoispuolisen Schellenbergin alueen vuonna 1699, ja itse Vaduzin kreivikunnan vuonna 1712. Nämä maat yhdistettiin vuonna 1719, jolloin syntyi saksalais-roomalaisen keisarikunnan alainen Liechtensteinin ruhtinaskunta. Nykyinen ruhtinaskunta on siis saanut nimensä sitä hallitsevalta suvulta, eikä toisinpäin. Ruhtinaat eivät juuri välittäneet valtakunnastaan, vaan pysyivät itse Wienissä, ja Liechtensteinin hallinto oli virkamiesten hoidossa. 1800-luvun alussa Napoleonin sotien pyörteissä Liechtenstein paransi asemaansa saavuttamalla itsenäisen valtion statuksen vuonna 1806. Tämä asema säilyi Napoleonin sotien jälkiselvittelyissä. Siihen asti melko kehittymättömän ruhtinaskunnan olot alkoivat pikkuhiljaa vuosisadan loppupuolella parantua, ja esimerkiksi ruhtinaan valtaa rajoitettiin ensimmäistä kertaa uudella perustuslailla 1860-luvulla.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Liechtenstein alkoi Itävallan sijaan nojata enemmän Sveitsiin, ja maan nykyinen muoto alkoi pikkuhiljaa hahmottua. Sodan jälkeen Liechtenstein ja Sveitsi solmivat tulliliiton, Liechtenstein otti Sveitsin frangin käyttöön. Myös ruhtinaan valtaoikeuksia rajoitettiin jälleen uudella perustuslailla. Vuonna 1938 ruhtinas Frans Joosef II siirsi ensimmäisenä ruhtinaana residenssinsä pysyvästi Vaduzin linnaan, joka on ollut siitä asti ruhtinasperheen virallinen koti. Toisen maailmansodan jälkeen Liechtensteinin talous ja teollisuus alkoi kehittyä vauhdilla, ja viime vuosisadan jälkipuolella maa liittyi moniin kansainvälisiin yhteistyöelimiin. Nykyisin se on tosiaan on korkean elintason yhteiskunta, joka elää omassa rauhassaan Alppien kätköissä.
Hallinnosta vastaa tällä hetkellä perintöruhtinas Alois
Liechtenstein on siis perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpää on virallisesti ruhtinas Hans Adam II, joka on hallinnut vuodesta 1989. Sijaishallitsijana on kuitenkin toiminut vuodesta 2004 hänen poikansa, perintöruhtinas Alois, joka vastaa päivittäisestä hallinnosta. Tästä päästään Liechtensteinin erikoisuuteen: edellä mainituista perustuslakimuutoksista huolimatta ruhtinaalla on vielä todellista valtaa. Lähes kaikissa muissa eurooppalaisissa monarkioissa hallitsijoilta on ajan myötä poistettu viimeisetkin todelliset valtaoikeudet. Jäljelle jääneetkin ovat sellaisia, joita hallitsijat eivät käytännössä oma-aloitteisesti tai mielivaltaisesti käytä. Liechtensteinissa on toki parlamentti ja hallitus, eli mistään menneiden aikojen yksinvallasta ei ole kysymys, mutta ruhtinaalla on oikeudet mm. erottaa hallituksen ministereitä, käyttää veto-oikeutta lakeihin, nimittää tuomareita ja järjestää kansanäänestyksiä. Itse asiassa ruhtinaan valtaa jopa lisättiin 15 vuotta sitten Hans Adamin johdolla, ja ruhtinasperhe uhkasi tuolloin muuttaa Itävaltaan, jos ehdotus ei menisi läpi. Samoin sijaishallitsijana toimiva perintöruhtinas Alois uhkasi joitakin vuosia sitten käyttää veto-oikeuttaan, jos kansanäänestys hyväksyisi abortin laillistamisen. Molemmilla kerroilla lopputulos on ollut ruhtinasperheelle mieluinen. Ruhtinasperheellä on siis virallista valtaa, jota he myös käyttävät, minkä lisäksi myös muunlainen mielipidevaikuttaminen poliittisissa asioissa on sallittua tai ainakin siedettyä.
Liechtensteinilaiset vaikuttavat yleisesti olevan tyytyväisiä elämäänsä ja monarkiaansa, ja maassa ei ole juurikaan ongelmia esimerkiksi rikollisuuden tai asunnottomuuden kanssa. Pieni ja upporikas ruhtinaskunta vaikuttaa perusluonteeltaan hyvin konservatiiviselta. Liechtensteinin naisetkin saivat äänioikeuden viimeisinä joukossa Euroopassa, vasta vuonna 1984. Muu Eurooppa kritisoi 2000-luvun alussa ruhtinaan vallan laajentamista, mutta esitys hyväksyttiin Liechtensteinissa siitä huolimatta. Minun on periaatetasolla vaikea hyväksyä jo sitä, että monarkki on mukana päivänpolitiikassa näin vahvasti, mutta vielä kyseenalaisempaa on, että ruhtinas on itse vaatimassa itselleen lisää valtaa. Ja tehostaa vaatimusta uhkailulla! Pienen ja vauraan maan pyörittäminen ei tietysti ole ihan verrattavissa isompiin valtioihin, ja sinänsä on “käytännöllistä”, että ruhtinas on mukana hallinnossa. Sitä perinteistä kuninkaallista työtä ei nimittäin ole tarjolla ihan hirveästi tuon kokoisessa maassa. Lisäksi maan hallinnon historiallinen perinne on erikoinen siitä syystä, että maa on syntyessään mitä ilmeisemmin ollut käytännössä ruhtinaan yksityisomaisuutta. Ensimmäinen ruhtinas osti pari palaa maata, ja näistä paloista vaan luotiin hänelle oma ruhtinaskunta. Ymmärrän siis ehkä jotenkin Liechtensteinin järjestelmän taustoja, ja kansan hyväksyvää suhtautumista siihen, mutta itse en missään nimessä kannata tällaista monarkiaa.
Ruhtinaspari on ollut naimisissa vuodesta 1967
Perintöruhtinaspari
Liechtensteinin nykyisen ruhtinasperheen ytimeen kuuluvat ruhtinas Hans Adam II (s. 1945) ja ruhtinatar Marie (s. 1940), sekä perintöruhtinas Alois (s. 1968) ja perintöruhtinatar Sophie (s. 1967), joka on syntyjään Baijerin prinsessa. Perintöruhtinasparilla on neljä lasta, joista vanhin, nyt 23-vuotias prinssi Joseph Wenzel perii kruunun isänsä jälkeen. Lisäksi ruhtinaan lähisukuun kuuluvat ruhtinasparin nuoremmat lapset perheineen sekä ruhtinaan veljet ja sisaret perheineen. Liechtensteinia on viime vuosina edustanut ulkomailla lähinnä perintöruhtinaspari, joten muiden sukulaisten kasvot eivät olekovin tuttuja suurelle yleisölle.
Liechtensteinin suku on kuitenkin paljon ruhtinaan lähiperhettä laajempi. Kaivoin netistä suvun House Law’n, eli ruhtinassuvun “säännöt”. Sen mukaan jäseniä, ja siis samalla prinssin tai prinsessan titteliä kantavia ovat kaikki ruhtinas Juhana I Josefin (saksaksi Johann I Joseph) mieslinjan jälkeläiset, jotka ovat syntyneet tunnustetuissa avioliitoissa. Lisäksi tietysti prinssien vaimot saavat prinsessatittelit. Kyseinen ruhtinas kuoli vuonna 1836, joten prinssejä ja prinsessoja on kymmenittäin, mahdollisesti sadoittain. Nainen ei voi periä kruunua laisinkaan, eivätkä arvonimet periydy prinsessaäidiltä lapsille, mutta tytärten ei tarvitse luopua arvonimestään avioituessaan. Sen sijaan poikien kohdalla sukupolvet vaan jatkuvat ja jatkuvat, ja vaikka sukuyhteys hallitsevaan ruhtinaaseen on pakostikin monilla jo todella etäinen, niin kaikki mieslinjan jälkeläiset silti saavat tittelit. En ole ihan varma, mutta jotekin minulla on sellainen mielikuva, että tämä on tapana myös joissain muissakin keskieurooppalaisissa kuninkaallisissa suvuissa. Varsinainen kuninkaallinen ja valtiollinen rooli koskee tietysti lähinnä ruhtinasta ja suoraa perimyslinjaa, joten nämä kaukaisemmat sukulaiset ovat kuninkaallisia lähinnä nimellisesti. Monet taitavat asua ulkomailla.
Ruhtinasperhe omistaa LGT Groupin
Liechtensteinin sukuhan on äärettömän rikas. Tunnetuin liiketoimista on varmaankin kansainvälisesti toimiva pankkiyhtiö LGT Group. Omistuksiin kuuluu myös kiinteistöjä, metsää, taidekokoelma ja muita yrityksiä. Tarkkoja summia on vaikea sanoa, mutta ruhtinas Hans Adam pitää Euroopan rikkaimman hallitsijan paikkaa – Forbes, Business Insider ja Bloomberg arvioivat artikkeleissaan ruhtinaan nettovarallisuudeksi 4-5 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Se on paljon! Omaisuutta hallinnoidaan Prince of Liechtenstein Foundation -säätiön kautta, ja valtavan omaisuuden hoitaminen työllistää ainakin joitakin sukulaisia – säätiön johdossa istuu ruhtinaan veli prinssi Philipp Erasmus, ja ruhtinaan nuorempi poika prinssi Maximilian on LGT Gorupin johdossa. Ruhtinaskunnan sivuilta ladattavassa esitteessä todetaan, että Liechtensteinin valtio ei rahoita ruhtinasperhettä, mikä on ihan oikein, kun edes lähisukulaiset eivät tee kuninkaallista työtä samalla lailla kuin isommissa monarkioissa, ja kun prinssejä ja prinsessoja tosiaan riittää. Ehkä kansaa ei siksi niin haittaa, että prinssejä ja prinsessoja on kymmenittäin, kun heille ei tule siitä mitään kuluja. Keski-Euroopassa aateliset ja kuninkaalliset tittelit ovat muutenkin yleisesti edelleen käytössä, vaikka aika moni kaukaisempaa sukua oleva taitaa elää aika tavallista elämää.
Kävin reissuni aikana Vaduzin linnalla, joka sijaitsee vuoren rinteessä 120 metriä pääkaupungin yläpuolella. Kiipeäminen oli yllättävän rankka iltakävely, mutta näköala oli kaunis ja vaivan arvoinen, vaikka ruhtinasparin yksityiskotina toimivaan linnaan ei pääsekään sisälle. Muista Euroopan nykyisistä kuninkaallisista palatseista poiketen Vaduzin linna ei ole ollenkaan mikään palatsi, vaan nimenomaan linna. Se on tyyliltään keskiaikainen, ja muistuttaa minusta hieman esim. Suomesta löytyvää Raaseporin linnaa. Ensimmäiset osat on rakennettu luultavasti jo 1100-luvulla, ja asuintilat on lisätty seuraavalla vuosisadalla. Ensimmäinen maininta linnasta löytyy 1300-luvun alusta. Ruhtinassuvun omistukseen linna päätyi vuonna 1712, ilmeisesti Vaduzin kreivikunnan hankinnan myötä. Rakennus meni huonoon kuntoon ajan myötä, vaikka se palvelikin hetken aikaa ruhtinaan virallisena residenssinä Liechtensteinissa. Linnaa kunnostettiin 1900-luvun alussa, ja muutama vuosikymmen myöhemmin ruhtinas Frans Joosef vielä laajensi linnaa ja teki siitä pysyvän kotinsa. Se on toiminut Liechtensteinin ruhtinaan virallisena kotina nyt noin 80 vuoden ajan. Linna oli myös omaan silmääni yllättävän pieni, mutta ympäri ei päässyt kävelemään, joten voi olla, että linna onkin yllättävästi isompi.
Vaduzin linna poikkeaa tyyliltään monista muista nykyisistä kuninkaallisista palatseista. Kuva: Timanttisalonki
Linna sijaitsee rinteessä kaupungin yläpuolella
Liechtenstein on siis monella tapaa hieman erikoinen ja omalaatuinen tapaus monarkioiden joukossa. Vanha ja upporikas hallitsijasuku pienen alppivaltakuntansa valtaistuimella, tiukasti vallankahvassa. Jos turismista puhutaan, niin en välttämättä lähtisi lomalle ihan vain Liechtensteiniin, mutta Sveitsin ja Itävallan suunnilla liikkuessa se on mainio päiväretkikohde tai muutaman yön etappi. Älä unohda hakea matkailupisteestä leimaa passiin!
Luin mielenkiinnolla “juttua” pienestä ruhtinaskunnasta Sveitsin ja Itävallan välissä. Itse tutustuin maahan jo vuonna 1976 elokuussa kun saavuin maahan Sveitsin Buchsista postilinja-autolla pieneen pääkaupunkiin Vaduziin. Kiinnostuin sen verran maahan, että olin seuraavana kesänä taas siellä sekä jouluna 1989 ja kesällä 1992.
Liechtenstein on pieni mutta mielenkiintoinen paikka! Haluaisin muutenkin tutustua alppimaihin paremmin, ehkä joskus pääsen haaveilemalleni junamatkalle Alppien läpi! 🙂
Hei! Löysin tänne hovikirjeenvaihtajan kautta ja nyt hirveällä maratonilla luen juttuja läpi😅 Vaduzin linna on kyllä tosi pieni, hämmästyin aivan kun olin siellä käymässä, että tämäkö on nyt sitten se hallitsijan ”ylpeys”, niin pieni ja jotenkin ehkä vaatimattoman oloinen, jos muihin eurooppalaislinnoihin vertaa…
Ja pieni vinkki tuohon junamatkaan Alppien läpi liittyen; älkää ihmeessä lähtekö Sveitsiin junalla matkustelemaan (ellei ole rahaa aivan järjettömästi)! Junalla matkustaminen ulkomaalaiselle on todella kallista, vaikka yhteydet ovatkin erinomaiset. Jos esim. haluaa Liechtensteinista Sveitsin suurimpaan kaupunkiin Zürichiin, aikaa junalla menee vähän reilu tunti mutta maksaa silti noin 45-50 Sveitsin frangia eli suurinpiirtein 40 euroa. Ja tämä siis vain yhteen suuntaan🙈 Toisaalta, omasta mielestä kauneimmat Alpit löytää itä-Sveitsistä, Liechtensteinista ja länsi-Itävallasta, joten jos Alppeja haluaa kierrellä, niin ehkei tarvi koko vuoristoa lähteä kiertämään!😄 En halua latistaa intoa lähteä junamatkalle, mutta Sveitsissä asuneena uskallan väittää, että kannattaa ehdottomasti olla Itävallan puolella tai ainakin lähellä sen rajaa, niin ei ehkä ihan niin paljoa mene rahaa😄🙈 Mutta joka tapauksessa Alppimaat kannattaa kunnolla tsekata, aivan älyttömän kauniita paikkoja voi löytää ihan vahingossakin!❤️
Hauskaa, että löysit blogiin, tervetuloa mukaan seuraamaan ja keskustelemaan! 🙂
Vaduzin linna oli todellakin aika erikoinen, ei yhtään sellainen mitä odottaisi äärettömän rikkaalta ruhtinassuvulta. Mutta en sitten tiedä, miten paljon käytännössä asuvat tuolla – ehkä lähistöllä on joku ökyhuvila?
Mitä tuohon junamatkailuun tulee, niin tällä reissulla juuri matkustin Zürichista Liechtensteiniin. Järkytyin hinnoista, mutta löysin netistä jonkun halvemman lipunmyyjän, jossa junamatka yhteen suuntaan oli muistaakseni jotain 20 euron luokkaa. Tajusin vasta jälkikäteen, että ei muuten välttämättä ollut virallinen lippu. 😀 Jotenkin hämärästi muistelisin, että paluumatkalla lipuntarkastus osui kohdalle, eikä mitään ongelmaa kuitenkaan tullut. Itävallassa olen Salzburgin alueella käynytkin, mutta haluaisin joskus uudestaan kunnon roadtripille tai junamatkalle! Liechtensteiniin en välttämättä lähtisi uudestaan (piti oikein käydä tarkistamassa toisen blogini matkapostauksesta, miten kallista pelkkä hanavesi oli ravintolassa!), mutta Alpit voisin koluta ihan Ranskasta Sveitsin ja Itävallan kautta vaikkapa Sloveniaan!