Alppien kätköissä sijaitseva pieni Liechtensteinin ruhtinaskunta poikkeaa monin tavoin muista Euroopan monarkioista. Upporikas kääpiövaltio elää omalla tyylillään, eikä sitä hallitsevaa ruhtinasperhettäkään voi oikein vertailla muihin mantereen kuninkaallisiin sukuihin.
Ruhtinasperhe on vieraampi tuttavuus monille kuninkaallisharrastajillekin, eikä ainakaan suomalaisissa lehdissä juuri koskaan kirjoiteta nimenomaan Liechtensteinin kuninkaallisista. On siis aika paneutua ruhtinaskuntaan ja hallitsijasukuun hieman tarkemmin!
Kääpiövaltio Alppien kätkössä
Liechtensteinin ruhtinaskunta sijaitsee Sveitsin ja Itävallan välissä Alpeilla. Maan pinta-ala on 160 km², mikä tekee siitä maailman kuudenneksi pienimmän valtion. Matka pohjoisimmasta kolkasta etelärajalle on linnuntietä noin 24 km, ja pääkaupunki Vaduz sijaitsee maan keskiosassa. Vertailun vuoksi: Monacon ruhtinaskunta on kooltaan vain 2 km².
Asukkaita Liechtensteinissa on reilut 39 000. Maassa puhutaan saksaa, käytetään valuuttana Sveitsin frangia ja tehdään läheistä yhteistyötä naapurimaiden ja muun Euroopan kanssa, kuulumatta kuitenkaan EU:hun. Liechtenstein pitää Sveitsin tapaan kiinni puolueettomuudestaan.
Liechtenstein ei vaikuta tarvitsevan EU:ta, vaan pärjää aivan mainiosti omilla säännöillään. Se on vauras korkean elintason valtio, joka kuuluu maailman kärkikastiin monilla kansainvälisillä hyvinvointimittareilla. Finanssialan keskuksena tunnettu maa on pyrkinyt eroon veroparatiisin maineesta, mutta sen liberaali talouspolitiikka kyllä tunnetaan kansainvälisessä rahamaailmassa.
Liechtensteinin historia lyhyesti
Nykyisen Liechtensteinin alue on ollut asutettu jo ennen ajanlaskun alkua. Alue on kuulunut aikoinaan Rooman keisarikuntaan, frankkien valtakuntaan ja Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Vuoristoisesta sijainnistaan huolimatta myös Liechtensteinin alue on saanut osansa sodista, valloituksista, rutosta ja jopa noitavainoista.
Saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuulunut Vaduzin kreivikunta perustettiin vuonna 1342, ja useat aatelissuvut hallitsivat sitä vuosisatojen kuluessa.
1600-luvun lopulla aluetta hallinnut Hohenemsin kreivisuku oli taloudellisessa ahdingossa. Silloin tilaisuutensa näki itävaltalaiseen Liechtensteinin sukuun kuulunut ruhtinas Johann Adam. Wienin lähellä sijaitsevasta Liechtensteinin linnasta nimensä saanut suku oli saanut ruhtinaan arvon jo aiemmin kiitoksena palveluksista keisarille, ja heillä oli laajoja omistuksia Itävallassa. Varsinainen ruhtinaskunta, jolla sai valtakunnanruhtinaan arvon ja edustusoikeuden valtiopäiville, kuitenkin puuttui.
Johann Adam osti Vaduzin pohjoispuolisen Schellenbergin alueen vuonna 1699 ja sitten Vaduzin kreivikunnan vuonna 1712. Näistä yhdistettiin vuonna 1719 saksalais-roomalaisen keisarikunnan alainen itsenäinen Liechtensteinin ruhtinaskunta. Nykyinen ruhtinaskunta on siis saanut nimensä sitä hallitsevalta suvulta, eikä toisinpäin.
Ruhtinaat pysyivät kuitenkin Wienissä, joten Liechtensteinin hallinto oli virkamiesten hoidossa. 1800-luvun alussa ruhtinaskunta paransi asemaansa saavuttamalla itsenäisen valtion statuksen Napoleonin sotien pyörteissä. Vuosisadan jälkipuoliskolla siihen asti melko kehittymättömän ruhtinaskunnan olot alkoivat pikkuhiljaa parantua, ja esimerkiksi ruhtinaan valtaa rajoitettiin uudella perustuslailla vuonna 1862.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Liechtenstein alkoi Itävallan sijaan nojata enemmän Sveitsiin, ja maan nykyinen muoto alkoi hahmottua. Liechtenstein ja Sveitsi solmivat tulliliiton, ja ruhtinaskunta otti Sveitsin frangin käyttöön. Ruhtinaan valtaoikeuksia rajoitettiin jälleen uudella perustuslailla vuonna 1921.
Ruhtinasperhe asettui hallitsemaansa maahan vasta vuonna 1938, kun ruhtinas Frans Joosef II teki Vaduzin linnasta pysyvän residenssinsä. Toisen maailmansodan jälkeen Liechtensteinin talous ja teollisuus alkoi kehittyä vauhdilla, ja 1900-luvun jälkipuolella maa liittyi moniin kansainvälisiin yhteistyöelimiin. Vuonna 2019 ruhtinaskunta juhli 300-vuotisjuhlaansa.
Liechtensteinin ruhtinaskunta on kuninkaallisen vallan viimeisiä linnakkeita
Liechtenstein on perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpää on vuodesta 1989 hallinnut ruhtinas Hans-Adam II (s. 1945). Hänen poikansa perintöruhtinas Alois (s. 1968) on kuitenkin toiminut sijaishallitsijana vuodesta 2004 vastaten päivittäisestä hallinto- ja edustustyöstä.
Euroopassa hallitsijoilta on viety lähes kaikki todelliset valtaoikeudet, mutta Liechtensteinissa on menty päinvastaiseen suuntaan. Ruhtinas on edelleen merkittävä vallankäyttäjä, ja valtaoikeuksia jopa lisättiin 2000-luvun alussa Hans-Adamin johdolla. Ruhtinasperhe uhkasi muuttaa Itävaltaan, jos ehdotus ei menisi läpi. Euroopassa esitystä kritisoitiin, mutta liechtensteinilaiset hyväksyivät sen.
Mistään menneiden aikojen yksinvallasta ei tietenkään ole kysymys, sillä ruhtinaskunnassa on parlamentti, hallitus ja pääministeri, mutta ruhtinaalla on merkittävä rooli ja oikeus mm. erottaa hallituksen ministereitä, käyttää veto-oikeutta lakeihin, nimittää tuomareita ja järjestää kansanäänestyksiä. Ruhtinaalla on myös valtaa tuomioistuimessa.
Perustuslaissa kansalle on kirjattu oikeus kansanäänestykseen monarkian lakkauttamisesta, mutta ruhtinasperhe on hyvin suosittu, ja liechtensteinilaiset ovat yleisesti tyytyväisiä elämäänsä ja monarkiaansa. Palvelut pelaavat, ja maassa ei ole juurikaan ongelmia esimerkiksi rikollisuuden tai asunnottomuuden kanssa.
Embed from Getty Images
Ruhtinas Hans-Adam II vuonna 2017.
Vahvasti katolinen Liechtenstein on hyvin konservatiivinen. Naiset saivat äänioikeuden viimeisten joukossa Euroopassa vasta vuonna 1984, eivätkä naiset voi edelleenkään periä kruunua ollenkaan. Joitakin vuosia sitten perintöruhtinas Alois uhkasi käyttää veto-oikeuttaan, jos kansanäänestys hyväksyisi abortin laillistamisen.
Viime vuosina ruhtinasperhe on varovaisesti tukenut samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeuksia. Ruhtinas Hans-Adam on kuitenkin vastustanut näiden homoparien adoptio-oikeutta. Ruhtinas on myös kirjoittanut vuonna 2009 julkaistun kirjan maailmantilanteesta ja politiikasta.
Ruhtinaan asema ja oikeudet ovat siis aivan erilaiset kuin muissa Euroopan monarkioissa, mutta maan historiallinen syntyprosessi onkin ollut omanlaisensa. Sitä paitsi, miten ruhtinas muuten käyttäisi aikansa? 😀 Perinteistä kuninkaallista työtä on hyvin rajallisesti tarjolla noin pienessä maassa.
Ruhtinasperhe
Liechtensteinin nykyisen ruhtinasperheen ytimeen kuuluvat ruhtinas Hans-Adam II sekä perintöruhtinas Alois ja hänen vaimonsa perintöruhtinatar Sophie (s. 1967). Hans-Adamin puoliso ruhtinatar Marie, syntyjään tšekkiläisen aatelissuvun tytär, kuoli vuonna 2021.
Perintöruhtinasparilla on neljä lasta, joista esikoispoika prinssi Joseph Wenzel (s. 1995) perii kruunun isänsä jälkeen. Lisäksi lähisukuun kuuluvat ruhtinasparin nuoremmat lapset sekä ruhtinaan sisarukset perheineen.
Varsinainen valtiollinen rooli koskee lähinnä ruhtinasta ja kruununperijää sekä heidän puolisoitaan. Ulkomaisten kuninkaallisten juhlissa maata edustaa lähinnä perintöruhtinaspari, joten muiden sukulaisten kasvot eivät ole suurelle yleisölle kovin tuttuja.
Embed from Getty Images
Ruhtinaspari ja perintöruhtinaspari Vatikaanissa paavi Franciscuksen luona vuonna 2017.
Liechtensteinin suku on kuitenkin paljon laajempi, sillä virallisesti ruhtinassuvun jäseniä (prinssejä/prinsessoja sekä toiselta titteliltään Rietbergin kreivejä ja kreivittäriä) ovat ruhtinas Juhana I Josefin (1760-1836) kaikki tunnustetuissa avioliitoissa syntyneet mieslinjan jälkeläiset. Prinssien vaimot ovat tietysti myös prinsessoja. Maaliskuussa 2021 ruhtinassukuun kuului hovin mukaan 122 aikuista jäsentä – poikien kohdalla sukupolvet vain jatkuvat ja jatkuvat.
Liechtenstein ei ole koskaan ollut mikään iso tekijä kuninkaallisilla avioliittomarkkinoilla, mutta joitain merkittäviä yhteyksiä heillä on. Perintöruhtinatar Sophie kuuluu syntyjään aikoinaan Baijeria hallinneeseen Wittelsbachin sukuun, ja Hans-Adamin veljistä prinssi Nikolaus on naimisissa Luxemburgin prinsessa Margarethan kanssa (postasin vuonna 2021 heidän tyttärensä prinsessa Maria Anunciatan häistä). Moni sukulainen on löytänyt puolisonsa aatelispiireistä.
Hans-Adamin isoäiti oli syntyjään Itävallan arkkiherttuatar Elisabeth Amalie, joka oli keisari Frans Joosefin veljentytär ja viimeisen keisari Kaarle I:n täti.
Embed from Getty Images
Perintöruhtinaspari kuningas Charlesin kruunajaisissa toukokuussa 2023.
Ruhtinassuku on upporikas
Liechtensteinin ruhtinassuku tunnetaan valtavasta omaisuudestaan. Omistuksiin kuuluu kiinteistöjä, metsää, taidekokoelma ja yrityksiä, joista tunnetuin on kansainvälisesti toimiva pankkiyhtiö LGT Group. Omaisuutta hallinnoidaan Prince of Liechtenstein Foundation -säätiön kautta.
Tarkkoja summia on vaikea sanoa, mutta ruhtinas Hans-Adam pitää Euroopan rikkaimman hallitsijan paikkaa. Syksyllä 2023 hänen omaisuutensa arvioitiin olevan yli 8 miljardia euroa (9,2 miljardia dollaria, lähde Business Standard).
Bisnesimperiumin työllistää sukulaisia: avainrooleissa toimivat ainakin ruhtinaan nuoremmat pojat prinssit Maximilian ja Constantin sekä veli prinssi Philipp.
Hovin mukaan Liechtensteinin valtio ei rahoita ruhtinasperhettä, vaan he kattavat valtionpään tehtävään liittyvät kulut yksityisistä varoistaan. Ei ihme, jos kansaa ei niin kiinnosta prinssien ja prinsessojen määrä, kun ei heille tule siitä mitään kuluja.
Päiväretki Liechtensteiniin – Vaduzin linna
Piipahdin syksyllä 2018 Liechtensteinissa ja kävin kurkkaamassa Vaduzin linnan, joka sijaitsee rinteessä pääkaupungin yläpuolella. Näköala kaupunkiin oli kaunis ja vaivan arvoinen, vaikka ruhtinaan kotina toimivaan linnaan ei pääsekään sisälle.
Vaduzin linna on tyyliltään keskiaikainen, ei siis mikään palatsi. Ensimmäinen maininta siitä löytyy vuodelta 1322, mutta torni on rakennettu luultavasti jo 1100-luvulla. Linnaa on laajennettu ja muokattu monta kertaa vuosisatojen aikana. Ruhtinassuvulle linna päätyi vuonna 1712 Vaduzin kreivikunnan hankinnan myötä.
Jos turismista puhutaan, niin en lähtisi lomalle ihan vain Liechtensteiniin, mutta Sveitsin ja Itävallan suunnilla liikkuessa se on mainio päiväretkikohde tai 1-2 yön etappi. Älä unohda hakea matkailupisteestä leimaa passiin!
Artikkeli julkaistu alun perin marraskuussa 2018. Päivitetty marraskuussa 2023: päivitetty tekstiä, kappalejakoa ja kuvia.
Luin mielenkiinnolla “juttua” pienestä ruhtinaskunnasta Sveitsin ja Itävallan välissä. Itse tutustuin maahan jo vuonna 1976 elokuussa kun saavuin maahan Sveitsin Buchsista postilinja-autolla pieneen pääkaupunkiin Vaduziin. Kiinnostuin sen verran maahan, että olin seuraavana kesänä taas siellä sekä jouluna 1989 ja kesällä 1992.
Liechtenstein on pieni mutta mielenkiintoinen paikka! Haluaisin muutenkin tutustua alppimaihin paremmin, ehkä joskus pääsen haaveilemalleni junamatkalle Alppien läpi! 🙂
Hei! Löysin tänne hovikirjeenvaihtajan kautta ja nyt hirveällä maratonilla luen juttuja läpi😅 Vaduzin linna on kyllä tosi pieni, hämmästyin aivan kun olin siellä käymässä, että tämäkö on nyt sitten se hallitsijan ”ylpeys”, niin pieni ja jotenkin ehkä vaatimattoman oloinen, jos muihin eurooppalaislinnoihin vertaa…
Ja pieni vinkki tuohon junamatkaan Alppien läpi liittyen; älkää ihmeessä lähtekö Sveitsiin junalla matkustelemaan (ellei ole rahaa aivan järjettömästi)! Junalla matkustaminen ulkomaalaiselle on todella kallista, vaikka yhteydet ovatkin erinomaiset. Jos esim. haluaa Liechtensteinista Sveitsin suurimpaan kaupunkiin Zürichiin, aikaa junalla menee vähän reilu tunti mutta maksaa silti noin 45-50 Sveitsin frangia eli suurinpiirtein 40 euroa. Ja tämä siis vain yhteen suuntaan🙈 Toisaalta, omasta mielestä kauneimmat Alpit löytää itä-Sveitsistä, Liechtensteinista ja länsi-Itävallasta, joten jos Alppeja haluaa kierrellä, niin ehkei tarvi koko vuoristoa lähteä kiertämään!😄 En halua latistaa intoa lähteä junamatkalle, mutta Sveitsissä asuneena uskallan väittää, että kannattaa ehdottomasti olla Itävallan puolella tai ainakin lähellä sen rajaa, niin ei ehkä ihan niin paljoa mene rahaa😄🙈 Mutta joka tapauksessa Alppimaat kannattaa kunnolla tsekata, aivan älyttömän kauniita paikkoja voi löytää ihan vahingossakin!❤️
Hauskaa, että löysit blogiin, tervetuloa mukaan seuraamaan ja keskustelemaan! 🙂
Vaduzin linna oli todellakin aika erikoinen, ei yhtään sellainen mitä odottaisi äärettömän rikkaalta ruhtinassuvulta. Mutta en sitten tiedä, miten paljon käytännössä asuvat tuolla – ehkä lähistöllä on joku ökyhuvila?
Mitä tuohon junamatkailuun tulee, niin tällä reissulla juuri matkustin Zürichista Liechtensteiniin. Järkytyin hinnoista, mutta löysin netistä jonkun halvemman lipunmyyjän, jossa junamatka yhteen suuntaan oli muistaakseni jotain 20 euron luokkaa. Tajusin vasta jälkikäteen, että ei muuten välttämättä ollut virallinen lippu. 😀 Jotenkin hämärästi muistelisin, että paluumatkalla lipuntarkastus osui kohdalle, eikä mitään ongelmaa kuitenkaan tullut. Itävallassa olen Salzburgin alueella käynytkin, mutta haluaisin joskus uudestaan kunnon roadtripille tai junamatkalle! Liechtensteiniin en välttämättä lähtisi uudestaan (piti oikein käydä tarkistamassa toisen blogini matkapostauksesta, miten kallista pelkkä hanavesi oli ravintolassa!), mutta Alpit voisin koluta ihan Ranskasta Sveitsin ja Itävallan kautta vaikkapa Sloveniaan!